Lukijan kirje: ”Millaisen suhteen luon aikuiseen lapseeni?”

Onko sinun kotisi tuntunut tyhjältä, kun lapsi muutti omilleen?

”Lapseni muutti kotoa tänä syksynä. Nyt mietin, millainen äiti olen ollut ja millaisen suhteen luon aikuiseen lapseeni. Olisi opettavaista kuulla, miten tämä elämänvaihe on muilla mennyt”, lukijamme kirjoittaa. Lue koko juttu

Lukijan kirje: ”Millaisen suhteen luon aikuiseen lapseeni?”

Kommentit (1)

Kuulostaa tutulta! Samoja asioita mietin lasteni muutettua pois kotoa peräkkäisinä vuosina. Eikä se syyllisyys omista virheistä kasvattajana pääty koskaan, näin uskon. Olen kuitenkin päättänyt etten soimaa enää itseäni tekemistäni virheistä, vaan unohdan ne ja keskityn hyviin asioihin mihin pystyin lasten ollessa pieniä. Soittelen lapsilleni viikoittain, ja tapaan heitä myös aina kun mahdollista. Edelleen autamme taloudellisesti, maksamme opiskelevan lapsemme elämisen kulut osittain. Teimme miehen kanssa sen mistä olimme vuosia haaveilleet, vietämme talvet etelän lämmössä. Tämä on mahdollista vaikka olemme työelämässä vielä vuosikausia, vaatii vain tietyistä asioista luopumista, kuten tilavan omakotitalon vaihtamista pieneen vuokra-asuntoon. Kehotan sinua tekemään asioita mitkä ilahduttavat, sekä yksin että puolison kanssa. Haikeudesta huolimatta elämän kuuluukin mennä niin, että lapset siirtyvät omilleen jossakin vaiheessa. Iloa syyspäiviin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat