Lukijan kirje: ”Puolisoni ilmoitti yllättäen, ettei haluakaan lapsia - mitä teen?”

"Olen 38-vuotias, eikä minulla ole enää monta hedelmällistä vuotta jäljellä. Uutta isäehdokasta en jaksa alkaa katsella", lukijamme kertoo.

”Kannattaisiko pysyä yhdessä ja toivoa, että puolisoni vielä lämpenisi ajatukselle perheestä? Vai olisiko viisainta niellä kyyneleet ja erota – ja jatkaa hedelmöityshoitoihin itsellisenä naisena?” lukijamme aprikoi. Lue koko juttu

Lukijan kirje: ”Puolisoni ilmoitti yllättäen, ettei haluakaan lapsia - mitä teen?”

Kommentit (4)

Ihan hirvittävän raskas asia sinulla on nyt pohdittavana.

Jos haluat lapsen, laita se nyt ykkösprioriteetiksi. Uusi mies voi löytyä joskus, mutta lapsen saaminen saattaa mennä ohi. Jos olet aina halunnut omia lapsia, niin se tarve ei poistu.

Pahinta on, jos luovut lapsihaaveesta toisen ihmisen takia. Se on väärin sinua kohtaan, myös miestä kohtaan. Asia saattaisi jäädä teidän välillenne ja on mahdollista, että katkeroidut ilman lasta. Riidan tullen on helppo heittää se toisen kasvoille: sinun takiasi minä en tätäkään saanut...

Laita lapsi etusijalle. Silloin teet oikein itseäsi kohtaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia valtavan ison asian ratkaisemiseen.

  • ylös 33
  • alas 2

Olin itse samankaltaisessa tilanteessa vajaat 20 vuotta sitten. Emme olleet yrittäneet lasta, mutta mies oli aina puhunut, että sellainen(set) kuuluisivat asiaan jossain kohtaa. Kuitenkin vähän ennen häitä hän ilmoitti, että ei haluakaan lapsia. Oli mielestään 40 täytettyään liian vanha kaikkeen lapsiin liittyvään rasituksiin. Jouduin pohtimaan mitä itse halusin. Tulin erilaiseen tulokseen kuin mitä suosittelen sinulle. Minä jouduin toteamaan, että en oikeasti halunnut lasta. Olin vaan aina pitänyt sitä itsestään selvänä asiana mikä kuuluu vakiintuneeseen parisuhteeseen. Sinulla kuitenkin on selvä kaipuu lapseen enkä usko, että ikinä olisit onnellinen ilman, että olisit yrittänyt lapsen saada. Todennäköisesti syyttäisit mielessäsi siitä joskus myöhemmin miestä. Jos olet asiaa todella pohtinut ja lapsi on mielestäsi se mitä elämästä halua niin valitse se.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Laita itsesi etusijalle. Mieti, miksi sinulle on tärkeää saada lapsi, vai onko todella? Eihän se vain ole normi, johon olet kasvanut? Toisaalta sinulla voi myös olla mahdollisuus saada lapsi, jos se on sinulle todella tärkeää, mutta silloin joudut isojen ratkaisujen äärelle.
Kaikki eivät kuitenkaan voi saada lasta, vaikka molemmat puolisot sitä toivoisivat ja pystyvät silti elämään asian kanssa. Monenlainen elämä voi siis olla hyvää ja siihen kuuluu myös pettymyksiä.

Nimimerkille "Ei koskaan äidiksi?"
Helpottaisiko tilannetta, jos yrittäisit sopia miehesi kanssa: vauva tulisi jos on tullakseen ja molemmat hyväksyisitte sen. Usein asioilla on tapana järjestyä. Eikä kannata painostaa kumppania liikaa.
Jos miehesi 100 % varmuudella sano Ei vauvatoiveillesi; voit valaista mahdollista tulevaisuuden kuvaa miten iloa ja elämänjatkuvuutta tuo jälkikasvu, mitä kaikkea mukavaa lasten kanssa voi puuhailla, kun vuodet menee eteenpäin; mahdollisten lasten lasten tuoma ilo jne.
Miehesi on sinulle rakas, mutta uskallatko viimeisenä vaihtoehtona kysyä:" oletko valmis luopumaan minusta tämän asian takia, tämä asiako erottaa meidät?" Ja uskallatko ottaa riskin, jos miehesi ei todellakaan uskalla ottaa vastuuta mahdollisesta vauvasta ja mieluimmin eroaa? Sekään ei takaa, että saat haluamasi vauvan. Jostain se ratkaisu tulee, sinusta itsestäsi.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat