Lukijan kirje: ”Voiko erosta selvitä koskaan, kun takana on pitkä liitto ja toinen pettää?”

"Ensi kesänä olisimme juhlineet 30-vuotishääpäiväämme. Luulin kaiken olevan hyvin", lukijamme kertoo.

”Yhtäkkiä koko elämäni muuttui ja joudunkin viettämään vanhuuden yksin. Se tuntuu turvattomalta. Minulta vietiin yhtäkkiä kaikki arvo pois”, lukijamme aprikoi.Lue koko juttu

Lukijan kirje: ”Voiko erosta selvitä koskaan, kun takana on pitkä liitto ja toinen pettää?”

Kommentit (5)

En ole eronnut, joten toivottavasti joku sen kokenut vielä tukee sinua täälläkin. Ajattelin vain, että ehkä silti kykenen vinkkaamaan jotain, mikä voisi sinua auttaa pahimman kriisin yli. Isäni kuoli viisi vuotta takaisin tapaturmaisesti yhdessä silmän räpäyksessä, minkä jälkeen äitini joutui 35 aviovuoden jälkeen myös aloittamaan aivan alusta. Yhteiset eläkepäivät olikin yllättäen peruttu. Myös hän eli kriisiä tietenkin surun ja ikävän taakoittamana, mutta myös epäuskoisena siitä että yhteisten eläkesuunnitelmien alta olikin yllättäen vedetty matto alta. Hän aloitti muutama kuukausi tapahtuneen jälkeen vertaistukiryhmässä ja on sen avulla noussut sen verran tapahtuneen yläpuolelle mikä on tarpeellista. Sinulla on tietenkin eri tilanne, joudut elämään tietämättömyydessä perustelluista syistä, mutta mietin, että ehkäpä voisit hyötyä terapiasta tai vertaistukiryhmästä? Pääsisit edes jotenkin ryömien alkuun, saisit tehtävän joka auttaisi sinua pikku hiljaa eteenpäin. Tässä myös linkki minkä löysin: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/09/30/selviytymispolku-juuri-eronneelle 

Jos et tiedä miten pärjäät, voit varata ajan esimerkiksi kunnan talous- ja velkaneuvojalle joka auttaa suunnittelemaan taloutta yhdessä sinun kanssasi (palvelu on maksuton). Myös aikuisosiaalityöstä voi pyytää apua ja palveluohjaaja tulee kartoittamaan tilannettasi ja neuvomaan eteenpäin, jos sellaiselle on mielestäsi tarvetta (myös tämä on maksutonta). Ennen kaikkea, syöminen on elintärkeää jotta ihmisellä pysyisi mieli matkassa mukana, vaikka heikostikin. Yritä syödä vaikka väkisin, käy pihalla edes pienellä kävelyllä ja nukut paremmin. Elämän perusedellytykset ovat kuitenkin yksinkertaiset; ravinto, lepo, lämpö. 

Myös kirkosta saa apua jos tuntuu ettei jaksa, Jumala kyllä jaksaa sinua ja murheitasi kantaa. Voimia sinulle koettelemuksiisi.

  • ylös 23
  • alas 0

No niin se aluksi tuntuu, että elämä loppuu siihen, mutta se ei pidä paikkaansa. Elämä voittaa ja halutesssasi löydät varmasti uuden kumppanin. Ja vanhuuteen on sinulla varmasti matkaa. Vuosi siinä menee, mutta sitten valoa kohti. Tsemppiä...Keskity nyt olennaiseen ja muista että demonit eivat Ingmar Bergmanin mukaan pidä raittiista ilmasta...😁

  • ylös 14
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämä voittaa ja erosta selviytyy. Se vie useimmilta aikaa, mutta aika, ystävät ja/tai euroryhmä auttavat. Myös itselle mieluinen tekeminen tai harrastus auttaa, usko pois!

Minulla on n.vuosi erosta. Liitto kesti lähes 30 vuotta. Syynä toinen/toiset naiset. Olin sokea. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi minun pitänyt huomata, ettei kaikki ole kunnossa. Luotin ja rakastin liikaa.
Kun olen lopulta saanut oman kodin, alan päästä tapahtuneesta yli. Minäkin ajattelin, että miten pärjään taloudellisesti, mutta kaikella on tapana järjestyä. Saan asumistukea eläkkeen lisäksi. Paremmin pärjään, kuin avioliitossa.
Perhe ja ystävät ovat tukeneet.
Toivon, että pääset uuden elämän alkuun. Sinulla ei ole mitään hävettävää. Voi hyvin ja voimia

Minunkin mieheni lähti yllättäen, jätti kaiken nuoremman ja jännittävämmän "taiteilijan" vuoksi. Häntä sentään hävetti pettämiseni, joten hän käänsi päässään kaiken minun syyksi ja mustasi koko yhteiselämämme, jotta sai siitä pontta ja itselleen perusteet lähteä. Olin syyllinen kaikken mahdolliseen: kiristämiseen, uhkailuun, alistamiseen, tylsyyteen, koko hänen elämänsä pilaamiseen. Minussa tai meissä ei ollut koskaan ollut mitään hyvää. Lapsetkin olin pilannut.

Putosin kuukaudeksi tyhjyyteen, en saanut nukuttua, en rauhoituttua, en edes itkettyä. Olin täysin hukassa. Sitten kokosin voimanrippeet ja aloin toimia. Hain unilääkkeet ja apua työtetveyspsykologilta. Aloin puhua ystävilleni, vastasin heidän puheluihin ja viesteihin. Kirjoitin ja puhuin. Pikkuhiljaa aloin päästä jaloilleni ja nähdä, kuinka minua oli syytetty hänen vääryyksistään. Ystävät nauroivat, ettei miehen syytöksissä voinut olla perää, olivathan he vuosikymmenet tunteneet meidät. Sain pikkuhiljaa rauhan sisälleni ja aloin rakentaa itseäni uudelleen. Puoli vuotta meni, ennen kuin ahdistus helpotti. Puolitoista vuotta meni, että tunsin olevani aidosti hengissä ja käynyt asian läpi. Anteeksi en anna koskaan, mutta puhun exästä lapsille asiallisessa sävyssä.

Luota siihen, että elämä kantaa. Etsi apua. Anna itsellesi aikaa, mutta älä tuhlaa aikaa hänen ajatteluun, seuraamuseen tai mihinkään häneen liittyvään. Etsi asioita, joiden tekeminen tuottaa iloa. Luota itseesi, sinä pärjäät ja olet arvokas. Myös tulevaisuuden suunnitelmat muokkautuvat pikkuhiljaa, yksinkin on hyvä olla, vaikka se vaatiikin tottumista pitkän suhteen jälkeen. Paljon voimia sinulle, valoa ja iloa on edessäpäin, luota siihen.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat