Lukijan kirje: ”Hoidin masentunutta äitiäni vuosien ajan ja oma elämäni jäi elämättä - nyt hänen kuoltuaan olen tyhjän päällä”......
klo 10:44 | 3.5.2023
”Äitini kuoltua minä jäin täysin tyhjän päälle. Minulla ei ole omaa perhettä eikä kaveripiiriä. Voi sanoa, että koko elämäni on mennyt äidin varjossa, enkä silti koskaan pystynyt oikein auttamaan häntä”, lukijamme kertoo.Lue koko juttu
Hei Kaikkensa antanut! Olet joutunut kantamaan tosi raskaita taakkoja ja uhraamaan paljon.Teit sen mitä pystyit ja vielä enemmänkin.Elämänhalua ei voi toiselle ihmiselle antaa,vaikka miten yrittäisi. Nyt edessäsi on valtava muutos,mahdollisuus uuteen elämään ja tilaisuus alkaa voimaan itse hyvin.Menneille et voi mitään,mutta tänään sinä voit aloittaa uuden elämän.Mitä jos nyt keskittyisitkin omaan elämääsi,selvittäisit mitä juuri sinä elämältä haluat? Sinulla voi olla vielä yli puolet elämästäsi jäljellä,ehdit löytää parisuhteenkin jos haluat. Uskalla alkaa elää omaa elämääsi vaikka pienin askelin,etsi vaikka hyvä terapeutti tueksi löytöretkelle,hän voi auttaa sinua työstämään haasteesi.Hanki uusia harrastuksia,opiskele,lue selviytymistarinoita.Muutos on aina mahdollista,sille joka siihen uskaltaa tarttua! Se vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta lähteä muutoksen matkaan,mutta palkintona on rikas ja merkityksellinen elämä.Rohkeutta,valoa ja toivoa sinulle,älä luovuta,elämä voi sinut vielä positiivisesti yllättää!
Lukija kysyy mitä hänen tulisi tästä kaikesta ajatella. Ehkäpä niin, että vielä on aikaa itsenäistyä ja alkaa elää omaa äidistä erillistä elämää. Ymmärrän että se tuntuu nyt tyhjältä koska oma identiteetti on ollut niin voimallisesti sidoksissa äidin identiteettiin. Sisäistä ääntä kuuntelemalla voisi löytyä niitä oman elämän rakennuspalikoita, kiinnostavaa tekemistä jonkin harrastuksen parissa, missä voisi tutustua ihmisiin.
Onneksi kuitenkin vasta nelikymppinen. Se on hyvä hetki alkaa miettiä elämää uusiksi ja mennä vaikkapa terapiaan. Rankka työ edessä, mutta on se sen arvoista.
Tällaiset jutut saisi esittää vasta-argumentteina niille (usein miehille), jotka ihmettelevät miksei vanhuksia ja muita hoitoa vaativia sukulaisia enää hoideta kotona. Se on vaativaa, eikä välttämättä millään tasolla antoisaa. Lisäksi läheinen voi jäädä ilman tärkeää hoitoa, koska ajatellaan että omaiset auttavat, ja henkilö pärjää itse muuten. Niinhän se ei saisi olla, mutta valitettavasti on.
Olen kahden alkoholistin lapsi, vanhempani ovat myös ikääntyneet ennen aikojaan. Olen kymmenisen vuotta nuorempi kuin kirjoittaja. Tällä hetkellä joudun hoitamaan toisen asioita, koska edunvalvontaprosessia ei suostuta sairaalan puolelta vielä käynnistämään eikä sairaalasossu muka tiedä mistään mitään, mutta ilman apuakaan ei vanhempani pärjää. Tällaiseksi tämä on mennyt, terveydenhuollon resurssit ovat niin tiukoilla, mutta olen päättänyt että kun kolme kuukautta on mennyt, irtisanoudun koko hommasta koska tähän pitäisi olla osaavia ammattilaisiakin, ja puolisen vuotta on sairaanhoitopiirille riittävä aika etsiä heidät. Olen jo lapsuuteni pitänyt vanhemmistani huolta, nyt on jonkun muun vuoro.
Sulla on rankkoja kokemuksia elämässä ja olet kantanut paljon vastuuta. Kaikkia rankkoja kokemuksia voi olla vaikea kuvata, koska se on ollut vain elämää, mutta rankkuus (ja vääryys) tulee myös siitä kaikesta, mikä on jäänyt tapahtumatta, koska elämäsi on mennyt näin.
Olet hyvässä alussa asian kanssa, koska prosessoit asiaa ja tapahtunutta. Varmasti herää paljon tunteita, vihaa, katkeruutta, epäreiluutta. Ohjeita on vaikea antaa, mutta neuvoisin kokeilemaan henkilökohtaista valmentajaa. Niitä on nykyään paljon, itsellä on kokemusta sellaisesta kuin Nina Haddadin. Googlettamalla varmasti löytyy yhteystieto. Joillakin ihmisillä toimii terapia. Siinäkin avainasemassa on oikean/sopivan terapeutin löytäminen. Menneelle ei voi mitään (muuta kuin käsitellä ja hyväksyä), se on vaikeaa kun itselle on tapahtunut epäreiluja asioita, mutta ihan varmasti mahdollista.
Sinulla on vielä hyvinkin mahdollisuus elää täysin oman näköistä elämää. Se tarvitsee vain rakentaa. Pienin palasin. Hae siihen rohkeasti ulkopuolista apua. Haasteista ei tarvitse selvitä yksin. Sinulla on myös vielä mahdollisuus saada oma perhe. Siihen voi kuulua lapsia, jos niin haluat, omia tai kumppanin. Perheitä on monenlaisia.
Käänny sisäänpäin hetkeksi joka päivä. Etsi mitä siellä on. Mitä sinä haluat. Etsi haaveita. Jotakin mitä haluaisit kokea. Onko jotakin, mikä sykähdyttää. Tuntuu hyvältä.
Elämä on tässä, ota se tai jätä. Sanoit, että sinulta ei kysytty haluatko ottaa vastuun vanhemmistasi, niin vain tapahtui. Se ei ole totta. Päätit tehdä niin ja nyt päätös harmittaa sinua. Sinusta tuntuu, että elämä on mennyt ohi ja jäit junasta. Olet yhä asemalla ja junia on tulossa. Se, mitä sinä olet ollut ja tulet olemaan, on oikea, hyvä elämä.