Yksin eläviä sorretaan

Lukittu

Suomessa on yhä enemmän yksin asuvia, mutta ei heille kohdistettuja palveluja. Myös lainsäädäntö syrjii yksineläviä, väittää Raija Eeva.Lue koko juttu

Yksin eläviä sorretaan

Kommentit (4)

Pitää paikkansa mitä suurimmassa määrin. Omakohtaisia kokemuksia on runsaasti. Yksin matkustava joutuu usein ottamaan yhden hengen huoneen, ja maksamaan siitä enemmän. Myös kotitalousvähennys sorsii yksin asuvia.

  • ylös 13
  • alas 6

 Yhteiskunnassamme  keskitytään enimmäkseen ns.heteroperheisiin lapsineen ja heidän ongelmiin ja kun ajatellaan että tällä ihanteita  herättävässä elintapamuodossa  ei pitäisi  kovinkaan ongelmia olla koska se on sitä ”ihannetta” mitä yhteiskunnassa pidetään yllä ja jota kaikkien luullaan haluavan.Eikö olisi aika herätä siihen ajatukseen että meitä on ns.joka lähtöön.On heteroja,homoja,lesboja ja osalla näissä suhteissa on myös lapsia.Ja kuten tiedetään, heillä kaikilla voi ja on myös erimäärä ongelmiakin.Kas kummaa jos ja kun näistä yllämainituista suhteista osasta tuleekin (kaikesta yhteiskunnan huomiosta huolimatta) yksineläviä eron myötä joko lapsillisia tai ei mutta lopulta myös lapset muuttavat  pesästään niin yhtäkkiä nämä ns.vanhemmat ikään kuin taiotaan pois.Todellisuudessa he ovat vielä jäljellä yhteiskunnassamme yhtenä ryhmänä ja heillä monella on ne aikuiset lapset ja lapsenlapsiakin jne.

Toinen asia on se että jos ja kun kaikki nuoret ei lähestulkoonkaan suunnittele perhe-elämää ja jotka  tyytyvät joko elämään yksin tai vain parisuhteessa.

Näitä eri ryhmittymiä ei pitäisi yhteiskunnan taloudellisesti kuin ei myöskään henkisesti lain edessä asettaa eri lokeroihin.Joten uutta  kokonaisajattelua pitäis kiireesti kehitellä   missä  lähtökohdaksi tulisi uudenlainen tasa-arvo ajattelu sillä jokaisella näillä elämäntapamalleilla on omat hyvät ja huonot puolensa ja nämä ovat tätä päivää.

  • ylös 10
  • alas 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näinä irtisanomisen aikoina kiinnittää huomio tuohon perheellisen suhteen saatuun "etuun" tulla ensimmäisenä irtisanotuksi,ellei ole elätettäviä.  Millainen tuki mahtaisi olla tuloihin suhteutettuna maksetuista kuluista, asuminen taitaa olla tärkein eli vuokra pitää saada maksetuksi. Yksiö (30 m2) vuokra on 400 -600 ja kaksion 450 ylöspäin. Tarkkoja laskuja en ole laskenut, mutta ei tuo vuokran jyvittäminen eri kokoisten asuntojen välillä kovin tasa-arvoiselta tunnu, pienemmissä asunnoissa asuvat yksinäiset, joilla on tulot x 1. Pienet asunnot myös suunnitellaan pienemmiksi, keittiöt varsinaisia surmanpesiä.. Myös ruokateollisuus keskittyy perhekokoihin ja laskee liiketaloudellisin perustein perhekokojen valmistamisen kannattavammaksi kuin pienemmät pakkaukset.  Aiemmin asunnon saannissa myös perheenlisäysta saava pääsi asuntojonoon. Tasa-arvolaissa ei kai mainita, että sinkkuuden perusteella ei saisi syrjiä, joten niin ilmeisesti tapahtuu.  Lieneekö tuo työpaikkakin mennyt kavereille aikoinaan perheellisyyden perusteella. ..

Kumma Jainen

Tämä on todella ajankohtainen aihe edelleen vuonna 2015. En ole valinnut itselleni tätä yksin elämistä vaan kaikkeni yritin että 20 vuotinen avioliittoni olisi kestänyt. Vaan ei, jäin yksinhuoltajaksi 2010. Enkä olisi uskonut sitä törkeyden määrää jota näinä vuosina on tullut kohdatuksi. Aviovaimot kuvittelevat että OTAN heidän aviomiehensä ja aviomiehet kuvittelevat että olen valmis ihan mihin vaan! Minä, nelikymppinen rupsahtanut teini-ikäisen lapsen huoltaja. Huh-huh! Niin loppui kutsut illanistujaisiin ja ihan muuten vaan yhteyden pito. Tuli todella tunne että lyötyä lyödään. Olen kummajainen jopa omassa kaveripiirissä, jos sitä enää semmoiseksi voi edes kutsua. Sääliä ja koeta kestää- tervehdyksiä.
Jotta mitä ihmettä? Kasvoiko minulle ylimääräinen pää vai mitä tapahtui? Jotain vikaahan sitä ihmisessä on pakko olla kun ei ole parisuhteessa. Ja samaan aikaan monet ihmiset voivoittelee omaa parisuhde tilaansa kun menee niin huonosti. Mutta että yksin jäisi niin sehän ei ole muuta kuin epäonnistuminen. Olisihan se hienoa että löytäisi ihmisen jonka kanssa jakaa elämänsä, viihtyisi ja olisi yhteiset tavoitteet. Mutta kun se ei mene niinkuin Strömssöössä. Vai pitäisikö sitä vaan ottaa joku että olisi joku? Ei kuullosta kovin järkevälle.
Kyllä, olen blokattu ulos niin suvun kuin kavereiden joukosta. Tai siis jos sitä sääliä jaksaisi eli mikä siinä on että pitää sääliä? Tai että kaiken aikaa hoetaan että kyllä säkin vielä uuden löydät? Miksi on pakko olla joku? Eikö se ole kiusaamista kun ei oteta porukoihin? Miksi parisuhteessa olijat saavat valittaa kaikesta elämästä mutta minä, yksineläjä joka on sinut oman elämänsä kanssa eikä sääliä kaipaa vaan ihan rehtiä kohtaamista kuten ennenvanhaan, jään ulkopuoliseksi? Ja sitten kun valitsee sen että ei itsekkään enää vaivaudu väkisellä yksinpuolista yhteyttä pitämään niin saa kuulla kuinka sitä vaan on hautautunut kotiinsa. Triplasääli. Huoh!

Jotta kyllä vain, asenteissa on paljon parannettavaa. Olen jotenkin halpa, kun olen yksin. Ja totta on että en pysty matkustelemaan tai muita huvituksia tuosta noin vain vaan ne on suunniteltava tarkkaan tai jos ollenkaan. Teini-ikäisen opiskelu on nyt elämässäni se tärkein asia että saa kunnon ammatin ja ponnahduslaudan omaan elämäänsä. Vaikka aika ei enää mene vaippojen vaihtamiseen niin kyllä teini-ikäinen tarvitsee läsnäoloa yhtä paljon kuin nuorempi lapsi, se vaan on erilaista kun on puhelimet ja somet yms.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat