Tyhjä pesä

Lukittu

Kirjoittaja tuntee itsensä hylätyksi, kun aikuiset lapset muuttavat pois kotoa.Lue koko juttu

Tyhjä pesä

Kommentit (7)

Et voi olla tosissasi. Eihän kukaan vanhempi voi lapsiinsa takertua. On aika ihan ikioman elämän. Minulla neljä lasta ja vuoden päästä viimeinen lähtee, haikeaa toki, mutta ihanaa kun nousevat siivilleen. Olen edelleen käytettävissä. Ja osaavat kyllä tehdä kotitöitä kotoa lähtiessään. Tyhmää pitää kotia hotellina, en suostunut.

Lapset lähtevät aikanaan, se vaan kuuluu elämään. Heillä ei ole velvollisuuksia meitä kohtaan, mutta meillä on heille. He tuleevat käymään, kun heille sopii, ei pakosta. Mulla on joulu ja äitienpäivä, vaikka he eivät pääsisikään tulemaan. Kysyn ovatko tulemassa, mutta mun juhlat ei kaadu heihin. Tyhjä pesä, hymm. Koti on nyt minulle ja miehelle, kuten tähän elämän vaiheeseen kuuluukin. Lapset, puolisot ja lapsenlapsi on rakas, mutta heille on suotava oma elämä. Ja kun sen suo, hekin päästävät meidät elämäänsä. 

Nautikaamme joka elämän vaiheesta jar antakaamme elämä myös lapsillimme!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mulla lähti nuorempi viime kesänä, vähän haikealta tuntui ensin. Mutta vanhempien pitää olla ne lintuemot, että kun poikaset on lentokykyisiä, niin ulos pesästä vaan. Se ei ole rakkautta pakottaa pitämällä lapsia luonaan väkisin. On oltava itsellä muutakin elämää kuin roikkua heissä. Ihana nähdä nuorten itsenäistymisen ja elää aikuisena heidän kanssaan. Kaikki vaiheet kuuluu elämään :)

Jos lapsi haluaa itsenäistyä, olet onnistunut kasvattajana. Lasten lähdettyä on myös aikaa tutustua uudelleen puolisoon. Ruuhkavuosina siihen ei ehkä ole ollut aikaa. On aikaa vain itselle. Se on ihanaa!

Kaikki neljä lastani ovat maailmalla ja kaikkien lähtöä on edeltänyt pieni haikeus mutta se meni ohi niin että hujahti. Miten ihanaa, kun jääkaappiin jättämäsi makupala odottaa sinua illalla, sitä ei kukaan ole napannut pahimpaan nälkäänsä tai kylpyhuoneessa ei pyykkivuori kasva huomaamattasi omia aikojaan. Aikansa kutakin, ikää tulee ja haluaa vielä elää elämää eikä passata valmiiksi kaikkea aikuisille ihmisille eteen. Toki kotiin saa tulla käymään kun sille tuntuu ja ovemme käy yhtenään. Joka päivä joku lapsistamme käy ja kaikki soittaa tai ollaan netin kautta yhteyksissä.. asiat on vain nähtävä positiivisesti, elämä menee eteenpäin !!

Jokainen meistä on aikanaan "lentänyt pesästä". Suotakoon se omille lapsilleenkin. Kannattaa muistella omaa "lentämistään".

"Nyt kun toinen on lähtenyt ja toinen lähdössä, koen tulleeni jotenkin petetyksi. Tunnen oloni hylätyksi. Koti ei tunnu kodilta ilman lapsia. Mitä se on enää? Kahden vanhemman yksinäinen, ankea kolo. Minua itkettää. Tuntuu kuin elämäni olisi ohi."

Hei. Onpa sinulla nyt surkea olo. Itke jos itkettää.  Mutta toivon ja uskon, että tuo haikea tunteesi on ohimenevä, kunhan ehdit rauhassa käsitellä asiaa. Vai onko niin, että elämässäsi on jotain muutakin, joka surettaa sinua juuri nyt, ja tunteet kasautuvat.

Toivon, että ymmärrät ja näet, että lapset eivät ole sinua hylkäämässä, vaan ovat siirtymässä oikeutetusti rakentamaan omaa elämäänsä. Sinä olet edelleen heidän kivijalkansa, ja jos vain maltat olla heittäytymättä marttyyriksi etkä syyllistä heitä, saat suhteesi heidän kanssaan uudelle tasolle. Voitte soitella, kirjoitella viestejä ja tavata.

Näin sen kuuluu mennä, olet varmasti aivan samaa mieltä, kunhan rauhassa totuttelet ajatukseen, että kotitulevaisuus on nyt lähinnä sinun ja miehesi. Keksikää jotain yhteistä, niin että koti ei ole "ankea kolo". Kokkaatte hyvää ruokaa, järjestätte elokuvaillan, kutsutte lapsia tai ystäviä syömään viikonloppuna, käytte kävelyllä, juttelette, kehutte lapsianne!

Jos on niin, että teillä on aivan eri harrastukset, keskity omiisi. Mieti, mitä olet aina halunnut tehdä, mutta ei ole ollut aikaa.

Sulattele rauhassa tätä lasten maailmalle lähtöä ja koeta iloita siitä heidän kanssaan. Olet onnistunut äitinä, kun he ovat rohkeina kynnyksellä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat