Maailman nopein liike

Maailman nopein liike

Lukittu

Olisiko joskus aiheellista jättää lapsenlapsipuheet vähemmälle?Lue koko juttu

Kommentit (3)

Ymmärrän ja en

Ei voi olla ihan tervettä, että ihmisen koko sosiaalinen elämä luhistuu, jos lapsenlapsia ei kuulukaan.
Olen itse lapseton kolmikymppinen nainen, ja koko ikäni saanut kuunnella vihjailuja siitä, koska lapsia kenties alkaa siunaantua (olen pitkässä parisuhteessa). En ole koskaan sanonut haluavani lapsia, päin vastoin vuosia olen joutunut tolkuttamaan, että älkää laittako toiveitanne siihen, sillä en lapsia halua.

Olemme jättäneet mieheni kanssa ehkäisyn pois, ajatellen, että lapsia ehkä tulee, ehkä ei tule. Luonto päättäköön siitä asiasta (vaikkei vauvakuumetta olekaan, huolehtisin lapsestani ja ymmärrän ehkä liiankin hyvin siihen sisältyvän vastuun, mikä lienee syyni epäillä lasten hankkimisen mielekkyyttä).

Koska suurin osa naisista kuitenkin haluaa lapsia, lienee lapsettomuus tyttärelle itselleen riittävän suuri suru. Voit sinäkin lapsenlapsettomuutta surra, mutta siitä täytyy päästä yli: sinulla on oma lapsi, ja toisten elämänvalintoihin tai tahattomaan lapsettomuuteen et voi vaikuttaa. Jos jäät suremaan tyttäresi lapsettomuutta, et tee hänelle asiaa siedettävämmäksi; voivottelevat wannabe-isovanhemmat eivät hänen tuskaansa helpota. Jos taas annat lapsenlapsettomuuden häiritä sosiaalista elämääsi ystäviesi kanssa, on tsemppaamisen paikka. Iloitse heidän lapsenlapsistaan, ja keksi itsellesi tekemistä.

Jos äitini alkaisi surkutella valitsemaani lapsettomuutta, se vaikuttaisi väleihimme erittäin negatiivisesti. En ole lapsenlapsia kenellekään luvannut tai "velkaa".

Oletko viettänyt aikuiselämäsi ajatellen, että lapsenlapset paikkaavat yksinäisyyttäsi tai sosiaalista statustasi ystäviesi silmissä? Et varmaankaan. Tee siis muita asioita, täytä elämäsi ystävillä ja harrastuksilla.

Muistutan siitäkin, että yksinäiseltä vanhuudelta eivät lasten tai lapsenlasten olemassaolo automaattisesti pelasta - toimiva yhteydenpito on monen seikan summa.

 

Hei!

Suru siitä, että itsellä ei tule koskaan olemaan lapsenlapsia, on surtava.

Itselläni ei ole lapsia (olisimme niitä halunneet) eikä siis koskaan tule olemaan lapsenlapsiakaan.

Olen suruni surrut ja tullut asian kanssa sinuiksi. En ole koskaan "ymmärtänyt" kadehtia ystäviäni, joilla on lapsia ja lapsenlapsia, olenhan heidän kauttaan saanut monta ihanaa kummilasta.  Olen saanut olla mukana heidän elämässään, iloissa ja suruissa.

Olen sanonut ystävilleni, että voitte "hehkuttaa" lapsenlapsillanne, olen iloinen puolestanne,minun seurassani ei tarvitse vältellä lapsista puhumista. Tottakai välillä ajatukset kulkeutuvat vanhuudenpäiviin, mutta yritän elää tätä hetkeä täysillä ja nauttia mukavista hetkistä "lainalasten" kanssa.

Nimim. "Asian kanssa sinut" 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yritä iloita

Kun ystäväni puhuvat lapsenlapsistaan, yritä iloita heidän kanssaan. Jos pidät lapsista, niin eläydy puheisiin. Usein kerrotaan hauskoja kommelluksia tai tapahtumia tai lasten "hassuja" puheita. Lapsenlapsettomuus on kipeä asia, mutta mitään henkistä kipua ei pidä voimistaa tai helliä. Voithan ihailla tai nauttia kauniista asusteista tai vaatteista kuvissa tai toisten päällä vaikka ne eivät olisikaan sinun.

Voit nauttia uimarannasta vaikka et omista sitä. Ole avoin ja heittäydy mukaan, tutustu niihin lapsenlapsiin - ainakin läheisimpien ystäviesi. Älä torju asiaa, vaan ota itsellesi kimpale iloa ja lääkitsevää viattomuutta joka lapsiin aina liittyy. Muistathan että heihin liittyy myös vaivaa, huolenpitoa ja suruja, joilta itse lapsenlapstomana vältyt.

Olethan elänyt oman lapseni äitinä - sitäkään eivät kaikki koe. Voit aika ajoin muistella omaa lastasi saman ikäisenä; osaton et ole. Uskalla iloita.

Nimimerkki Punanenä

 

 

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat