Kommentit (9)

Vierailija

Serkkuni kääntyi noin 25-vuotta sitten. 

Serkkuni ensimmäinen mies oli eurooppalaistunut muslimi. He asuivat täällä, eivätkä miehen kotimaassa, jossa tosin usein vietettiin aikaa. Tämän liiton aikana serkkuni oli melko maltillinen, eikä islam aiheuttanut kenellekään suurempia ongelmia. 

Mies oli jonkin verran vanhempi ja nuorempi nainen lähti aikanaan liitosta. Lapset viettivät aikaa molempien vanhempien luona ja tätini ja hänen miehensä luona käytiin usein. Miehen perhemyönteisyys näkyi eron jälkeenkin läheisinä yhteyksinä entisen vaimon vanhempiin. 

Tästä liitosta tädilläni ja hänen miehellään ei ole koskaan ollut pahaa sanomista eikä myöskään entisestä vävystä. Serkkuni myöhemmät miesvalinnat eivät ole olleet yhtä onnistuneita ja serkkuni suhde islamin uskoon on muuttunut tiukemmaksi vuosien kuluessa. Monet käännynnäiset suhtautuvatkin uskontoon akuperä muslimeita tiukemmin. 

Vierailija

Tuttavani tapasi tunisialaisen miehen, joka on muslimi. Miehen mieliksi kääntyi. Miehellä on islamilaisia arvoja, mutta on ns. tapamuslimi ja nuo hänen arvonsa sopivat kenelle tahansa. Avioliitossa ovat, hyvin on mennyt ilman suurempia yhteentörmäyksiä. Kaikki kai riippuu näkemyserojen laajuudesta.. Ymmärrän silti huolesi.

Vierailija

Muslimeita on todella monenlaisia, riippuen maasta ja kulttuurista, ja kumman maassa asutaan. Minusta kaikki joutuu vaakalaudalle vasta, kun lapsia on mukana kuvioissa. Kumman kulttuurin mukaan lapset kasvatetaan? Pahinta on, jos suhde hajoaa. Minne lapset? Jos vaimo haluaa palata omaan maahansa, saako lapsia enää mukaansa? Näistä on monia ikäviä tarinoita, netistä ne löytyvät, jos osaa vähänkään englantia. Ehkä nuorikko voisi ne lukea edes varmuuden vuoksi, koska todellisuutta nekin ovat, kuten myös onnelliset tarinat.

Menin itse nuorena naimisiin toisuskoisen (ei muslimin) kanssa, enkä olisi voinut uskoa, miten ankaraa on elää toisenlaisen uskonnon ja kulttuurin kurimuksessa, kun itsellä ei ole mitään sanomista. Eroa ajatellessani tiesin, että lapsia en saisi Suomeen ilman pitkää oikeudenkäyntiä ja loputtomia uhkauksia. Jäin mieheni maahan lasten takia, olen sittemmin eronnut, mutta Suomeenkaan en päässyt. Joskus hinta nuoruuden rakastumisesta on kohtuuttoman suuri. Ja kyllä, vanhempani varoittivat ja surivat puolestani, eivät voineet mitään. Syytin heitä rasismista ja ties mistä, puolustin miestäni kunnes en enää voinut valehdella.

Suomalaisille uskonto ei nykyään merkitse juuri mitään, ja on vaikea käsittää miten täydellisesti uskonto kontrolloi kaikkea joissain maissa, lainsäädännöstä ja kouluista lähtien. Kirjoituksesta ei käynyt ilmi, mistä maasta oli kyse, mutta netissä on sekä blogeja (blogilista.fi) että sivuja, joissa suomalaiset naiset kertovat elämästään muslimimaissa. Ainakin niistä löytää apua ja tukea valinnoissa!

Vierailija

Itse olen supisuomalainen muslimikäännynnäinen, nainen, kohta 50 v. Islamin mukaan, jos perheen isä on muslimi ja vaimo ei, niin lapset kasvatetaan Islamin mukaisesti. Ja jos tulee ero, lapset jäävät isälle. Sama tilanne on niilläkin, joissa molemmat ovat muslimeja. Pakko sanoa, mutta minä en oikein tapamuslimeja ymmärrä. Miksi he näyttelevät olevansa muslimeita, mutta eivät noudata Islamin tapoja? Se ei ole oikein. Eikä miehen mieliksi pitäisi ryhtyä muslimiksi, eihän se silloin tule suoraan sydämestä, siis usko. Eipä siinä taida edes olla uskosta kysymyskään. Allah näkee kaiken. Enkä kyllä ymmärrä tapakristittyjäkään, tunnen monia, ja itsekin olin ennen kristitty, mutta ainakin yritin noudattaa Raamatun ohjeita. Tyttärelläsi voi käydä hyvä tuuri ja saada itsellensä väkivallaton aviomies, tai huono tuuri ja saada väkivaltainen aviomies. Se riski on aina olemassa, kun on kysymys arabimiehistä, mikä on hyvin ikävä tosiasia. Arabimaissa naiset joutuvat kärsimään kovasti, eivät tietenkään ihan kaikki, mutta yleensä suurin osa. Ja se johtuu siitä, että monet muslimit eivät noudata Koraanin ohjeita, vaan he noudattavat vanhoja heimoperinteitä. Ja myöskin Koraanin ohjeita vääristellään, sekä haditheja eli profeetan (pbuh) perimätietoa.

Vierailija

Kulttuurien kirjossa, olen itse samantapaisessa tilanteessa. Kyse ei tosin ole muslimista vaan eri kristinuskon kirkkokuntaan kuuluvasta miehestä. Tyttäreni on vielä nuori, eikä välttämättä osaa ajatella asioita kovin kauaskantoisesti. Olen keskustellut hänen kanssaan asiasta muistuttaen mm. meidän ja hänen miehensä perheen uskonnon ja elämäntapojen eroavaisuuksista. Olen kertonut olevani huolissani, kuinka hän sopeutuisi, tai olisiko hän loppujen lopuksi onnellinen. Tiedän, etten kuitenkaan voi tehdä päätöksiä hänen puolestaan. Sinäkään et valitettavasti voi tehdä muuta kuin keskustella hyvässä hengessä tyttäresi kanssa. Lapsemme tekevät omat ratkaisunsa ja kantavat niiden seuraukset. Voimme antaa neuvoja, mutta emme elää elämää heidän puolestaan.

- Hilla

Vierailija
Vierailija

Muslimeita on todella monenlaisia, riippuen maasta ja kulttuurista, ja kumman maassa asutaan. Minusta kaikki joutuu vaakalaudalle vasta, kun lapsia on mukana kuvioissa. Kumman kulttuurin mukaan lapset kasvatetaan? Pahinta on, jos suhde hajoaa. Minne lapset? Jos vaimo haluaa palata omaan maahansa, saako lapsia enää mukaansa? Näistä on monia ikäviä tarinoita, netistä ne löytyvät, jos osaa vähänkään englantia. Ehkä nuorikko voisi ne lukea edes varmuuden vuoksi, koska todellisuutta nekin ovat, kuten myös onnelliset tarinat.

Menin itse nuorena naimisiin toisuskoisen (ei muslimin) kanssa, enkä olisi voinut uskoa, miten ankaraa on elää toisenlaisen uskonnon ja kulttuurin kurimuksessa, kun itsellä ei ole mitään sanomista. Eroa ajatellessani tiesin, että lapsia en saisi Suomeen ilman pitkää oikeudenkäyntiä ja loputtomia uhkauksia. Jäin mieheni maahan lasten takia, olen sittemmin eronnut, mutta Suomeenkaan en päässyt. Joskus hinta nuoruuden rakastumisesta on kohtuuttoman suuri. Ja kyllä, vanhempani varoittivat ja surivat puolestani, eivät voineet mitään. Syytin heitä rasismista ja ties mistä, puolustin miestäni kunnes en enää voinut valehdella.

Suomalaisille uskonto ei nykyään merkitse juuri mitään, ja on vaikea käsittää miten täydellisesti uskonto kontrolloi kaikkea joissain maissa, lainsäädännöstä ja kouluista lähtien. Kirjoituksesta ei käynyt ilmi, mistä maasta oli kyse, mutta netissä on sekä blogeja (blogilista.fi) että sivuja, joissa suomalaiset naiset kertovat elämästään muslimimaissa. Ainakin niistä löytää apua ja tukea valinnoissa!

 

Hei, mulla on aika samanlainen tilanne. Olen ulkomailla lasten takia ja eronnut. Suomeen on ikävä, mutta ei pääse. Olisi kiva vaihtaa kokemuksia, tai vertaistukea?

Vierailija
Vierailija

mun mielestä  mahdollisuus asua lasten kanssa suomessa säilyy siten että asutaan suomessa alunperin

paitsi että kun isä päättääkin viedä lapsen maasta ulos  ( käytännössä kaappaa lapsen kotimaahansa,).... näitä tapauksia on useampi vuosittain lehdissä, muutoinkin monet nuoret muslimitytöt lähetetään esiteini-teini-iässä isän kotimaahan kasvamaan "kunnollisiksi" naisiksi,...yleensä ne lähettäjät ovat niitä isiä, ei suomalaisia äitejä...mutta naiset ovatkin miehen omaisuutta, jolla mies tekee mitä haluaa.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat