Vastaus

Anne P.
6/20 | 

En yleensä kommentoi blogeja, mutta tälleen pappina on nyt vähän pakko. :) Tuolla aiemmin mainittiin, että kummius olisi vanhempi käsite ja kirkko on sen vain ominut. Kummius on peräisin jo varhaiskristillisyydestä, ja sikäli nimenomaan kristillinen juttu. Alunperin kummin tehtävänä on ollut lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta huolehtiminen, mutta "työnkuva" on tainnut sittemmin rönsyillä aika lailla. :D Mutta jos lasta ei kasteta, hän ei siis tarvitse kummeja ollenkaan.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan kastettavalla lapsella pitää olla kaksi samaan kirkkokuntaan kuuluvaa kummia. Luterilaisella kirkolla on kuitenkin vuodesta 2010 saakka ollut käytössä se mahdollisuus, että lapsella on vain yksi kummi, jos lähipiiristä ei löydy kahta kirkkoon kuuluvaa. Siihen tarvitaan seurakunnan kirkkoherran päätös. Näitä alkaa olla enenevässä määrin.

En tiedä muiden pappien käytäntöjä, mutta minä pyydän aina kasteissa myös kirkkoon kuulumattomat kummit toimituksen ajaksi samaan jonoon kirkkoon kuuluvien kanssa, ja pyydän heitä myös siunaamaan lasta. Ehkä olen tässä harhaoppinen, mutta minun näkökulmastani he ovat lapselle ja perheelle yhtä tärkeitä kuin kirkolliset kummitkin. Ainoa ero on, että kummitodistusta en voi heille antaa, mutta minun puolestani vanhemmat voivat tehdä sellaisen itse, jos haluavat.