Vastaus

Vierailija

Kastehan ei ole mikään nimeämistilaisuus, vaikka moni näin luuleekin. Kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi, ja tässä vaiheessa lapsella on oltava nimi, sillä "jumala kutsuu lasta nimeltä", kuten kristityt ajattelevat. Nimiäisissä taas lapsi nimenomaan saa nimen, enkä ole koskaan ollut nimiäisissä, jossa lapsen päähän tiputeltaisiin vettä, joten ihmettelen hieman, mitä muuta kopioimista tässä ristiäiskaavassa nyt on :D Sekö, että nähdään lapsi ja juodaan kahvia, on joku kristittyjen juhlan riitti? Muutenkin on mielestäni hölmöä, jos ei voisi ottaa uskonnosta juuri niitä puolia, joita haluaa, tai korvata kristillisiä perinteitä vastaavilla maallisilla perinteillä.

Omasta mielestäni isoin ongelma on lapsen liittäminen seurakuntaan ilman tämän minkäänlaista omaa päätäntävaltaa, mutta miksi (osittain) kivoja perinteitä ei saisi ottaa muokattuna omaan käyttöön? Mielestäni on juuri hyvä, jos perinteitä voidaan muokata niin, että hyvät puolet säilyvät, mutta aikansa elänyt uskonnollisuus jää pois. Tässä on vähän sama, kuin osan mielestä ei saisi syödä "lihankorvikkeita", kuten kasvisnakkeja, jos on kasvissyöjä. Totta kai mä syön kasvisnakkeja, jos ne maistuvat hyvältä ja sillä voi välttää eläinten tappamisen :D. Ei mun tarvitse todistella kenellekään kasvissyöntiäni, kuten ei uskonnottomuuttakaan, joten voin ihan rauhassa juhlia juuri niitä juttuja, mitä tahdon :). Niin, ja en näe kyllä kristillisenä myöskään kummilapsia kehitysmaissa, tai esim. kouluissa olevia kuudesluokkalaisten ekaluokkalaisia kummilapsia. Ei kummi-sana siis mielestäni ole pelkästään uskonnollinen sana.