Kolmannessa polvessa

Kun omat vanhempani muutama vuosi sitten muuttivat joutuivat kaapit siivouksen alle. Kaappien kätköistä löytyi vaikka mitä, mutta tämä jo liki roskikseen matkalla ollut kattila päätyi kuitenkin omaan kaappiini. Olen käyttänyt tätä kattilaa ensimmäisen kerran kun olin ihan pieni tyttö jolla nenä ylettyi hellan reunalle, silloin se porisi kaasuliedellä mummini, isäni äidin keittiössä. Saman rakkaan mummin, jonka oma työhistoria ennen meidän lastenlasten syntymää oli ravintolassa keittiössä. Siinä kattilaa käyttäessä ja ruuanlaittoon tutustuessa tuli selväksi opiskella ravintola-alaa itsekkin. Tie vei keittäjäksi ja kokiksikin muutamiksi vuosiksi. Nyt vuodet ovat takana ja työ on eri, mutta rakkaus ruuanlaittoon on jäljellä. Eihän se ole käytännöllinen ja kolhujakin on, mutta suomalainen retro jolla on minulle monta tarinaa kerrottavana samalla kun ruoka tuttuun tapaan siellä porisee. Pitääköhän tämä siirtää vielä omalle tyttärelle?