Uskollinen ystävä

Tämä elämää nähnyt kahvikuppini on ehkä 25 vuotta vanha. Se oli ainakin 15 vuotta työpaikallani oma kuppini. Meillä jokainen toi oman kupin yhteiseen kahvitilaan ja huolehti siitä itse (ei tullut ylimääräistä tiskattavaa).
Muistaakseni ostin kupin silloisesta Turun Osuuskaupasta, ehkä Wiklundilta. Jäin 5 vuotta sitten eläkkeelle ja toin kupin kotiin. Silloin siinä ei vielä ollut säröä. Käytän sitä edelleen aamuin ja iltapäivin. Aamulla se toivottaa hyvää huomenta ja herättää lempeästi aamuun toisinaan seisoneellakin kahvilla (aviomies on aamuvirkku). Iltapäivällä se kyselee ystävällisellä tavallaan miten päivä on mennyt ja vieläkö virtaa riittää. Parin kupillisen jälkeen sitä taas riittääkin. Käytän kuppia niin kauan kuin se pysyy kasassa ja pitää kahvin sisällään. Meillä on tuhansia yhteisiä hetkiä, ystävää ei jätetä.