Sitten kun en enää itse muista

Sitten kun en enää itse muista

Television viereen hoitajat liimasivat muistutuslapun mamman lempiohjelmista.

Kun sinusta tulee vanha ja muistamaton, kuka osaa kertoa sairaanhoitajalle, mitä ruokaa inhoat ja mitä telkkariohjelmaa rakastat?Lue koko juttu

Kommentit (5)

Muistitestamentti

Harva tietää muistitestamenttia olevan olemassakaa. Siitä ei juuri missään puhuta, siitä ei juuri mitään tiedetä. Kiitos tästä aikonaan minua opettaneelle terveydenhuollon opettajalle, joka asiasta kertoi. Muistitestamentti on juuri sellainen testamentti, jota hoitohenkilöstö sitten lueskelee ja katselee ja toimii sen mukaan. Siihen laitetaan kaikkia oleellisia asioita miten haluaa toimia ja miten on tottunut toimimaan. Sitä sitten noudatetaan mahollisuuksien mukaan. Siihen voi kirjata siis kaikki itelle tärkeät asiat ja asiat, joista ei todellakaan pidä. Itse olen sitä tehnyt ja päivitellyt ajan saatossa, muistitestamenttina toimii ruutuvihko. Siinä lukee esim. etten voi mitenkään sietää keltaista ja harmaata väriä, siis toivon ettei minulle tämän värisiä vaatteita päälle pueta. Asiat jotka eivät enää ärsytä, olen yliviivannut tarvittaessa. Muistitestamentilla hoitohenkilöstö pystyy välttämään asioita, jotka kenties minua muistittomana ärsyttää ja jos en osaa sanoa enää, miksi suutun jostakin asiasta.

Kiitos kommentista, onpa kiinnostavaa! Itse haluaisin vielä lisätä muistilappuuni sen, että inhoan piimää. Sitä tunnutaan tarjoiltavan sairaalassa ja vanhainkodissa paljon, ja vaikka se niin terveellistä onkin, haluaisin vaalia lapsuuskammoani ja juoda mieluummin maitoa. :) Nuo väritoiveesi ovat myös tosi kiinnostavia! Yst. terv. Anna, toimittaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pullamössö

Minä pidän Ameliesta,  Pienestä suklaapuodista, taide-elokuvista ja The Voice of Finlandista. Saunomisesta, Joogasta, Capoeirasta ja taistelulajeista(joskus nuorena olen harrastellut) sambasta, salsasta, modernista tanssista, baletista, vauhdista, jos en ole väsynyt, luonnosta, eläimistä (kissoista erityisesti ja hevosista), kasveista,kun möllötän aina bussin ikkunasta ja mietin mitä lajeja sekä lattareita ne olikaan, Stephen Kingin kirjoista, Rumpumusiikista, Akrobatiasta, pähkinöistä (paitsi ei maapahkinöistä, kun allerginen),marjoista, sienistä, lapsista, metsistä, korkeista paikoista, omasta tilasta. Inhoan täysiä busseja, ahtaita paikkoja, kovia ääniä, maksapihvejä, korianteria, prinsessamekkoja, sotia, rasismia, eriarvoisuutta, uppopaistettua ruokaa, syödä kiireessä tai että kaikki miettii mitä syön kokoajan tai onko minulla joku ideologia sen suhteen. En pidä myöskään siitä että jos joku koskee minuun yllättäen, varsinkaan takaapäin. Saatan huitaista melko helposti, tosin hyvin todennäköisesti vaan pidätän hengitystä (altzheimeria odotellessa, voi hoitajaparat, kun tämä mummo friikkaa sitten vanhainkodissa! :D ).

Äidin tytär

Minä olen kirjannut Kanta.fi -palveluun ns. hoitotahtoni, jossa juurikin luettelen asioita josta pidän/en pidä, toki tiivistetyssä muodossa ja lähinnä sitä ajatellen, että olen joskus vuodepotilas, joka ei pysty ilmaisemaan itseään. Olen itse reilu viisikymppinen, mutta nämä asiat tulee väistämättä mieleen läheisen kokemuksen kautta ja niihin haluaa varautua vaikka omaakin jälkikasvua on.

Minun äitini sairasti Altzheimerin tautia ja oli muutaman viimeisen vuotensa aika avuttomassa tilassa. Silloin meidän omaisten oli toimittava äänitorvena hoitajille. Hänen kutsumanimensä esim. oli toinen etunimi, mutta hoitajat kutsuivat häntä ensimmäisellä etunimellä, jota hän ei tietenkään tunnistanut. Toinen asia oli, että äiti oli aina tykännyt pitää lämpimiä villatakkeja päällään, se häiritsi kun hän istui hytisevän näköisenä paitahihasillaan kun menimme katsomaan, huomautimme siitäkin hoitajille, mutta ei se jotenkin mennyt perille. Kävimme itse aina hakemassa villatakin ja laitoimme äidin päälle, jos se puuttui. Pikku juttuja mutta varmasti antoi vielä elämään laatua enemmän kun oli tuttuja asioita, mihin oli tottunut. Samoin ruokatottumuksista piti muistuttaa joskus kun hänelle tarjottiin jotain ruokaa, mikä ei sopinut tai ei maistunut. Näitäkin asioita kirjattiin palvelusuunnitelmaan, mutta tuntui joskus ettei hoitajat niitä enää jälkeen päin lukeneet kun sellainen laadittiin.

Hei nimimerkki Äidin tytär: hienoa, että olette tekin tehneet äitinne hyväksi paljon. Hoitotyössä on varmaan omat haasteensa, mutta toivoisi toki, että omaisten kertomia asioita otettaisiin huomioon. Viisasta tuo oman hoitotahdon tekeminen!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat