Lukijan kirje: Miniä katkaisi välit

Lukijan kirje: Miniä katkaisi välit

Lukittu

Anoppi kysyy, mikä meni väärin, kun miniä laittoi välit poikki.Lue koko juttu

Kommentit (20)

Miniä minäkin

Kyllä avain tässä on pojallasi. Hänen pitäisi selittää sinulle,  mistä oikein on kysymys. Oletko kysynyt häneltä suoraan?

Onnen tavoittelija

Usein tälläisissä ihmisten välisissä konflikteissa on kyse väärin ymmärryksistä ja siitä, että mieli on pahoittunut jostain asiasta. 

Nyt olisi tärkeää istua saman pöydän äärelle ja nostaa "kissa pöydälle". Ja oleellisen tärkeää on lähteä siihen tilanteeseen nöyränä. Tarkoitan, että kunnioittaa sitä, että toinen on pahoittanut jostain mielensä. Vaikka se tuntuisi kuinka typerältä asialta tahansa tai tuntuisi siltä, että "ethän sinä ole sitä tarkoittanut". Mieli on jostain pahoittunut ja sitä sinä et voi ohittaa. 

Samoin pitäisi miniäsi suhtautua sinuun, sillä onhan sinunkin mielesi pahoittunut. Tämä on yleensä vaikeaa näissä selvittelyissä. Senpä vuoksi keskustelun alkuun olisi hyvä sopia, että kunnioitetaan molempien tunteita.

Lisäksi pitää sanoa, että olet kasvattanut poikasi hyvin, koska hän myötäilee vaimoaan! Niinhän se kuuluukin mennä! Jos poikasi asettuisi täysin sinun puolellesi, olisi hän todellinen mamman poika. Mikäli sinä olisit vastaavassa tilanteessa sinun anoppisi kanssa varmasti toivoisit miehesi olevan sinun puolella.

Kirjoituksestasi saa sen kuvan, ettet todellakaan tiedä yhtään, miksi miniäsi käyttäytyy sinua kohtaan noin. Jos todella on näin, suosittelen että selvität asian mahdollisimman pian. Ihan jo lastenlastesi ja poikasi vuoksi. Tilanne ei varmasti ole mukava kenellekään, olkaa aikuisia ja selvittäkää tilanne kasvotusten, ilman kyräilyjä ja olettamuksia.

Onnea ja ymmärrystä! =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkaise mielesi

Hei, olen osaksi samaa mieltä: onnea ja uskallusta; sanoisin. Tosin on helppoa ehdottaa saman pöydän ääreen istumista. Jos molemmat ovat henkisesti haavoilla, niin kaikki puhe sattuu. Jos miniä on epävarna itsestään, hän on saattanut tulkita väärin viattomat kommentit, Varmuuden vuoksi kehoittaisin iloitsemaan niistä aikuisista ja heidän lapsistaan, joihin teillä on hyvä suhde

Olisikohan miniä mustasukkaista tyyppiä? Isovanhemmat liittyivöt myös aikuisen pojan entiseen elämään. Arvailu ei silti riitä. Jokin aluksi arka yhteydenotto on ilmeisesti tarpeen. Hienotunteisuutta ja lämpöä? Jos tulee huono tulos, niin sitten toiset lapsenlapset etusijalla, ja pitäisi lopettaa itsensä kiusaaminen.

Tuhat kertaa hölmö

Heippa, en ole koskaan kelvannut savolaiselle, kierolle, huonokäytöksiselle ämmälle, joka valitettavasti on mieheni äiti. Hän ei noteeraa meitä millään lailla, hänelle on kaikki kaikessa mieheni siskon perhe. Hän luulee että meidän lapset eivät huomaa jäävänsä paitsi tämän ämmän mummoudesta. Kipuilin pitkään asiasta mutta nyttemmin totean että ihanaa kun lapsemme eivät saa huonoa käytösmallia häneltä. Hän on erotettu mieheni isästä, ja on edelleen hyvin, hyvin katkera tästä. Kylväkööt katkeruutensa ja huononkäytöksensä muualle kuin meille. Meidän maaperä on jo täynnä moista soopaa. Kiitos ja hyvää loppu elämää hänelle.

Rosie

Mumma,

Kuulostaa, että ko. uusi miniäsi on narsisti. Teet niin tai näin, hän löytää sinusta aina vain huonoa. Niin kauan kun toivot, tulet pahoittamaan mielesi. Ota etäisyyttä ja iloitse muista lapsenlapsistasi!

Miniä minäkin

Tunnistan tilanteesta tuttuja piirteitä. Itselläni anoppi on vielä kuvioissa, mutta välimme ovat viileän asialliset. Kauan kaivatun lapsen saatuani halusin pärjätä hyvin äitinä enkä päästänyt juurikaan muita kuin mieheni lastenhoitajaksi. Voi kuulostaa oudolta, mutta taustalla oli monenlaisia pelkoja ja synnytysmasennustakin. Toisaalta äitiyttäni eivät ainakaan parantaneet anoppini jyrkät mielipiteet ja ikävät kommentit vastasynnyttäneestä äidistä.

Tilannetta meillä mutkistaa myös mieheni veli perheineen, jotka osaavat käyttää kaikki säälipisteet ja rahastaa anoppia. He käyttävät häntä jatkuvasti ilmaisena lapsenvahtina niin arkena kuin viikonloppuisin kuin myös lompakkona ja jääkaappina, joten en jaksa tässä enää ruveta vaatimaan aikaa  myös meille, vaikka varmasti pitäisikin.

Ikävintä on kuitenkin se, että anoppini vertailee serkuksia keskenään ja osoittaa varsin selvästi lapselleni, ettei ole isoäidin lempilapsi. Harvassa ovat ne kerrat kuin anoppi on ottanut lapseni syliin, halannut tai sanonut jotakin kaunista. Lapsi on jo niin iso ja fiksu, että tajuaa tämän erottelun ja kantaa tästä surua, kun ei isoäidilleen kelpaa.

Tässä joitakin asioita omasta näkökulmasta, joilla voi olla merkitystä sille pysyvätkö anopin ja miniä välit lämpöisinä. Me ihmiset olemme jokainen omanlaisia, joten vaikea kommentoida muuta kuin että kaikkien kanssa kemiat eivät vain aina kohtaa eikä se tee kenestäkään narsistia. Jokainen perhe löytää omat ratkaisunsa jos uskaltaa kohdata hankalan aiheen.

 

 

 

 

mummu 5+

miniä on vienut  poikaani sata nolla

pojalla ei ei vanhoija kavereita  eikä sukua mummukin sai haistaa viulut niin kun miniä käski

Oma äiti sai kuulla kaikea mikä on miniä on aina oikeessa sanoo poika

on viellä sairaanhoitaja tämä miniä  poika menetti oman lapsensa tapamisen kun miniä halusi vaan itselleen ja lapsileen pojan.

Toivoa täynnä...

Hyvä ystäväni sanoi, että "Jos on pojan lapsista kysymys, niin mummolla ei juurikaan ole mitään osaa olla mummo muuta kuin antaa rahaa ja tavaroita, joita miniä toivoo.."

Siinä on aina miniä välissä...täytyy olla hyvin varovainen, ettei mene välit lopullisesti.

Läheisin isoäiti lapsille on äidin äiti...Jos et itse ole onnistunut saamaan tyttöjä, niin eipä sulla ole lapsenlapsiakaan muuta kuin nimeksi...Onhan tietysti poikkeuksiakin..Anoppi ja miniä..ikuisuuskysymys...Suosittelen ryhtymään varamummoksi jollekin, jolla ei ole omia isovanhempia...turha pahoittaa mieltänsä miniöiden takia..Kova ikävä minullakin on pientä tyttöä, jonka vihdoinkin sain...mutta hän tuntuu hyvin vieraalta, miniä on pitänyt kyllä siitä huolen, etten ole päässyt häntä kertaakaan hoitamaan..Ihan pienenä sain pitää häntä muutaman kerran sylissä..ristiäisissä...että muut vieraat näkee, että on toinenkin mummo..

Mutta on ihmisiä, jotka eivät pääse ollenkaan mummoksi omille lapsilleen..Lapsia ei tehdä, vaan saadaan...joten paras olla kiitollinen siitäkin, että on vaikka nimellisesti mummo...

peace and love

"murheellinen äiti ja mumma", sympatiani ovat niin sinun puolellasi. Vastasitko miniän sähköpostiin miten? Kyllä keskustelu nyt jollain "vapaalla" maaperällä(ja ilman lapsia) pitäisi saada aikaiseksi. Miniä ei varmasti tajua,että myös hänen lapsensa mieli pahoittuu varmasti jos ei nää mummua ja jos kuulevat että serkut vaikkapa näkevät paljonkin. Minun appivanhempani ovat olleet aina reiluja minua kohtaan,mutta heidän iltatähtensä(mieheni sisko) on halunnut viilentää minun ja anoppini välejä.On saanut vihjailuillaan anopin vakuuttuneeksi että hänen ei tule enää minua pyytää avuksi esim vaateostoksille tai jos tarvitsee vaikka jotain painavampaa lähteä hakemaan kaupasta.Autoin niin mielelläni ja pienimmät lapseni tykkäsivät "kolmen sukupolven ostosmatkoista".Mieheni sisko suutahti minun miehelleni sitten jostain ja kyllähän minä sen tajusin mistä,vaikka mieheni ei niin halunnut asiasta puhua.No,kului aikaa,hän asuu kauempana emmekä paljon tavanneet. Sitten postilaatikkoomme ei tullut enää lastemme synttärikortteja,joulukortteja... Ja nähdessäni tajusin että tämä nainen suuttui koko perheelllemme (asia joka minulle edes kuulu,enkä ole asiaan milläänlailla osallisena),eli ei kunnolla edes tervehtinyt. Lapsemme kuulivat serkuiltaan että tätiltä tuli sitä ja sitä joululahjaksi,tuliaisiksi ulkomailta... Olin mykistynyt.Meidän lapsia ei muisteta edes joulukortilla.Ainut kerta kun hän minua kohteli normaalisti,oli kun hänen uusi miehensä tuli ekaa kertaa anoppilaan.Silloin näyteltiin kovasti ,hymyiltiin ja tervehdittiin. Minä en enää välitä kuinka hän minusta selän takana puhuu jne  Mutta lasteni pettymykset luen aina heidän kasvoiltaan ja mietin kuinka joku aikuinen ihminen voi olla noin katkera/kylmä  ja itsekäskin . Lapset ansaitsevat huomiota ja muistamisia ja tottakai he olettavat että näin lähisukulainen on kiinnostunut heidän asioistaan. No, uskon vahvasti siihen että "mitä taakseen jättää,sen edestään löytää"  eli eiköhän joskus vielä tule hänelläkin peiliin katsomisen paikka.   Toivottavasti  Sinä saat keskusteluyhteyden miniääsi  ja molemmat kunnioitatte mielipiteitänne keskustellessanne !

Kohdelkaa kaikkia lastenlapsia...

Lapsistani ei ole ollut kovin kivaa, kun isovanhemmat serkkujen synnyttyä menettivät täysin mielenkiintonsa heihin. Yhtäkkiä isovanhemmat (isän puolelta) puhuivat lasteni kanssa pelkästään näistä uusista lapsenlapsista ja heidän tekemisistään. Lasteni tekemiset tai kuulumiset eivät kovinkaan paljon isovanhempia enää kiinnostaneet, kun näillä riitti koko tapaamisen ajaksi kerrottavaa taitavista ihmelapsista. Myöskin eron jälkeen oli aika kurjaa, että isovanhemmat poikansa luona kyläillessään eivät halunneet nähdä muutaman kilometrin päässä asuvia lapsenlapsiaan vaan vierailut salattiin. Tuollaiseen ei oikein voi mitenkään vaikuttaa, isovanhempia ei voi pakottaa kohtelemaan lapsenlapsia tasapuolisesti, mutta kurjaa se on erityisesti silloin, kun "vähemmälle jäävät" lapset huomaavat asian itse.

VAIN tyttöjä?

Oma kokemukseni ei liity miniä-anoppi-kuvioon mutta isovanhempiin ja lastenlasten tasapuoliseen kohteluun kylläkin. Isäni on aina arvostanut poikia/miehiä enemmän kuin tyttöjä/naisia. Ensimmäinen lapsenlapsi eli oma tyttäreni oli vuosia papan silmäterä kunnes syntyi poikaserkku. Sen jälkeen tyttäreni olemiset ja tekemiset eivät kiinnostaneet enää. Onneksi tytär on jo sen verran vanhempi että papan lellittely menee serkun iän piikkiin, ainakin osittain. Isäni on leski, kun hänen naisystävänsä tykästyi tyttäreeni, jopa alkoi pappaakin taas kiinnostaa vanhin lapsenlapsi. En tiedä onko tyttäreni ymmärtänyt tilanteen, itselle ja sisaruksilleni oli selvää heti mistä kiikastaa. Onneksi papan käytös ei ole luonut kitkaa meidän sisarusten välille eikä serkustenkaan välille. 

etämuori

Olen samaa mieltä narsistista, itse ajauduin uuteen suhteeseen narsistin kanssa ja kohta huomasin, että nuorin poikani sai vaimokseen narsistin.  Toimii juuri kuten jutussa. Olisin itsekin ollut ihmeissäni mitä tämä kaikki on jos en olisi kokenut osaltani narsistin käytöstä. Yritin aluksi selvitellä asiaa, ei onnistunut. Nyt olen eronnut ja opin vuosien saatossa, että kun rakastan poikaani kuten ennenkin ja olen hyvilläni kun hän on onnellinen perheellinen, minullakin on hyvä mieli.He  saavat elää omaa elämäänsä. 

Meditoikaa

Tässä ajassa ja elämässä, ihmiset yleensä ovat egoisteja, joilla on jokaisella oma näkemys siitä, miten asioitten pitäisi mennä. Lopulta konflikteja tulee joka tapauksessa. Kannattaa siis tarkkaan miettiä, kenen kanssa lapsia tekee.

Voisin helposti kuvitella, että appiukkoni kirjoittaisi lehteen vastaavanlaisen "en ymmärrä mitä olen tehnyt väärin"-tekstin (tai antaisi aiheesta haastattelun naistenlehdelle). Olen jo pitkään hautonut välien katkaisemista, ja jonain päivänä teen sen juuri kuten miniäsi teki. Appeni tapaa lapsenlapsiaan säännöllisesti, mutta tapaamisten motiivina on oman kilven kiillotus, "olen näin hyvä mies, isä ja isoisä, katsokaa kaikki kuinka erinomainen olen", eikä ollenkaan aito halu oppia tuntemaan lapsia. Kun lapset olivat pieniä, pelkkä tapaaminen riitti. Nyt kun lapset ovat teini-iässä, he ovat huomanneet, ettei isoisä kuuntele heitä, ei arvosta heidän harrastuksiaan, ei kysele éikä kuuntele heidän kuulumisiaan, vaan koettaa tapaamisissa "ohjata" heitä oman maailmankatsomuksensa suuntaan, vaikka lapset eivät ole siitä kiinnostuneet. Jos lapset ovat toivoneet jotain joulu- tai syntymäpäivälahjaa, hän ei ole sitä halunnut ostaa, koska hän ei arvosta sitä harrastusta johon lahja liittyy, mitäpä väliä sillä että se on lapsen intohimoisen kiinnostuksen kohde. Sen sijaan hän kyllä sumeilematta listaa omat toiveensa syntymäpäiväksi ja jouluksi - yli 70 -vuotias, vakaassa taloudellisessa asemassa oleva mies. Olen yrittänyt tästä hänelle puhua, mutta hän ei halua ymmärtää eikä kuunnella, on vain sitä mieltä että olen kova ja julma ihminen, joka ei anna hänen olla sellainen kuin hän on. Hänelle ei tule mieleenkään että hän itse hyväksyy lapset vain sellaisina kuin hän haluaa heidän olevan, ja sivuuttaa heidät aina kun heidän tekemisensä eivät sovi hänen pirtaansa. Olen tähän asti purrut hammasta ja sietänyt, koska olen ajatellut, että lapsilla on oikeus isovanhempiin, kaikenlaisiin isovanhempiin. Nyt kuitenkin näyttää siltä että tapaamisista tulee enemmän pahaa mieltä kuin iloa, ja välien katkaiseminen on tosiaankin lähellä ja enää ajan kysymys.
Ap: tällä en tarkoita ottaa kantaa sinun ja miniäsi väleihin. Haluan kuitenkin sanoa, että ihminen on helposti sokea omille tekemisilleen, eikä välttämättä aina tule ajatelleeksi miten toinen sen kokee. On surullista, jos sokeus ajaa siihen, ettei näe lasten tarpeita sellaisina kuin ne ovat vaan sellaisina kuin ne haluaa omista syistään nähdä.

Vierailija

Tämä kommentoijalle 4, ketjuhan on jo vanha, mutta kirjoitan silti.

Mutta kyllä on aika rumanpuoleista tuo sinunkin kielenkäyttösi! Puhut huonotapaisesta anopista,  mutta oma puheesi on kaikkea muuta kuin hyvätapaista.

Aloittajalle ei osaa sanoa juuta eikä jaata kun ei tiedä mistä on kysymys. Mutta ihan yleensä elämässä asiat ovat harvoin aivan yksinkertaisia eikä kyllä monikaan ihminen ilman syytä suutu muille tai katkaise välejä; tarkoitan siis ihan yht´äkkiä. Hän on pahoittanut jostakin mielensä.

Surumummo

Tämä on vanha kertomus mutta minulle nyt arkipäivää ja siksi haluan purkaa itseäni vaikka kukaan ei lukisi/tukisi. Sama tilanne että en kelpaa pojanpojalle hoitajaksi/ enkä saa hänen kanssa olla lainkaan . Miniä perustelee että he haluavat nauttia ( ja heilläkin on oikeus ) perheen kesken , eivät ole mitään kyläilijöitä . Kun tiedustelin tätä asiaa niin miniä vastasi että voivat kyllä joskus tulla kun pyydetään ja annetaan joku aika . Tässä oudointa on se että nämä periaatteet koskevat vain minua - omalla äidillään hän "asuu"ja perhe on toiseen suuntaan hyvinkin laaja mm ex-mieheni perheen luona voidaan käydä ilman ajanvarausta ja muutenkin olla yhteydessä. Itse en ymmärrä mistä kyse ja olen todella lähellä luovuttamista että olkaa ja nauttikaa "perheen " kesken. Surullista :(

Äiti

Yleensä miniät eivät pidä anopeistaan ja anopit eivät pidä miniöistään. Olen iloinen, että minun ei tarvitse pyytää apua lastenhoitoon ja kodinhoitoon anopilta ja appiukolta. En luota appivanhempiin lastenhoitajina enkä pidä heidän tavastaan hoitaa lapsia. Hyvin olemme pärjänneet, vaikka emme pyydä isovanhemmilta apua mihinkään.

Äidit ja isät haluavat itse hoitaa ja kasvattaa lapsensa. Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu aina lapsen vanhemmille, ei isovanhemmille! Joillakin isovanhemmilla on paha tapa jakaa neuvoja, ohjeita ja määräyksiä. On erittäin haitallista, jos anoppi tai appiukko alkaa neuvoa, ohjailla ja komentaa miniää tai vävyä. Kotirauhan takia perheen on joskus pakko laittaa rajat näille rajattomille isovanhemmille. Miniä tai vävy reagoi neuvomiseen, ohjailuun ja komenteluun joko pahoittamalla mielensä, suuttumalla tai vähentämällä yhteydenpitoa appivanhempiin. Joskus välit appivanhempiin voivat mennä kokonaan poikki. Ihmissuhteissa on muistettava, että vanhempi ihminen ei ole aina automaattisesti oikeassa. Vanhuus ja viisaus eivät aina asu samassa mummossa.

Narkun ex-uhri

Olisikohan narsisti miniä kyseessä. Tunnistan vastaavat piirteet kuin ex-vaimossani. Häntä kohdeltiin aina omasta mielestään huonosti sukulaisteni puolesta, jonka vasta eron jälkeen tunnistin yhdeksi narsismin oireeksi. Luulen, että neuvottelu jopa pahentaa tilannetta entisestään...

Vierailija

Vaikeat isovanhemmat on tabu, aihe, josta ei julkisesti puhuta. Isoäiti tai isoisä, anoppi tai appiukko tai vanha äiti tai isä voi olla narsisti. Miksi lapsia pitäisi viedä isoäidille ja anopille hoitoon, jos ei kerran halua? Harva meistä vie omia lapsiaan hoitoon ihmiselle, josta ei pidä! Lastenhoito on lapsen oman äidin ja isän tehtävä! Nuoret ja terveet äidit ja isät hoitakoot itse lapsensa! Isoisä ja isoisä ei myöskään päätä lastenlasten kyläilyistä.

Miksi isoäitien ja isoisien on mahdotonta olla puuttumatta asioihin, jotka eivät heille kuulu? On ikävää, kun isovanhemmat puuttuvat aikuisten lastensa parisuhteeseen, kodinhoitoon, raha-asioihin, lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen. Anoppi ja/tai appiukko on usein Besserwisser, joka tietää kaiken, mutta ei kuuntele mitään. Isoäitien ja isoisien tapa jaella neuvoja, ohjeita, toivomusmääräyksiä ja komentoja aikuisille lapsilleen, miniöilleen ja vävyilleen on ihmissuhteissa erittäin vaarallinen.

Jos anoppi neuvoo, kyttää, vahtii ja komentaa miniää, niin omapahan on vikansa, jos ei näe lapsenlapsiaan! Jos anoppi omii lapsenlapsia ja puuttuu lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen, ei ole ihme, että miniä suuttuu. Harva miniä haluaa, että anoppi tunkee puoliväkisin syöttämään tai hoitamaan lasta. Isoäidin on hyvä muistaa, että lapsenlapsi ei ole isoäidin lapsi. Joskus lapsiperheen on pakko pitää henkistä ja fyysistä etäisyyttä vaikeisiin isovanhempiin. Jo isovanhempien tapaaminen ja kyläily voi olla ahdistavaa ja aiheuttaa perheelle vain pahaa mieltä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat