Psykologi: "Moni vanhempi on tietämättään väkivaltainen lastaan kohtaan"

Psykologi: "Moni vanhempi on tietämättään väkivaltainen lastaan kohtaan"

Moni äiti ja isä on väkivaltainen lastaan kohtaan, mutta ei ymmärrä olevansa, sanoo psykologi Kaisa Lumijärvi.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (104)

Huono äiti

Mielestäni tällainen kasvatussuuntaus, että lapsia ei saa rangaista on vapaata kasvatusta. Eli jos lapseni lyö pikkuveljeään niin häntä ei saa rangaista? Vaikka sanon "Ei saa lyödä." ja lapsi jatkaa lyömistään niin en korota ääntä vaan otan lapsen syliin, jolloin lapsi lyö minua kokeillakseen rajojaan. Mitä sitten? Sanon taas, että "Ei." ja pidän lasta tiukasti sylissäni väkisin niin kauan, että lapsi rauhoittuu vai? Tämä pitäisi toistaa uhmakauden ollessa päällä puolen tunnin välein jolloin muut lapseni jäisivät heitteille ja ilman huomiota. Pääasia, että lyöjä saa huonolla käytöksellään kaiken huomion niinkö?

Meidän perheessä joutuu jäähylle tuhmasta käytöksestä. Niin toimii myös yhteiskunta. Jos käyt lyömässä ihmisiä niin lopulta joudut vankilaan, koska yhteiskuntanormejemme ja lakiemme mukaan lyöminen ei ole hyväksyttävää. Jos lapseni "traumatisoituu" jäähyistään niin pahasti, että hän ei aikuisena päädy vankilaan, koska on jo kotona oppinut mikä on oikein ja mikä väärin sekä sen läksyn, että teoilla on seurauksia, olen onnellinen.

Toinen huono äiti

Miksi jäähyn vastustajat aina olettavat mustavalkoisesti, että jäähypaikka on omassa huoneessa tms. johon lapsi eristetään? Meillä ainakin jäähypaikka on samassa tilassa muiden kanssa. Paikassa josta näkee keittöön, olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen. Jäähyllä oleva näkee muun perheen ja hänen kanssa keskustellaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
K
Vierailija: Toinen huono äiti

Miksi jäähyn vastustajat aina olettavat mustavalkoisesti, että jäähypaikka on omassa huoneessa tms. johon lapsi eristetään? Meillä ainakin jäähypaikka on samassa tilassa muiden kanssa. Paikassa josta näkee keittöön, olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen. Jäähyllä oleva näkee muun perheen ja hänen kanssa keskustellaan.

Nimenomaan! Lisäksi jäähyyn ymmärtääkseni kuuluu että lapsen kanssa käydään joka kerta läpi miksi hän joutui jäähylle, jolloin voi kertoa että saa suuttua, mutta ei saa lyödä tms.

Ex-yh
Vierailija: Toinen huono äiti

Miksi jäähyn vastustajat aina olettavat mustavalkoisesti, että jäähypaikka on omassa huoneessa tms. johon lapsi eristetään? Meillä ainakin jäähypaikka on samassa tilassa muiden kanssa. Paikassa josta näkee keittöön, olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen. Jäähyllä oleva näkee muun perheen ja hänen kanssa keskustellaan.

Aivan samaa mieltä. Kauhistuin sitä "Nanny"-TV-ohjelmaa, jossa Nanny retuutti hysteerisesti itkevän lapsen suljettuun huoneeseen, eikä päästänyt pois vaikka lapsi olisi hakannut päätään oveen ja itkenyt tikahtuakseen. Kyllä teki pahaa! En olisi meillä kotona menetellyt tuolla tavalla, en sinä ilmoisna ikänä. Vakava keskustelu, jossa selitetään lapselle väkivallan seuraukset, on parempi. Voidaan myös rangaistukseksi evätä lapselta jokin kiva juttu, kunnes hän oppii kaunista käytöstä.  Ei lasta yksin saa jättää huutamaan.

Suurperheen äiti

Itse olen ainakin päivittäin "huono" ja väsynyt äiti. Tiedostan omat heikkouteni äitinä ja myös sen, että aina ei tule keskusteltua rakentavasti lasten kanssa. Silloin yleensä käyn lasten kanssa jälkipuintia omasta käytöksestäni, esim. "Äiti on ollut väsynyt. En tarkoittanut, että sinussa olisi mitään vikaa. Menetin vain kärsivällisyyteni, kun et totellut minua. Anteeksi. Mutta voidaanko sopia, että seuraavalla kerralla siivotaan jäljet, kun äiti pyytää tai ehdotetaan vaihtoehtoista ratkaisua, esim. että siivoat kun olet lopettanut asian, joka oli kesken, ettei tarvitsisi riidellä?"

Mielestäni meillä vanhemmillakin on oikeus tehdä inhimmillisiä virheitä kasvatuksessa. Lasten kuuluukin nähdä erilaisia tunteita ja tärkeintä on keskustella niistä avoimesti. Tärkeää on osata pyytää anteeksi.

Psykologiaa lukenut minäkin

Kuules psykologitäti. Minä vien muksun jäähylle, ennenkuin alan vittuilla sille ja mies vie ennenkuin lyö. Puhallamme hetken ja käymme asian rauhassa läpi.  Väittäisin, että vittuilu ja hakkaaminen jättäisivät kuitenkin lapseen pahemmat arvet, kuin hetken puhaltaminen huoneen eri nurkissa.

Talvikki42

Olipas järjetön ajatus, että uhkailu, kiristys ja lahjonta olisi muka henkistä väkivaltaa. Mielestäni ne on oikeasti toimivia ja hyviä konsteja, tietenkin järjellä käytettynä. Esim: "Jos et nyt lopeta pelaamista, saat kahden päivän pelikiellon" tai "Nyt kun reippaasti teet läksysi ja laitat tavarasi paikoilleen, voidaan sen jälkeen käydä jäätelöllä". 

Tuossa uhkailua ja lahjontaa, mutta missä väkivalta? En ymmärrä.

Akr

Minusta sen lausuminen, että lapsi tarvitsee jäähyn tai muun rangaistuksen sijasta syliinottoa ja huonon käyttäytymisen syiden selvittämistä on puppua. Jos lapsi käyttäytyy huonosti ja aikuinen ottaa hänet syliinsä ja alkaa hyvittelemään, rauhoittelemaan ja kyselemään syitä käyttäytymiseen, se opettaa lapselle, että juuri sellaisella huonolla käytöksellä saan hellyyttä ja vanhempien jakamatonta huomiota. Jos hyvä käytös saa aina vain sanallisen kiitoksen, lapsi oppii, että hänen tulee käyttäytyä huonosti saadakseen huomiota. Lapsen tulee saada tietää rajansa, sen miten pitkälle hän voi mennä ilman, että vanhemmat puuttuvat asiaan. Ja kun raja ylittyy, sellaista kytöstä ei hyvitellä vaan siitä rangaistaan. Lapsi oppii empatiaa, kun empatiaa käytetään oikein hyvän käytöksen palkitsemiseen, ei huonon (olet varmaan väsynyt, mutta silti jaksoit autaa äitiä panemalla lautasen tiskiin). Huonosta käytöksestä saadun empatian ja huomion kalastelu muuttaa lapsen sen hetkisen ja aina aikuisuuteen yltävän käytöksen todella huonoksi.

Tässä yhteiskunnassa ja muuallakin maailmassa rangaistus on "jäähy" ja tarkoittaa jossain mielessä "vapauden riistoa". Myös urheilusta tuttu. Vankila on sitten sellaisille "jäähy" kun ei ole kotona harjoiteltu, että missä ne rajat oikein meneekään.

Kotona jäähy lapselle on meillä ollut portailla istuminen suhteellisen avoimessa tilassa miettimässä tekosiaan. Tämä on harkittua aikuisten toimintaa. Kun jäähy on ohi, sitten mietitään missä meni pieleen, vähän lasta ehkä itkettää ja sitten halataan. Ja sitten jatketaan touhuja. Ja rakkautta riittää, kannustusta syliä jne.

Väkivaltaa, haukkumista, vähättelyä, tylyttämistä ja syyllistämistä meillä ei harrasteta.

Kuuden lapsen isä

Kyllä minä olen joutunut pistämmään viisivuotiaan pojan kirjaimellisesti jäähylle, ulko oven ulkopuolelle pakkaseen. Kyseinen viisivuotias kävi kolmivuotiaan siskonsa päälle täysin järjettömästi. Ensin kielto, sitten poisvienti, kolmannen päällekarkauksen jälkeen sänkyyn ja syliin, jossa pidin tunnin. Kun poika tuntui rauhoittuneen päästin irti ja taas hän karkasi siskonsa kimpuun. Kun en muuta keksinyt laitoin pojan pakkaseen ja oven kiinni. En päästänyt sisälle, ennen kuin rauhoittui ja ymmärsi vihdoin, ettei pikkusiskon murjominen käynyt päinsä. Olen varmaan psykologien mielestä tosi väkivaltainen, mutta järjetöntä vakivaltaa ei saa poikki, muuta kuin käyttämällä joskus voimakeinoja. Tosiasiassa olen isoäitivainaani mielestäkin liiankin kiltti. Miten arvon psykologien mielestä asia olisi pitänyt hoitaa toisin?

Toisenlaisen äiti

Erityislapsia on nykyään ihan hyvä määrä, joten toivoisin näihin kirjoituksiin edes sivulauseen mittaista mainintaa siitä että KAIKKI LAPSET EIVÄT TOIMI NÄIN.

Meidän Asperger-nuorukainen ei todellakaan kestä mitään sylissä pitämistä, vaan kiepahtaa kosketuksesta täysin ylikierroksille. Silloin kun hän on vihainen, kosketus nimittäin tuntuu aivan valtavan epämiellyttävältä (kuten myös äänet, sattuvat korviin). 

Tämän tajuamisessa meni meillä vuosia. VUOSIA! En tiedä kuinka monta potkua rintakehään olen saanut, kun olen epätoivoisesti yrittänyt pidellä kiinni, halata ja estää lasta satuttamasta itseään ja ympärillään olevia. Pienen taaperon uhmatessa ei äitinä mitenkään voinut ajatella että sen ikäinen pitäisi jättää hetkeksi omaan sänkyynsä raivoamaan. Mutta näin juuri piti tehdä - hänelle rauhoittumisen edellytys oli nimenomaan se, että hän sai olla täysin erillään muista perheenjäsenistä! Kun tämä hoksattiin, kiukkukohtaukset hellittivät ja lapsenikin löysi pikkuhiljaa avaimet omien tunteiden hallintaan. Nyt hän osaa jo hyvän osan aikaa karata tilanteista ennen kuin ne menevät yli hänen sietokyvyn.

kokemus

Oletteko koskaan kysyneet lapsiltanne, miltä jäähy tuntuu? Mielummin itse ainakin menisin yksikseni johonkin huoneeseen, kun istuisin rangaistuspenkillä kaikkien katseiden alla kaikkien tietäen, että olen siinä tehtyäni jotakin pahaa. Kehityspsykologiassa ja kasvatuksessa on tärkeää erottaa termit syyllisyys ja häpeä. Häpeä on se, mitä seuraa kun lapsi laitetaan nurkkaan tai jäähypenkille "häpeämään tekojaan", häpeä on itseen kohdistunut negatiivinen tunne, joka kertoo, että mahdanpa olla huono yksilö kun jouduin tähän tilanteeseen. Häpeän tunne lapsuudessa on yhdistetty moniin psykologisiin ongelmiin nuoruudessa ja aikuisuudessa. Syyllisyys on se, joka seuraa kun lapsi aidosti katuu tekojaan. Kun lapsi tekee jotakin, on kasvatuksellisesti paljon terveempää istua lapsen kanssa alas, (odottaa, että lapsi rauhoittuu) ja käydä tilanne lapsen kanssa läpi. Aikuinen kertoo lapselle, mikä meni pieleen ja kysyy, mitä lapsi mielestään voisi tehdä toisin. Toisaalta lapsen teon takana saattaa myös olla jotakin, jota aikuinen ei ole huomannut. Samalla lapsi oppii keskustelemaan konfliktitilanteissa ja tunteistaan, aluksi aikuisen avustuksella, ja se jos mikä on tärkeä taito parisuhteessa. Jos on pakko antaa rangaistus, se voi olla jonkun lelun tai etuuden menetys (ei kuitenkaan sen lapsen tärkeimmän unikaverin). Joustava, keskusteleva ja läsnäoleva vanhemmuus, jossa vanhempi ottaa huomioon lapsen mielipiteen, mutta jossa vanhempi kuitenkin lopulta tekee päätökset ja on vastuussa perheestä, on paras tie itsenäisiin ja normaalilla itsetunnolla varustettuihin aikuisiin.

indica2611

Joskus kun komennan lapsia, korotan ääntä. Joku mun neljästä lapsesta sanoo silloin " äiti, miksi sinä huudan meille?" . Se pysäyttää. Lapset kasvattavat meitä samalla kun me kasvatamme heitä. 

sssa
Vierailija: Ex-yh
Vierailija: Toinen huono äiti

Miksi jäähyn vastustajat aina olettavat mustavalkoisesti, että jäähypaikka on omassa huoneessa tms. johon lapsi eristetään? Meillä ainakin jäähypaikka on samassa tilassa muiden kanssa. Paikassa josta näkee keittöön, olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen. Jäähyllä oleva näkee muun perheen ja hänen kanssa keskustellaan.

Aivan samaa mieltä. Kauhistuin sitä "Nanny"-TV-ohjelmaa, jossa Nanny retuutti hysteerisesti itkevän lapsen suljettuun huoneeseen, eikä päästänyt pois vaikka lapsi olisi hakannut päätään oveen ja itkenyt tikahtuakseen. Kyllä teki pahaa! En olisi meillä kotona menetellyt tuolla tavalla, en sinä ilmoisna ikänä. Vakava keskustelu, jossa selitetään lapselle väkivallan seuraukset, on parempi. Voidaan myös rangaistukseksi evätä lapselta jokin kiva juttu, kunnes hän oppii kaunista käytöstä.  Ei lasta yksin saa jättää huutamaan.

Kuri ja järjestys on avainsana kaikkeen.

Äitimuori

Minulla on kolme aikuista lasta, jotka ovat käyneet koulunsa kunnolla, osaavat käyttäytyä kauniisti, ovat löytäneet hyvät puolisot, käyvät töissä ja maksavat veronsa.

Olen kasvattanut heidät juurikin uhkailu, lahjonta ja kiristys menetelmällä ja välillä istuttanut arestissa. En tunne tippaakaan syyllisyyttä toiminnastani.

Tuollaiset psykologien huu-haat ovat juuri sitä huu-haata. Jos vanhempi tuntee lapsensa, rakastaa ja tukee niin kyllä lapsi tai nuori oppii ymmärtämään syy-seuraus-suhteita.

Kaikille lapsille lässytys ei tehoa. Omat lapseni ovat kaikki erilaisia ja heitä on kasvatettu hieman eri tavoin.

hansu80

Monta hyvää ja osuvaa kommenttia edellä! Entä jos lapsi ei suostu tulemaan syliin ollessaan raivona ja tehdessään kiellettyjä asioita? Tai lapsi yrittää lyödä äitiä? Ja isää? Kun yritetään keskustelemalla ja katsekontaktilla ja rakentavasti saada rauhoittumaan? Kyllä on aivan luontaista että itsellä herää siinä kiukun tunteet ja ne saa näyttääkin, voi vaikka sanoa että kyllä äitikin nyt suuttuu tämmöisestä käytöksestä. Itseäni suututtaa se olettamus että kaikki lapset rauhoittuvat kun vanhempi vaan osaa olla hyvä! Tulee vaikutelma, että kirjoittajan molemmat lapset ovat rauhallisia ja verbaalisesti taitavia tyttöjä - mikäs siinä ratkoessa ongelmia puheella ja silittelyllä. Kaikilla ei ole tuota tasaista tietä suotu. Lapsilla on siis ihan omasta takaa primitiivisiä aggression tunteita ja toimintamalleja. Ei ollut meillä kuopus ikinä nähnyt lyömistä ja tukasta vetämistä ja kurkkuun kiinni käymistä tai puremista kun alkoi tehdä niin 1-vuotiaana isommalle, toistuvasti ja monen vuoden ajan jatkui. 

Sitten vielä sellainen ajatus, että monesti huomaan että lapset ovat saattaneet saada liikaa valtaa ja raja ei ole tullut ajoissa vastaan, ja näistä tilanteista seuraa sitten raivari, jossa saa syyttää itseään kun ei ajoissa laittanut rajaa ja ottanut vastaan kiukkua siitä... niin siinä elää sitten vanhemman pettymys itseensä huonona rajojen asettajana ja sen vuoksi suututtaa kun lapset eivät ymmärrä "mun hyvää tarkoitusta" vaan kiukuttelevat saatuaan paljon periksi. Esim vielä yhden ja vielä yhden lastenohjelman, tai vielä vähän aikaa suihkussa, tai vielä vähän aikaa askartelua ennen nukkumaanmenoa, tai vielä yksi kierros uunoa, ja sitten eivät suostukaan ottamaan vastaan että tämä oli viimeinen ja nyt loppu. Ja siitä voi seurata kohtuuton raivoaminen, jossa on minusta aika luontaista olla itsekin kiukkuinen jos lapset eivät millään hyväksy sitä että kinuamisella ei nyt saa lisää sitä haluamaansa. Eli tavallaan kannattaisi olla aina jonkin verran nuiva ja vain vähän salliva, siis ikävä ja tylsä äiti jolla ei on aina heti ei, niin ei joutuisi näihin riitatilanteisiin. Joissa lapset osaavat kyllä olla todella taitavia keplottelijoita ja juuri käyttää sitä syyllisyys-nappulaa äidissä. Kun niin monesti haluaa olla hyvä ja antaa hyvää ja että lapsilla olisi hyvä mieli kivoista tekemisistä jne.

S

Henkinen väkivalta on mielestäni pahempaa kuin ruumiillinen. Hyvä kun siitä puhutaan. Mielestäni olisi vähemmän vahingollista tukistaa kuin uhkailla/ lahjoa/ kiristää.

Toni

""Äiti on ollut väsynyt. En tarkoittanut, että sinussa olisi mitään vikaa. Menetin vain kärsivällisyyteni, kun et totellut minua. Anteeksi. Mutta voidaanko sopia, että seuraavalla kerralla siivotaan jäljet, kun äiti pyytää tai ehdotetaan vaihtoehtoista ratkaisua, esim. että siivoat kun olet lopettanut asian, joka oli kesken, ettei tarvitsisi riidellä?"

Ei tuossa ollut jälkipuintia äidin käytöksestä, kysymyshän oli, että voisiko lapsi heti tanssia äidin pillin mukaan, jottei äiti sekavuudeltaan poksahtaisi.

Peiliin katsominen on peiliin katsomista, eli syitä omiin reaktioihin tulisi etsiä omasta henkilöstä, ei muualta. Jos haluat oikeasti paremmaksi vanhemmaksi, siis oman itsesi ja lastesi takia, ei joidenkin mielipiteiden takia, niin tutustu sellaiseen kuin Alkuajatukseen, siitä löytyy uutta ja erilaista tietoa, jonka avulla olen tätä nykyä paljon parempi vanhempi.

kanaemo

Todellakin on tärkeää pyytää anteeksi, siis aikuisenkin! Usein huomaan myös, että jos tilanne on eskaloitunut syystä tai toisesta sellaiseksi että jäähypenkkin saattaisi napsahtaa (vaikka meillä ei siis sellaista käytetä) niin se on ollut omaa syytäni. En nyt pakosti osaa selittää, mutta että usein lapsen käytökseen tai toimintaan johtanut tapahtumaketju on alkanut jo paljon aikaisemmin kuin sillä pelkällä hetkellä jolloin kaikki jo on hermostuneita ja huutaa ja tavarat lentää ja kaikki on päin peetä.

Puuttumalla asioihin jo ennen kuin ne eskaloituvat niin pahaksi, että pakkokeinot ovat tarpeen ja kiinnittämällä huomiota omaan käytökseen on monesta selvitty ilman jäähypenkkiä. Ainakin tähän asti, lapset ovat vasta 5v ja 2v, että en tiedä sitten myöhemmästä... :) Ja jos asiat ovatkin eskaloituneet niin että kaikki ovat käyttäytyneet sopimattomasti niin on päittäin pyydetty anteeksi ja keskusteltu tilanne myöhemmin lävitse kun KAIKKI ovat rauhoittuneet.

Ja jäähy ei ole ainoa rangaistus. Jos meillä heitellään tavaroita, tavarat menevät pois, mutta samalla selitetään miksi, no koska tavarat menevät rikki ja koska meillä ei heitellä tavaroita ja jos kiukuttaa voi huutaa tai menä sänkyyn hakkaamaan tyynyjä, mutta mitään ei rikota ja ketään ei saa satuttaa. Eikä se ole mielestäni vapaata kasvatusta vaan kasvatusta jossa ei käytetä mielivaltaa ja jätetä lasta yksin haastavien tunteiden kesken vaan autetaan ja samalla muistetaan että itsekkin tässä ihmisiä vaan ollaan.

Suurperheen äiti
Vierailija: Toni

""Äiti on ollut väsynyt. En tarkoittanut, että sinussa olisi mitään vikaa. Menetin vain kärsivällisyyteni, kun et totellut minua. Anteeksi. Mutta voidaanko sopia, että seuraavalla kerralla siivotaan jäljet, kun äiti pyytää tai ehdotetaan vaihtoehtoista ratkaisua, esim. että siivoat kun olet lopettanut asian, joka oli kesken, ettei tarvitsisi riidellä?"

Ei tuossa ollut jälkipuintia äidin käytöksestä, kysymyshän oli, että voisiko lapsi heti tanssia äidin pillin mukaan, jottei äiti sekavuudeltaan poksahtaisi.

Peiliin katsominen on peiliin katsomista, eli syitä omiin reaktioihin tulisi etsiä omasta henkilöstä, ei muualta. Jos haluat oikeasti paremmaksi vanhemmaksi, siis oman itsesi ja lastesi takia, ei joidenkin mielipiteiden takia, niin tutustu sellaiseen kuin Alkuajatukseen, siitä löytyy uutta ja erilaista tietoa, jonka avulla olen tätä nykyä paljon parempi vanhempi.

Siis viestissänihän nimenomaan mainitsin, että yritetään etsiä lapsen kanssa yhdessä ratkaisua, jotta ei tarvitsisi riidellä. Eli esimerkiksi lapsi voisi sanoa siivoansa sen jälkeen, kun on pelannut kännykkäpelinsä loppuun tms. Sen sijaan, että alkaa heti inttää vastaan. Jos lapsella on parempia ja rakentavampia vaihtoehtoja vastaisuuden varalle, niin hän saa myös niitä esittää.

Turha väittää, että näihin konfliktitilanteisiin vain vanhempi on syyllinen. Niihin tarvitaan kaksi. Mitä isommiksi lapset kasvaa, sen selkämpää se on.

Mielestäni lehmänhermot ei tee kenestäkään hyvää vanhempaa. Toki on hyvä pyrkiä säilyttämään malttinsa ja olemaan rakentava joka tilanteessa, mutta aina se ei vai onnistu. Ja mielestäni lapsi ei siitä mene rikki (ehkä jopa päinvastoin; saa kokemuksen, että hermostuminenkin on sallittu tunne.. myös hänelle, sekä vanhemmalle), mutta asiasta kannattaa keskustella, ettei kenellekään jää mitään hampaankoloon. Jälkipuinnissa myös lapsi saa kertoa mielipiteitään ja kokemiaan tunteita. Meillä ainakin toiminut hyvin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat