Ero tekee hyvää äitiydelle

Kun Krista Virtanen erosi, hän huomasi: Kun lasta näkee vain joka toinen viikko, hänen kanssaan jaksaa paremmin. En suostu syyllistymään, Krista sanoo.Lue koko juttu

Ero tekee hyvää äitiydelle

Sivut

Kommentit (39)

Maijuska

Voi miten kadehdinkaan teitä, joilla on yhteishuoltajuus. Meillä lapsi ei suostu menemään ollenkaan isälleen, joten olen hänestä vastuussa 24/7. Kunpa olisi edes yksi vapaailta kuukaudessa.

  • ylös 8
  • alas 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
@nnis

Kiitos! Oli hyvä artikkeli ja melkein kuin omasta elämästäni.. Vaikka olisin toivonut lapsilleni ehjän ydinperheen, niin nyt kolme vuotta eron jälkeen tajuan, että näin on kaikille parempi. Olen onnellisessa asemassa siinä, että psytymme exän kanssa toimimaan kaikin puolin hyvässä yhteistyössä lapsiin liittyvissä asioissa. Näinhän kaikilla ei ole.. Voimia siis edelliselle kirjoittajalle sekä kaikille eronneille!

En missään tapauksessa suostuisi olemaan erossa lapsestani joka toinen viikko. Joka toinen viikonloppu on ihan ok, mutta olisin mielelläni lapseni kanssa nekin, jos ei olisi pakko päästää häntä isälleen.

  • ylös 15
  • alas 14
naispuolinen vanhempi
Vierailija

En missään tapauksessa suostuisi olemaan erossa lapsestani joka toinen viikko. Joka toinen viikonloppu on ihan ok, mutta olisin mielelläni lapseni kanssa nekin, jos ei olisi pakko päästää häntä isälleen.

Mutta olet sitä mieltä, että lapsesi tulee tyytyä siihen että näkee isää vain joka toinen viikonloppu? Ja että lapsesi isä tulee tyytyä siihen että näkee lasta vain joka toinen viikonlooppu?

Kovin useat suomalaiset äidit  - etenkin pienten lasten äidit  - ajattelevat, että lapset ovat enemmän äidin omia ja omaisuutta kuin isiensä.

  • ylös 13
  • alas 6
Miksi

Miksi lapsen pitää ravata kahden kodin väliä ja huolehtia itse tavaroistaan? Miksei lapsi pysy paikallaan ja laiteta vanhempia muuttamaan viikon välein?

  • ylös 20
  • alas 8
Äidille lapset tärkeitä

Minusta tuo on hyvin tyrmistyttävää että joku voi sanoa eron tekevän hyvää äitiydelle. Ero on aina huono ratkaisu mutta joskus ainoa vaihtoehto. On tietenkin parempi että näkee lastaan edes joka toinen viikko kuin ei ollenkaan mutta minusta ei olisi etä-äidiksi! 

  • ylös 11
  • alas 11
Veppi

Hyvä kirjoitus, viime viikot olen pohdiskellut astetta vakavammin erotako vaiko eikö lapseni isästä ja olen samaa mieltä kuin kirjoittaja että lapsi ansaitsee onnelliset vanhemmat. Itse olisin toivonut että omat vanhempani olisivat eronneet paljon aiemmin kuin mitä lopulta erosivat. Elo olisi ollut monella tapaa lapselle selkeämpää.

On kuitenkin fakta että kaikki aikuiset eivät osaa erota fiksusti, pelkään pahoin että mieheni ei ymmärtäisi eroa koska on "yhdessä vaikka sydän märkänis"-tyyppinen mies ja kantaisi minulle kaunaa ehkä jopa lapsen kautta. Turha pelko? Toivottavasti. Paradoksaalista että viime päivinä olen miettinyt että kumppanin valinnassa yhtenä kriteerinä pitäisi (?) olla se että kumppani olisi sellainen josta voi tarpeen tullen sovussa erota.

  • ylös 9
  • alas 10
Tapauskohtaista
Vierailija: naispuolinen vanhempi
Vierailija

En missään tapauksessa suostuisi olemaan erossa lapsestani joka toinen viikko. Joka toinen viikonloppu on ihan ok, mutta olisin mielelläni lapseni kanssa nekin, jos ei olisi pakko päästää häntä isälleen.

Mutta olet sitä mieltä, että lapsesi tulee tyytyä siihen että näkee isää vain joka toinen viikonloppu? Ja että lapsesi isä tulee tyytyä siihen että näkee lasta vain joka toinen viikonlooppu?

Kovin useat suomalaiset äidit  - etenkin pienten lasten äidit  - ajattelevat, että lapset ovat enemmän äidin omia ja omaisuutta kuin isiensä.

En ajattele lasta kummankaan omaisuutena, lapsi on oma arvokas yksilönsä, ei mikään esine. Itse olisin toivonut että toinen vanhempi tuntisi olevansa vanhempi. Hän ei ollut ollenkaan kiinnostunut lapsesta sen jälkeen, kun totesi että vauva onkin vaativa, vie aikaa, kuluttaa hermoja ja ennen kaikkea pakottaa unohtamaan omat huvit.

Isä laiminlöi isyyteensä täysin ja alkoi valittaa ensin, että ei ymmärräkään vauvaa vaikka niin vielä raskausaikana kuvitteli ja vauva-ajan loputtua valitti, että ei uhmaikäisen kanssa voi tehdä mitään. Isä oli lapsen kanssa ensimmäiset 4 vuotta niin vähän, aina jollain verukkeella vastuuta välttäen, että ero oli lapsen kannaltakin paras vaihtoehto.

Erovanhempana isä alkoi valittaa, että ns. isäviikonloput ovat liian säännöllisiä hänen omien menojensa kannalta ja niitä pitäisi harventaa. Ne ovat harventuneet hänen toiveistaan ja nykyisin tapaa 1 vkloppu / 2 kk aikana.

Vastaavia tapauksia on Suomessa todella paljon, mutta äitien viaksihan nämäkin käännetään.

  • ylös 13
  • alas 5
Soilikki72

Korvaan särähtää aina, kun joku perustelee eroaan sillä, ettei kannata olla yhdessä "vain lapsen takia". Miten niin vain? Mikä voi olla tärkeämpi asia elämässä kuin oma lapsi ja onnellisen lapsuuden varmistaminen hänelle? Jos on joskus ollut toisen ihmisen kanssa niin läheinen, että on jopa tehnyt lapsen hänen kanssaan, ei voi olla ylivoimaista elää hänen kanssaan ihmisiksi niin kauan kuin lapsi on lapsi. Se on aikuisen elämässä kuitenkin lyhyt aika, itseään voi toteuttaa ja kokemuksia hankkia sitten myöhemmin. Vielä omituisemmalta kuulostaa, kun lapsen toinen vanhempi, oma eksä, haukutaan täysin kelvottomaksi ihmiseksi. Se saa ajattelemaan, että haukkujalla on pahasti vikaa päässä. Kyllä jokainen lapsi ansaitsee tulla tähän maailmaan rakkaudesta, ei niin että hänet on tety ilmeisesti pussi päässä jonkun inhotuksen kanssa, jota sen jälkeen ei siedetä silmissä.

  • ylös 13
  • alas 10
mammana

 

"ero tekee hyvää äitiydelle" on hieman provosoiva otsikko ja lausahdus

- ymmärsin tämän niin että joka toisen viikon ero lapsesta tekee hyvää tälle äidille....?  

tämän äidin äitiys toimii siis paremmin kun ollaan välillä erossa...

se tietysti hänelle suodaan, aikuisethan olosuhteet sopii ja rakentaa...

itse jäin miettimään, mitä mieltä lapsi on?

nauttiiko lapsi tästä vuoroviikkosysteemistä?

sehän on aikuisten kehittämä, aikuisten oikeudet ja lepovuorot takaava....

 

  • ylös 15
  • alas 8
Veppi

Minusta ei ole hyvä että lapsi oppii että vanhemmat ovat olemassa vain ja ainoastaan lapsiaan varten ja täysin lasten ehdoilla. Miettikääpä, millainen vanhempi sellaisesta lapsesta kasvaa? Vanhempien parisuhteet keskenään tai erikseen eivät ole lasten asia, siinä ei ole kyse vanhemmuudesta vaan aikuisuudesta.

  • ylös 15
  • alas 7
Ärsyyntynyt

Ei ero kaikille ole huono ratkaisu vaikka sinun mielestäsi näin onkin. Kannattaa yrittää ymmärtää muiden tapaa elää ja olla eikä aina vedota tuohon "minä en ikinä voisi...." Sinun elämäsi ja muiden elämä on 2 eri asiaa. Sinun tapasi elää elämääsi on paras sinulle, ei välttämättä muille.

  • ylös 17
  • alas 6
Närkästynyt

Soilikki 72:lle. Et ilmeisesti ole koskaan lukenut minkäänlaisia tutkimuksia siitä mitä huono ilmapiiri tekee lapsille? Ehkä nuo viime vuosien perhemurhatkin olisi jääneet tekemättä kun vanhemmat olisivat ajoissa osanneet erota sen sijaan, että roikkuvat väkipakolla liitossa lasten vuoksi?

  • ylös 14
  • alas 6
eronnut lasten parhaaksi

Voi, voi soilikki. Toista tiedät jahka elämä näyttää sinullekin sen, että asioita tapahtuu halusit tai et. Mutta se on tärkeä oppi, ja toivon, että sen tulet huomaamaan. Se kasvattaa sydämen sivistystä ja suvaitsevaisuutta. Ehkä myös kiitollisuuutta ja nöyryyttä. Elämän edessä ei kannata olla ylimielisen varma omasta selviytymisestään.

  • ylös 14
  • alas 5
Jänöjussi

Henkilökohtaisista syistä johtuen minua pöyristytti tämän viestin kepeältä kuulostava ajatusmaailma. Ymmärsin kyllä koko jutun luettuani että heidän kohdallaan päätös on ollut ilmeisesti oikea - ilmeisesti, kun kerta eroon oltiin päädytty - ja perhe on lapsi mukaan lukien säästynyt pahemmilta traumoilta. Hieno juttu, että asiat voivat sujua näin hyvässä hengessä!

Kuitenkin kirjoittajan ajatusmaailma vähän kammotti minua. Äitien jaksaminen on toki erittäin tärkeää, mutta lapsi tulee aina edelle, pieni lapsi varsinkin. Jotenkin kirjoituksesta huokui mielestäni sellainen nykyaikainen "minä ja minun hyvinvointini on ykkösasia minulle"-ajatusmaailma, mutta väärässä kohtaa. Tämä ajatusmaailma on hyvä, tarpeellinen ja oikea ajatusmaailma - aina siihen asti, kun olet tehnyt päätöksen hankkia lapsia. Äideille on onneksi tarjolla väsymiseen kaikenlaista tukea, ja tuollainen avieron hehkuttaminen jotenki suhteellisen kevyen kuuloisesti tuntuu pahalta. Myös tuollainen "tuleepahan lapsi itsenäiseksi" asenne kuulostaa karmealta - hieno taitohan on oppia pitämään itsestään huolta, mutta että "lapsen pitäisi" ja että se on ainut oikea ja hyväksyttävä tapa olla lapsi, on kuvottavaa.

Omasta lapsuudestani tottakai ammennan näkökulmani. Kotona oli aika rankkaa, ja vanhempani olivat riitaisia ja pitkään eron partaalla. Se pelko siitä, että menetän toisen vanhempani, oli aivan kauhea. Ihan sama mitä joku tästä on mieltä, tiedän että omassa tilanteessani olisi ollut todella tarumatisoivaa, jos vanhempani olisivat päätyneet eroamaan. Elinympäristöni oli yksinäinen ja lapsille ei paljon arvoa annettu muutenkaan - jos olisin menettänyt isäni, joka jaksoi aina härnärä ja leikkiä kanssani, tai äitini, joka piti sitten muusta peruspuolesta huolen, olisin jäänyt vaille toista, toisen puutteita paikkaavaa puolta. Muiden lasten ja turvallisen yhteisön puuttumisen takia toisen vanhemman menettäminen olisi tehnyt minusta lapsena vielä turvattomamman ja yksinäisemmän.

  • ylös 19
  • alas 6
Hyvin mennyt ero - lapsenkin k...

[quote author="Vierailija: Soilikki72" time="12.04.2015 klo 12:20"]

Korvaan särähtää aina, kun joku perustelee eroaan sillä, ettei kannata olla yhdessä "vain lapsen takia". Miten niin vain? Mikä voi olla tärkeämpi asia elämässä kuin oma lapsi ja onnellisen lapsuuden varmistaminen hänelle? Jos on joskus ollut toisen ihmisen kanssa niin läheinen, että on jopa tehnyt lapsen hänen kanssaan, ei voi olla ylivoimaista elää hänen kanssaan ihmisiksi niin kauan kuin lapsi on lapsi...

Minun olisi varmaan pitänyt olla eroamatta lapseni takia, vaikka ex-mieheni alkoi pahoinpidellä minua sekä fyysisesti että psyykisesti tyttäremme syntymän jälkeen? Olisin kai taannut lapselleni "onnellisen lapsuuden" jäämällä...

Aloin pelätä ex-mieheni kotiintuloaan töistä... Useiden fyysisten pahoinpitelyiden jälkeen päätin erota. Vanhempani olivat saaneet järjestettyä minulle yksiön samasta talosta. Pelkäsin ex-mieheni reaktiota tähän niin paljon, että muutin hänen ollessaan 4 päivän työmatkalla.

Seurasi joidenkin kuukausien aika, jolloin järjestelimme asioita. Pystyimme neuvottelemaan tyttäremme asioista järkevästi. Päädyimme yhteishuoltajuuteen, joka pian alkoi sujua hyvin. Tyttäremme on aina tykännyt, että oli hyvä että minä ja hänen isänsä erosimme!

Olen nähnyt monia aviopareja, joiden kannatti/olisi kannattanut erota juuri lasten takia! MUTTA... Jos ei ole väkivaltaa, päihdekäyttöä tms. kannattaa mielestäni yrittää kaikkensa liiton säilyttämiseksi! Ei vain lasten takia, vaan koko perheen takia.

Oi-voi. Tämä aihe on niin moninainen, että siitä keskustelu saa helposti epäasiallisia piirteitä. Ei ole mitään ehdotonta: Tee näin ja näin!

  • ylös 11
  • alas 6
Ero rikkoo
Vierailija: Soilikki72

Korvaan särähtää aina, kun joku perustelee eroaan sillä, ettei kannata olla yhdessä "vain lapsen takia". Miten niin vain? Mikä voi olla tärkeämpi asia elämässä kuin oma lapsi ja onnellisen lapsuuden varmistaminen hänelle? Jos on joskus ollut toisen ihmisen kanssa niin läheinen, että on jopa tehnyt lapsen hänen kanssaan, ei voi olla ylivoimaista elää hänen kanssaan ihmisiksi niin kauan kuin lapsi on lapsi. Se on aikuisen elämässä kuitenkin lyhyt aika, itseään voi toteuttaa ja kokemuksia hankkia sitten myöhemmin. Vielä omituisemmalta kuulostaa, kun lapsen toinen vanhempi, oma eksä, haukutaan täysin kelvottomaksi ihmiseksi. Se saa ajattelemaan, että haukkujalla on pahasti vikaa päässä. Kyllä jokainen lapsi ansaitsee tulla tähän maailmaan rakkaudesta, ei niin että hänet on tety ilmeisesti pussi päässä jonkun inhotuksen kanssa, jota sen jälkeen ei siedetä silmissä.

Muistan kuinka paljon omat vanhempani riitelivät muutamien vuosien ajan. Eihän se kivaa ollut mutta kauhealta tuntuisi nyt ajatella että olisivat eronneet. Oli taloudellisesti tiukkaa ja muutakin, sairautta yms. Eivät onneksi eronneet ja vanhenivat yhdessä. Keskinäinen huolenpito alkoi pikkuhiljaa kasvaa ja lopulta olivat varmaan hyvin onnellisia siitä, että selvisivät yhdessä vanhuuteen.

  • ylös 23
  • alas 13
Äiti-81

Luin artikkelin ja kyllä särähti korvaan erittäin pahasti.

 

Minä ja minun hyvinvointini.

 

Lapsen kanssa kaikki ulkoinen ollaan hoidettu kuntoon, sopiva kotien välimatka, pyörällä kouluun toisesta osoitteesta, viikko siellä toinen täällä. Äiti jaksaa omalla viikollaan "hyvä äiti", touhuilee hyvällä tuulella kaikenlaisia aktiviteetteja. Elämä vaan ei ole yhtä ohjelmatoimistona olemista, läheiset ihmiset pitää jaksaa ruokkia, vaikka vähän väsyttäisikin. Läheinen ihminen pälättää asioitaan, kun asutaan saman katon alla. Eih, rasittavaa, sanoo tämä äiti. 

 

Kylmää vettä kaadetaan pojalle niskaan, sanon minä. Tästä hän myös oppii, että kotielämä on yhtä jaksavan aikuisen kanssa olemista, molemmat vanhemmathan lepää oman viikkonsa. Miten sitten omassa perheessä joskus? Onko lapsi rasittava kun se pitää ruokkiakin jatkuvasti, vaikka itse lukisi vain Aamulehteä.

 

Kehottakaa vaan kaikki onnettomat ihmiset eroamaan, sehän sitä onnea tuo. Katsotaan tulevaisuudessa, kuinka monen eronneen lapset pysyvät yhdessäkään suhteessa. Ja en aio erota, olemme jaksaneet paiskia töitä suhteen eteen sen vaatimalla tarpeella. Samaa kehota muillekin! 

  • ylös 18
  • alas 12
rose

Niin vähän aikaa lapsi on lapsi ja lainaa vain.  Mikä meitä tämän ajan vanhempia vaivaa, että oma mukava ja kiva onkin tärkeämpää?  Ilmeisesti olemme itse juuri lapsena jotain vaille jääneet.  Nämä oudot itsekkäät kirjoitukset ovat juuri niitä, jotka taas ajavat ihmisiä yhä enemmän itsekkyyteen, pahoinvointiin ja taloudelliseenkin köyhyyteen.  Suomessa ei olisi enää millään vara tämän tyyliseen lietsomiseen.  

  • ylös 23
  • alas 20

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat