Lukijan kirje: Poika jää peräkammariin

Lukittu

Poika alkaa olla menettämässä otettaan elämästä, mitä tehdä?Lue koko juttu

Lukijan kirje: Poika jää peräkammariin

Kommentit (5)

samaa mieltä

Et ole yksin. Nuorisotyöttömyys on hurjaa, eikä opiskelupaikkoja riitä kaikille. Päin vastoin niitä meinataan leikata. Vanhemmat ovat hädissään nuortensa puolesta, mutta päättäjiltä ei saa kuin komeita sanoja, jos niitäkään. Nyt oli mahdollisuus äänestää sen puolesta, että nuoret saadaan opiskelemaan ja töihin, jokainen sitten päätti itse, mitä äänesti.

Peräkammarin PIrkko

Kaksikymppinen voi ihan hyvin asua kotona. Jos perheen sisäiset välit ovat kunnossa, niin ketä se kotona asuminen haittaa? Kokeeko nimimerkki Huolestunut ympäristön luomia paineita asian suhteen. Suomi on yksi harvoja maita maailmassa missä lapset ja nuoret muuttavat omilleen alle kaksikymppisinä nykyisin. Aikaisemmat sukupolvet Suomessakin asuivat yhdessä vaikka läpi elämän, lähinnä muutettiin erilleen työn perässä muutettaessa. 

 

Sosiaalista elämää on myös nettielämä. Siellä on ihan oikeita ihmisiä ja sitä kautta nuoret luovat kontakteja heitä kiinnostaviin asioihin.

 

Miten olisi yhdessä matkustelu ja yhdessä asioiden kokeminen nuoren kanssa kodin ulkopuolella? Miten olisi iltakurssit? Vapaaehtoistyö? Jokin harrastus, vaikka vanhempien kanssa yhteinen? 

 

Arvokkain asia mitä läheiset voivat nuorelle antaa on olla syyllistämättä.

Ihminen on arvokas omana itsenään. 

 

  • ylös 16
  • alas 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apu löytyi etsimällä

Minun pojalla oli täysin samanlainen tilanne; ammattikoulu käytynä samoin armeija. Ammatti johon valmistui ei töitä tuonut. Puolivuotta työmarkkinatuella ja äidin eväillä huoneeseensa ja nettiin uppoutuneena riitti ja otin yhteyttä kunnan etsivään nuorisotyöntekijään. Sieltä poikaan otti ohjaaja yhteyttä ja sopivat tapaamisen. Puolivuotta suunnittelivat tulevaa ja päiviä rytmitti yhteinen tekeminen muiden samassa veneessä olevien kanssa. Päätös uudesta alasta kypsyi ja ammattiopinnot on nyt aloitettu alalle mistä pitäisi töitä löytyä. Käsittääkseni joka kunnassa pitäisi olla etsivä nuorisotyöntekijä juuri näitä väliinputoajien kiinni nappaamiseksi.

  • ylös 10
  • alas 5
Isosisko

Veljelläni on vielä ankeampi tilanne; 22v, armeijaan ei huolittu, ammattikoulu jäi kesken, autokoulustakin loppukokeet käymättä. Istuu koneella, pelaa ja nukkuu milloin huvittaa. Joskus harvoin auttaa isäänsä ulkotöissä, asuvat maaseudulla. Ei ketään ystäviä kuin nettitutut. Koulut ja työt ei kiinnosta. Ja mikä hulluinta, kun sai karenssin koulun keskeyttämisestä, ei hoitanut asioitaan työkkärin kanssa eikä ole saanut hyväksyvää päätöstä työttömyysrahoista, montaa sataa euroa jo mennyt sivu suun kun ei ymmärrä yhtään mitä eläminen maksaa kun vanhemmat hyysää kaiken! Etsivästä nuorisotyöstä tuli ilmoitus mutta ei ole viitsinyt otaa sinnekään yhteyttä...

  • ylös 13
  • alas 8
angry mombird

Näillä syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla näyttäisi olevan yksi yhteinen tekijä ja se on netti ja pojilla erityisesti pelit. Yksi kommentoija totesi että myös netissä on sosiaalista elämää. Sekin on totta, mutta kyllä nuorella pitäisi olla kavereita joita tavataan ihan livenä, käydään vaikka leffassa, kaljalla, salilla, festareilla tai hengaillaan ihan muuten vaan. Minkälaisia muistoja nuoruudesta jää näille koneeseen kadonneille? Itse olen todella kiitollinen että oma poika sai armeijan jälkeen töitä. Aloittajan tapauksessa kyllä kannattaa ottaa yhteyttä etsivään nuorisotyöhön, tulevat ääritapauksessa vaikka kotiin.

  • ylös 7
  • alas 14

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat