Sari Liljeström: Riitely ei kuulu parisuhteeseen

Sari Liljeström: Riitely ei kuulu parisuhteeseen

Lukittu

Parisuhde ei anna oikeutta käyttäytyä miten sattuu. Monelta ongelmalta säästyisi, kun alkaisi puhua kumppanille yhtä kauniisti kuin ystävilleen, sanoo parisuhdekouluttaja Sari Liljeström.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (21)

Pekka Mustonen

Konfliktit ja ristiriidat kuuluvat parisuhteeseen. Niiden kautta parisuhde systeeminä kasvattaa yksilöistä sopivampia toisilleen.

Kritiikistä loukkaannutaan sen vuoksi, että ei hyväksytä sitä viestiä, joka saadaan. Pitäisi saada viesti, jonka itse haluaa. Lisäksi loukkaantuminen on maailman paras syy olla muuttamatta omaa käyttäytymistään.

Ilkeys ja toisen mitätöiminen johtuneen omien tarpeiden asettamisesta etusijalle ja kyvyttömyydestä hallita omia tunteitaan ja tunneilmaisuaan. Ei pystytä ratkaisemaan tunteiden esiin nostamia pulmia ajatteluprossessia käyttämällä. Tunne määrittää käyttäytymisen.

Riitelyä, siis konflikteja ja ristiriitoja, ei voi kieltää, sillä ne on rakennettu emotionaalisen parisuhdesysteemin sisään suhdetta ja yksilöitä eteenpäin työntäviksi voimiksi.

Parisuhteessa on 4(neljä) asiaa, joista ei voida olla yhtä mieltä, että ollaan eri mieltä ja jatkaa onnellisena elämää: 1. Seksi; 2. Raha; 3. Lasten kasvatus; 4. Suhteet appivanhempiin.

Esimerkiksi: Jos kumppani sanoo sinulle, että ei aio koskaan enää rakastella kanssasi. Tuskin vastaat, että kiitos kun jaoit tuon tiedon kanssani. Jotenkin asian on ratkaistava! 

Jos hän sanoo sinulle, että hän on vihainen sinulle. Tähän voit aivan hyvin vastata, että kiitos kun jaoit tuon tiedon kanssani. Asiaa ei tarvitse ratkaista.

Riitelyssä ongelmaksi muodostuu aina se, että suhteen ja ykslön turvallisuus järkkyy. Suurimassa osassa suhteista toisen kumppanin tehtävä on turvata toisen elämä ja silloin on luonnollista, että riidassa tämä ei toteudu ja suhteen perusta järkkyy.

Koskaan kukaan ei voi tarjota meille aina sitä, mitä tarvitsemme. Ollaan onnellisia silloin, kun saamme sitä ja silloin kun emme saa - lohduttakaamme ja turvatkaamme itse itseämme. Tällöin riitelykin on turvallisempaa ja kehittävämpää.

Vihreä tee

Eihän kyse ollutkaan siitä, että kaikki erimielisyydet pitäisi hyväksyä mukisematta, vaan siitä, että tilanteet voidaan ratkaista muulla tavoin kuin haukkumalla toista tai paiskomalla tavaroita.

Parhaiten ristiriidat ratkotaan diplomaattisin keinoin ja komporomissitkin ovat sallituja. Aina ei saa sitä mitä haluaa, avioliitossakaan. Jos esimerkiksi toinen haluaa seksiä 2 x päivässä ja toinen kerran kuukaudessa, tulee molempien joustaa omista tarpeistaan ja tulla toista himpun verran vastaan. On parempi harrastaa seksiä hyvässä yhteisymmärryksessä vaikka sovitusti kerran viikossa, kuin se, että sitä saa jatkuvasti turhaan kerjätä tai että joutuu harrastamaan sitä vastentahtoisesti vain toista miellyttääkseen.

Meidän tulisi muuttaa ajatusmaailmamme sellaiseksi, että jokainen kohtelisi omaa puolisoaan kuin kalleinta aarrettaan ja parasta ystäväänsä. Harmillisen usein asia tuntuu olevan juuri päinvastoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekka Mustonen
Vihreä tee

Eihän kyse ollutkaan siitä, että kaikki erimielisyydet pitäisi hyväksyä mukisematta, vaan siitä, että tilanteet voidaan ratkaista muulla tavoin kuin haukkumalla toista tai paiskomalla tavaroita.

Parhaiten ristiriidat ratkotaan diplomaattisin keinoin ja komporomissitkin ovat sallituja. Aina ei saa sitä mitä haluaa, avioliitossakaan. Jos esimerkiksi toinen haluaa seksiä 2 x päivässä ja toinen kerran kuukaudessa, tulee molempien joustaa omista tarpeistaan ja tulla toista himpun verran vastaan. On parempi harrastaa seksiä hyvässä yhteisymmärryksessä vaikka sovitusti kerran viikossa, kuin se, että sitä saa jatkuvasti turhaan kerjätä tai että joutuu harrastamaan sitä vastentahtoisesti vain toista miellyttääkseen.

Meidän tulisi muuttaa ajatusmaailmamme sellaiseksi, että jokainen kohtelisi omaa puolisoaan kuin kalleinta aarrettaan ja parasta ystäväänsä. Harmillisen usein asia tuntuu olevan juuri päinvastoin.

Tässä olikin loistava esimerkki siitä, että kompromissit eivät vain toimi. Kyseinen seksuaalisten halujen eriparisuüs on sisäänraakennettu jokaiseen suhteeseen. Jokaisessa suhteessa on aina halukkaampi ja haluttomampi osapuoli. Aina.

Asemat ovat suhteen antamia suhteellisia positioita ja riippuvat siitä kenen kanssa on suhteessa. Jomman kumman on aina oltava haluttomampi osapuoli ja sitä semaan ei kukaan halua. Sen suhde antaa pakolla.

 Ongelma tästä syntyy jos eriparisuus repeää liian suureksi ja se ei ole ratkaistavissa kompromissilla vaan yksilöiden kayttäytymisen muuttamisella eli henkilökohtaisella kasvulla.

Halukkaampi osapuoli lopettaa ns. halun asettamisen ja pakottamisen haluttomampaan osapuoleen lopettamalla pakottamisen ja manipuloimisen. Eikä suostu ns. sääliseksiin, sillä se on rankemman luokan suhteen sisäistä sadismia.

Tämä tarkoittaa sitä, että halukkaampi osapuoli lopettaa seksuaalisten aloitteiden teon ottamatta kuitenkaan emotionaalista etäisyyttä vaan pysyy vuorovaikutuksessa toiseen eli suuri muutos käytöksessä on tapahtunut.

Sen jälkeen haluttomampi osapuoli joutuu tarkastelemaan omaa haluttomuuttaan. Kumpi on tärkeämpi - suhde vai haluttomuus. Hänellä on muutama mahdollisuus: 1. Hyökätä; 2. Jähmettyä: 3. Paeta; ja 4. Naida.

Tiedämme, mikä pelastaa suhteen. Jos hän valitsee numeron 4. Hänenkin käytöksensä on muuttunut suuresti.

Pakko mainita, että haluttomampi osapuoli kontrolloi aina seksiä. Jos halukkaampi osapuoli sen tekisi, kyseessä olisi suhteen sisäinen raiskaaminen ja pakottaminen. Tämä kuuluu parisuhteen systeemisiin lakeihin.

Vihreä tee on oikeassa siinä, että monesti on hyvä sopia ns. seksuaaliset treffit allakaan, jolloin ongelma pienenee.

Seksuaalisen eriparisuuden kanssa pärjäävät paremmin ne, joiden liitossa on onnellisuutta lisääviä tekijöitä paljon. Huonosti ne, joilla niitä ei ole - tai on vähän.

Mitä jos haluttomampi osapuoli valitsee vaihtoehdon 5 eli on ainoastaan tyytyväinen, kun saa olla rauhassa? Kysyn tosissani. Halukkaampi osapuoli jää tällöin ilman kokonaan ja kenties alkaa jatkuvassa vajauksessa harkita vieraissa käymistä. Oi viisaat, vastatkaa.

Tuntuu erikoiselta ajatus, että toinen olisi täysin tyytyväinen parisuhteessa, jossa saa olla aivan rauhassa. Eikö ihmisellä halu ole sisäsyntyinen? Mihin se on mennyt tai kuka/mikä sen on vienyt, jos haluaa olla vain rauhassa? Ehkä pitäisi vähän työstää asiaa ja saada se jälleen pilkahtamaan jostain. Molemmin puolinen kunnioitus on tässäkin tärkeää.

RRiittaA

"Jokaista vääryyttä ei tarvitse korjata. Jos puoliso haluaa uskoa, että karkausvuodessa on 364 päivää, mitä väliä sillä oikeasti on"

Olipa harvinaisen huono esimerkki. Makuasioista voi kiistellä, mutta tosiasioista ei. Ainakin itse koen tekeväni palveluksen puolisolleni (tai ystävälleni) oikaisemalla harhakäsitykset, jotka voidaan kiistatta / helposti todistaa toisiksi. Samaa toivon itselleni. Tällä tavalla kumppani tai kaveri saattaa välttyä vastaisuudessa noloilta tai ikäviltäkin tilanteilta.

Muuten olen sitä mieltä, että tunteita ei tulisi liikaa tukahduttaa, vaikka säännöstely saattaisi olla joskus paikallaan.

 

 

Nyt vasta osui silmiini tämä juttu. Olipa siinä monta kiinnostavaa näkemystä ja itselle paljon pohdittavaa. Nostamasi asiat ovat tärkeitä ja niiden merkitys parisuhteessa ja miksei ystävyyssuhteissakin on suuri. On todella kurjaa olla ihmisen kanssa, jolla on tarve olla koko ajan oikeassa tai jonka mielestä hänen tapansa tulkita asioita on ainoa oikea tapa. Tunteitaan ei tietenkään tule tukahduttaa, mutta kyllä aina voi harkita miten niitä ilmaisee. Olen laskenut moneen kertaan sataan ja aina se on ollut hyvä ratkaisu. Kyllä, olen itkenyt, kun on tuntunut siltä ja aina olen saanut lohdutusta. Olen myös syytellyt tyyliin "aina sinä" ja huomannut ettei se johda mihinkään muuhun yleensä - kuin riitaan.  Ja tosiaankin huutaminen ja suuttuminen ei ole temperamenttia - useassa suhteessa se on vallankäyttöä.

anzcu

Ei pidä paikkansa ettei voisi riidellä. Riidellessä ei tarvitse välttämättä haukkua tai esim. Huutaa. Riidellä voi myös fiksusti. Näkökanta liian suppea. Parempi avata suu kun olla avaamatta jos jokin vaivaa mieltä ja oleellista kertoa. Ei kukaan lue ajatuksiakaan.

Vierailija

"Jos toinen on aamu- ja toinen iltauninen, se vain on niin ja sen kanssa täytyy oppia elämään."
Huono esimerkki. Jos on lapsia ja molemmat on aamu-unisia, niin se kummalla on enemmänän pokkaa jää sänkyyn.

Vierailija

Miksi aina otetaan puheeksi vain huutaminen? Mykkäkoulu ja hiljaisella äänellä tapahtuva piruilu on ihan yhtä tuhoisaa ja yleensä provosoi sitä huutamista toiselta. Aina oikeassa omasta mielestään oleva määräilijä tuhoaa parisuhdetta siinä missä huutajakin.

Pippa

Huono otsikko tällä artikkelilla. Ensinnäkään riitelyä ei ole jutussa määritelty mitenkään. Jos riitelyllä tarkoitetaan kypsymätöntä, loukkaavaa tunteiden ilmaisua, sitä ei tietenkään moni parisuhde kestä.

Omassa kielenkäytössäni riitely tarkoittaa kuitenkin erimielisyyksien ja toisen käytökseen liittyvien tunteiden ilmaisemista, mikä on välttämätöntä parisuhteen onnistumiseksi ja puolisoiden hyvinvoinnin takaamiseksi. Tunteita ei aina voi ilmaista hymyhuulin. Se, että suhteessa ei ole tilaa ilmaista negatiivisiakin tunteita, on tosi huono juttu. Parisuhteessa tulee olla tilaa kertoa omista ajatuksista ja tunteista ilman, että se uhkaa toisen egoa.

Hei nimimerkki Pippa, kiitos palautteesta. Olet ihan oikeassa: suhteessa pitää toki olla tilaa ilmaista kielteisiäkin tunteita, eikä niitä aina ihan hymyillen voi kuvata. Tämän jutussa haastatellun parisuhdeneuvojan viesti siitä, että omaa puolisoa ei kuitenkaan pitäisi kohdella ainakaan huonommin kuin muita ihmisiä, oli kuitenkin sekin arvokas, eikö vaan?

Vierailija

Jutusta jää maku, että riitely tarkoittaa huutamista ja tavaroiden heittelyä. Näin ei tietenkään ole. Riitelyä todellakin tarvitaan; on jokaisen perusoikeus että saa ilmaista kaikenlaisia tunteitaan. Olen seurannut vierestä ns. 'riitelemätöntä' paria vuosikaudet, ja koko perhe tuntuu tukahduttavan tunteensa ja mielipiteensä kaikenlaisissa tilanteissa - hyvät ja huonot - ja hammasta purren. Sääliksi käy.

Vierailija

Jos puoliso inttämällä inttää, että karkausvuodessa on 364 päivää sen jälkeen, kun hänelle on kohteliaasti kertonut, että hän taitaa muistaa väärin, en kestäisi. Hyvä yleissivistys on puolisolla on iso plussa, mutta tosi kamalaa, jos yleissivistyksen puutteen lisäksi toinen on arvostelukyvytön ja jääräpäinen.

Mar@

On inhimillistä välillä ilmaista tunteensa ja mielipiteensä myös ääntään korottaen. Mielestäni on sairasta ja tekopyhää asettaa tasapainoisen perhe-elämän tai parisuhteen normiksi ilmeetön, asiallinen ja aina ymmärtäväinen ja keskusteleva kanssakäyminen. Sitä voi edellyttää työpaikoilla tai tuttavien kanssa. On lapsillekin hyvä, että oppivat purkamaan ikäviäkin tunteita kotona läheisten kesken, ja se pitää sallia. Hyvä oppia, että aikuisetkin voivat joskus menettää malttinsa, ja sitten selvitetään asiat. Että ei ole maailmanloppu, jos kontrolli ei aina pidä. En tarkoita tällä väkivaltaa tai solvaavaa käytöstä. Jokaisen pitäisi joskus vähän huutaa ja purkaa paineita. Jos ei läheisten kesken, kenen sitten? Sen jälkeen voidaan keskustella rauhallisemmin.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat