Sanna Sepponen: Ottakaa oppia, tavalliset!

Lukittu

Ihminen on onnellinen, kun on parisuhteessa ja saa asua omassa kodissa. Tavallisilla ihmisillä on ehkä helpompaa, mutta vammaiset osaavat iloita elämästä enemmän, sanoo Sanna Sepponen.Lue koko juttu

Sanna Sepponen: Ottakaa oppia, tavalliset!

Sivut

Kommentit (45)

Sanna olet huippu! Ja pointti tässä jutussakin on selvä - oletpa millainen tahansa, niistä lähtökohdista käsin voit elää onnellista ja hyvää elämää, kun lakkaat vertaamasta itseäsi muihin ja keskityt siihen miten näillä pelikorteilla voit tehdä asioita joista nautit. jos istuu kiinnittämässä huomion kaikkeen siihen mitä EI VOI , elämä taatusti on kurjaa. Sen valinnan jokainen voi tehdä. Sillä ajatukset me voimme valita, joka ikinen päivä ja hetki. Ja jos päätämme valita pikkuisen parempia ajatuksia joista tulee pikkuisen parempi mieli, muuttuu elämäkin pala palata mielekkäämmäksi, sillä pikkuisen parempia ajatuksia seuraa pikkuisen parempi tunne ja siitä taas ehkä motivaatio ja ideoita tehdä jotain uutta mitä voi tehdä. Katsokaa myös video miehestä jolla ei ole käsiä eikä jalkoja. Jos jotain haluan omalle lapselleni (leikki-ikäinen down) opettaa, se on juuri tuo asenne - voi olla kehitysvammainen mutta voi myös iloita elämästä ja keskittyä niihin asioihin mitä osaa hyvin ja mikä tuntuu hyvältä. Ja sitä myös, että sisimmässämme me kaikki olemme samanlaisia, vain ulkokuori on erilainen. Niinpä ne vammaiset ihmisetkin ovat syvimmiltää samanlaisia - toiveita, pelkoja, unelmia, halu tulla hyväsytyksi ja rakastetuksi, halu tehdä asioita joita rakastaa jne jne. IHan kuten me kaikki. Ja meillä kaikilla on siihen oikeus. Jos ei pysty tekemään asioita mitä joskus rakasti tehdä, on aika etsiä uusia asioita mitä rakastaa. Voi toki istua loppuelämän vihoittelemassa sitä asiaa mutta ketä se auttaa? Auttaako se elämään hyvää elämää? Tuskin. Ja sen ajatuksen me voimme tosiaan valita. t. Down lapsen äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sannan työtä Hertsikan Mäccärissä on ilo seurata. Hän on selvästi omistautunut työlleen, ja se näkyy. 

 

Olen katsonut ohjelmaa Erilaiset frendit ja tykkään kovasti. Tosiaan, onnellisuus ei johdu siitä, onko vammainen vai ei, vaan kyse on asenteesta ja siitä millaiset eväät on lapsuudessa saanut, ja minkälaiset kyvyt on selvitä erilaisista hankalista tilanteista tai pettymyksistä. Itse olen tunnevammainen, reagoin herkästi asioihin voimakkaasti tunteella ja saatan jäädä tunteeseen jumiin. En ole lapsena saanut niitä normaaleja peilejä mitä lapsen kuuluu saada, ja olen joutunut tukahduttamaan tunteeni. Nyt aikuisena niitä sitten saa käsitellä ja tuntea kun on enemmän kykyä käsitellä. 

Ihana Sanna!  Olen ollut fanisi jo salattujen elämien aikoihin.  Olet reipas, energinen, huumorin tajuinen ja sinulla on sana hallussasi. Hyvää jatkoa elämällesi!

Hyvä elämänasenne! :) Tuo ihmisten jakaminen tavallisiin ja epätavallisiin vaan särähtää korvaan. Ihmisestä ei välttämättä ulkoa katsoen pysty sanomaan sen enempää terveydentilasta kuin tavallisuudesta tai älykkyydestäkään. ADHD ei näy minusta päälle päin, mutta ei tässä silti helppoa, tavallista elämää olla vietetty. Usein ongelmana on juuri se, että ihmiset pitävät minua automaattisesti tavallisena, eivätkä siksi ymmärrä käytöstäni tai maailmankuvaani. Kenenkään toisen elämää ei kannata arvioida pelkästään ulkonäön perusteella. Kaikilla on omat ongelmansa ja riemunsa elämässä, avarakatseisuutta tarvittaisiin ihan kaikilta. :)

Hei kaikki Sannasta kertovaan artikkeliin ylireagoineet. Artikkeli esittää Sannan näkymyksiä ja kokemuksia vammaisuudesta, elämästä ja asenteista. Jokainen lukija ymmärtää, ettei Sannan tarkoitus ole toimia kaikkien vammaisten äänitorvena vaan hän puhuu omasta puolestaan. En ymmärrä mitä annettavaa näillä keskustelupalstoilla lukijoille on. En lukenut kommenteista mitään sellaista, joka olisi muuttanut mielipidettäni Sannan antamaa viestiä kohtaan. On naurettavaa, että aina jonkun on hyökättävä, pädettävä tai lyötävä lyttyyn henkilö, joka on uskaltanut tuoda itsensä julkisuuteen omalla nimellään, kuvallaan ja ajatuksillaan. On todella loukkaavaa ja ala-arvoista, joskin helppoa, esittää omia vasta-argumenttejaan täällä nimimerkillä. Jotenkin niin perisuomalaista pätemistä. Olkaa hyvä ja menkää kertomaan omat katkerat tarinanne toimittajalle. Voimme sitten täällä arvostella teitä ja kertoa, kuinka negatiivisia ja pe*****tä olette. Ihanaa aurinkoista kevättä kaikille!

Sanna, sinun pitäisi kiertää yläasteilla puhumassa erilaisuudesta. Ja hauskuuttaa teinejä hyvillä jutuillasi. Sillä lailla ne ennakkoluulot karisisivat!

Hieno veto Sanna, olen aina ollut samaa mieltä, enkä koskaan ole karttanut keskustella vammaisten kanssa, päinvastoin.  Olen perhepäivähoitajana myös hoitanut vammaisia lapsia ja kokenut miten avoimia ja iloisia he ovat ja rakastavia.  Kyllä kaikilla on oikeus tulla huomioiduksi ja saada kunnioitusta.  Mikä oikeus meillä "tavallisilla" on syrjiä tai tuomita ketään.  Kiitos Sanna <3

Kuka tämän tekstin on kirjoittanut? "Terveillä vain on turhia pelkoja." Kenellä terveillä, eivät vammaiset ole sairaita... ellei heillä ole flunssaa tai jotain muuta sairautta mikä sinänsä ei vammaisuuteen liity....

Hyvä Sanna! Minusta on tullut ihan fanisi, kun olen katsellut Toisenlaiset frendit-ohjelmaa. Kaikkea hyvää sinulle!

  • ylös 11
  • alas 6

Kiitos Sanna ihanasta tekstistäsi! Lämmittää kovasti pienen ihanan down-tytön äidin mieltä lukea tämä ja muutenkin telkkarin kautta tutustua aikuisen downin elämään ja mietteisiin. Kiitos! 

Vammaisetkin ihmiset saavat yleistää asioita omina mielipiteinään kuten vammattomat ihmiset.  Ei - vammaiset puhuvat paljon näin:

- Suomalaiset ovat ujo kansa.

- Ruotsalaiset ovat iloisempia kuin suomalaiset.

- Suomalaiset syövät liikaa rasvaa.

Ja niin edelleen.

Mitä ihmisen henkilökohtaiseen iloon tulee, se todellakin on henkilökohtainen mielentila.

Ystävällinen kiitos artikkelista ja kommenteista,

Heli

  • ylös 10
  • alas 5

Hyvä, Sanna! Sinulla on oikea asenne. Silti jokainen vammainenkin on erilainen, samoin jokaisen suhtautuminen elämäänsä, vammaansa ja muihin ihmisiin. Sinä voit olla - ja oletkin - hyvänä esimerkkinä sekä vammaisille että terveille. 

  • ylös 10
  • alas 7

Kiitos Sanna tästä! Mut samaa mieltä kuin eräs edellinen kommentoija, että et voi yleistää, että kaikki vammaiset osaisivat iloita elämästä enemmän tai olisivat ystävällisempiä kuin terveet. Tunnen monua vammaisia, jotka vihaavat vanhempiaan, koska antoivat vammaisen syntyä. Nämä vammaiset ovat ahdistuneita, ymmärtävät omat rajoitteensa, mutta eivät kykene hyväksymään niitä. Moni on katkaissut välit vanhempiinsa, koska jotkut syyttävär vammasta vanhempiaan. Masentuneitakin vammaisia on paljon. Eivät kaikki terveetkään voi saada lapsia. Vaikka ei ole vammainen, voi illa paljon muita sairauksia, jotka rajottavat elämää. Tottakai vammaisella on paljon vaikeampaa kuin ei-vammaisella, mutta ei kaikki terveetkään saa kaikkea haluamaansa tai pärjää tai kykene siihen työhön, mitä haluaisivat tehdä. Tekstisi oli hieno, mutta älä yleistä omia ajatuksiasi jokaiseen vammaiseen.

Tosi hyvä teksti! Minä itse olen 15-vuotias nuori helsingistä ja kunnioitan teitä ihan yhtä paljon kuin "normaaleja". Olen myös katsonut sarjaa Toisenlaiset frendit ja hyvää työtä! 

  • ylös 10
  • alas 9

Hyvä Sanna, anna mennä vaan :) Elämä on asenteesta kiinni!

T: Vaikeasti kehitysvammaisen, erittäin iloisen ja suloisen pojan äiti

  • ylös 8
  • alas 10

Olet Sanna rohkea ja viisas ihminen <3

Olen kiitollinen siitä että olen saanut/voinut työskennellä monta työvuottani kehitysvammatyössä. Ne vuodet toivat elämääni todellista sisältöä.

 

Ihana, Sanna! Puhut niin täyttä asiaa! Minulla on etuoikeus tehdä työtä kehitysvammaisten kanssa. SE ON RIKKAUS! Kuinka monta asiaa olenkaan oppinut heiltä! <3 

Kohdellaan toisiamme IHMISINÄ! Kuka meistä tavallisista ihmisistä voi sanoa olevansa täysin terve!?   En minä ainakaan voi........

  • ylös 30
  • alas 15

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat