Olemme olleet hyviä ystäviä jo yli 20 v. Pienet lapset ei enää esteenä rauhalliselle tapaamiselle. Kummallakin edelleen oma pieni perhe, josta osa lapsista jo lentänyt pois.. Tapaaminen on välillä venähtänyt muutamaan kuukauteen, mutta nyt jo yli viiden. Samoin on käynyt joskus aiemminkin. Kyse ei ole mistään ristiriidasta tai vastaavasta. Yleensäkin haluaisin useammin tavata, mutta hänen ei onnistu järjestää. Hänen elämä on monipuolisempaa tällä hetkellä mitä omani. Tavatessamme keskustelemme lähes kaikenlaisista asioista ja olemme hyvin samanhenkisiä arvoiltamme. Ilmapiiri on rento ja monet naurut olemme nauraneet myös yhdessä.. Oletan olevani myös hänen paras ystävä. Hänellä on myös muita ystäviä/tuttavia, kuten minullakin, tosin kauempana. Pariin kertaan olen viestittänyt, että olisi kiva jo nähdäkin. Talvikin on jo melkein kesäksi vaihtunut viime näkemisen.. Itsellänikin on paljon kaikenlaista tekemistä, mutta silti olisin valmis järjestämään aikaa.. Asia melkein surettaa välillä. Millaisia ajatuksia??
Samaa koen. Tutuistuin viime vuoden elokuussa netin kautta tosi kivaan itseäni 5 vuotta nuorempaan naiseen. Minä olen eläkkeellä, mutta teen edelleen osa-aikatyötä. Hänellä on eläkeikään 2 vuotta. Hän on vielä kokoaikatyössä. Lisäksi hän on opiskelee ruoka-alaa, ja on perustanut yrityksen sen puitteissa.
Meillä on tosi monta yhteistä arvoa ja kiinnostuksen kohdetta. Olemme käyneet useissa taidenäyttelyissä ja leffoissa (meillä on sama maku niiden suhteen). Kirppareista tykkäämme molemmat. Useimmiten olemme menneet johonkin pubiin parille viinilasilliselle aktiviteetin jälkeen. Puhuneet kaikesta maan ja taivaan välillä: Kertoneet elämästämme vaikka mitä. Puhuneet kirjoista, miehistä(mme), leffoista, lapsistamme, työstämme/töistämme (niitähän on ollut elämämme aikana useita), yrittämisestä (minäkin olin yrittäjä 1990-luvun LAMAN aikana). Juttelemme: Ruoasta, terveydestä, vaihtoehtohoidoista, muodista, taiteesta, kirppareista...
Ymmärrän oikein hyvin, että hänellä on HIRMU kiireistä kokopäivätyön, opiskelun ja yrittämisen suhteen, mutta tämä on hämännyt minua:
Olemme tavanneet 4-7 viikon välein. Yhtä kertaa lukuun ottamatta minä olen ehdottanut tapaamista, ja myös mitä tehtäisiin. Hän on joka kerta tykännyt ehdottamastani tekemisestä, ja meillä on ollut oikein mukavaa. Muuten yhteyttä välillämme ei ole :0(.
On tullut tunne, että jos minä en ehdota tapaamista ja myös mitä tekisimme, niin emme tapaa ollenkaan :0(!
Toivoisin, että hän ehdottaisi...
En minäkään ehdi tavata parhaita ystäviäni. Ikävä myöntää, mutta arki kiireineen vie yleensä mehut niin, että jos joskus on mahdollisuus vain "olla öllöttää", vie se voiton. Jos ystäväsi on asiakaspalvelutyössä, voi olla syynä sekin, että ei jaksa mitään sosiaalisia tilanteita työpäivän jälkeen.
Älä tuhoa hyvää ystävyyttä ainakaan vaatimalla tapaamisia. Jos tiedät, ettei ystävä inhoa yli kaiken yllätysvieraita, käy joskus ovella viemässä lämpimäisiä, vanhoja lehtiä tms, muuten pidä yhteyttä niinkuin tähänkin asti (mitä ilmeisimmin puhelimella? Tekstareilla?) Älä unohda, mutta älä tuppaudu. Jos haluat itsellesiä vaikka lenkki- tai harrastuskaveria useammin tapahtuviin juttuihin, etsi joku toinen kaveri niihin.
Kiitos neuvoistasi Senja!
Minä kutsuin hänet luokseni viime joulunpyhien aikaan. Hän ei ole kutsunut minua ollenkaan kotiinsa (?). Eli en varmaan voi mennä tekemään yllätysvierailua.
Pidämme jonkin verran yhteyttä sähköpostitse.
En vaadi tapaamista, ehdotan sitä! - Parin fiilauksen jälkeen onnistuu melko jees.
Se hämääkin, että, kun tapaamme meillä on tosi mukavaa (hänkin sanoo niin :0).
Mutta, koska hän ei ylipäätänsä ole ehdottanut tapaamisiamme ja mitä tekisimme, on tullut tämä ajatus: "Haluaako hän olla ystäväni?"
Senja!
Sinullakin on kiireinen elämä. Onko Sinulla Ystäviä, jotka kokevat, että et välitä heistä?
Lyhyt sähköposti tai tekstari heille vaatii vain pari minuuttia. Puhelu tietysti vähän kauemmin.
++++
Minä ehdotan hänelle kuitenkin seuraavaksi retkeä Tammisaareen. Minun autolla (Noh. Jaamme bensakulut tasan). Uskon, että hän tykkää ehdotuksestani. Ja että meillä on Upea Kesäpäivä :0)!
JEP.
Kiitos viesteistä.. Tosiaan Hyvästä ja Tosi pitkästä Ystävyydestä en missään tapauksessa halua luopua. Kuitenkin aina silloin tällöin tämmöisen n. puolen vuoden tapaamistauon jälkeen alkaa miettimään, et eikö tosiaan yhtään aiemmin löytyisi edes jonkinlaista "hetkeä" tapaamiselle...
Tapaamme yleensä aina julkisissa paikoissa. Joskus olen pyytänyt hänet kotiimme ja myös perhejuhliin. Hän ei koskaan pyydä omaan kotiinsa. Hänen kodissaan olen vieraillut yli 10 v. sitten, kun heidän perhe teki muuton uuteen kotiin. Tätä asiaa myös ihmettelen, enkä tämän vuoksi voi tosiaan mitenkään tehdä myöskään yllätysvierailuja..
En kaipaa harrastus, ym. seuraa, vaan todellista Ystävää... Ystävää, jonka kanssa keskustella kaikesta.. Samoin kertoa kuulumiset, nytkin olisi jo paljon kerrottavaa perhepiiristä. Iloista ja suruista.. Puolin ja toisin..
Minulla on hyvä ystävä, nähdään harvoin, mutta soitellaan usein. Hän tietää todella raskaan ja vaikean kotielämäni. Tuntee ja ymmärtää minua paljon. En halua erota vaan sinnitellä jospa vielä kaikesta selvitään Eli toivo elää sydämessäni. Ja onhan meillä hyviäkin asioita paljonkin elämässä mutta todella sidottu olen kotiin Työ taitaapi olla aina irtiotto kaikesta Hyvin oli kirjoitettu tuolla Koettelemukset eivät ole osa elämää vaan elämää Olen myös kokenut, että elämäni on kasvataaneet minua paljon hyvään suuntaan Kun vielä jaksan katsoo sydämellä ja avoimin mielin tulevaisuuteen
Jatkan vielä ystävästäni, en kasaa hänelle huoliani, toki niistäkin jutellaan ja onhan hänelläkin elämässä kaikenlaista ainakin sairautta yllinkyllin. Olemme huomanneet, että ystävyytemme on vain lujittunut, monesti nauretaan miten vaikeaa vaan voi olla nähdä toisiamma Jos ystävyys asia mietityttää voi ihan rehellisesti kysyä Oletko vielä ystäväni tai haluatko laisinkaan olla Vai oletko ollut sitä kokoajan On hyvä tarkistaa kun toisen ajatuksia ei aina osaa kukea Todellinen ystävyys kestää epäilyt
Taitaa minulla olla ystävä... Edelleen kyllä vähän kysymysmerkein...
Taas minä ehdotin yhteistä tekemistä! Sitä Tammisaari-retkeä. Hän innostui siitä kovasti.
Taidan jossakin vaiheessa kertoa avoimesti tunteistani koskien ystävyyttämme...
Hei, avasit mielenkiintoisen keskusteluaiheen. Laitan kirjeen lehteen Ihmisten kesken -palstalle, sillä aihe kiinnostaa varmaan niitäkin lukijoita, jotka eivät käy nettisivuilla, ja sieltä voi tulla lisää näkemyksiä. Hyvää kesän jatkoa! t. Pirjoliisa
Minun paras ja rakkain ystävä, hoidin hänen lapsia kun ne pieniä viikonloppuisin,kun hänellä "vaikeaa" Joinain arki iltoina toi työnijälkeen lapset hoitoon,samasta syystä ja haki pois,kun ala-ovi sulkeitui.Vuosi kymmeniä myöhemmin,selvis kävi jumpassa ymm.harrastukset ja ne viikonloppu reissut oli pile-hiletys.Ei se mitään.Kun molempien lapset ,lentäneet pesästä.Hän kävi säänöllisesti kotini ,ei koskaan vastavierailuja. Joskus selitti ,kun on siivonnut kutsuu kylään.Siivosi kotia noin 18 vuotta ,vaiko enempi ja kerkisi muuttaakin 3 kertaa tuona aikana. Viat hän löysi minusta kaikesta ja halusi olla niskan päällä. Ymmärtäisin jos asuisimme toisita kaukana. 30minuttia rauhallinen kävely toisillemme ja metrolla 2 min. Viimenen niitti,oli jo asunnut uusi koti 2 kuukkautta ja salannut sen. Ystävänä minun ei olisi pitännyt häntä kysenalaistaa,vaan uskoa kaikki mitä hän puhui.Totesin olin hänelle vain ajan täyte yli 30 vuotta,kun ei muuta ollut hänellä tulli kotiini,ei vuoroin vieraissa.Surullista kuitenkin!