"En jaksa!"

Ria Hafren

Nyt en puhu niistä, joilla on elämässään niin rankkaa, että on todella vaikeaa Jaksaa. Puhun pienestä arkielämän jaksamisesta.

Nämä ajatukset ovat muhineet jo kauan. Siitä asti, kun äitini alkoi vuonna 2001 sanoa vaikka mihin: "En jaksa!" Käytti sitä lähes koko ajan. Ei "jaksanut" mennä ulos (vaikka oli fyysisesti ihan kunnossa). Ei "jaksanut" siivota (10 vuotta vanhempi isäni hoiti sen). Ei "jaksanut" tehdä ruokaa (minä tein heille annoksia, jotka isäni lämmitti ja hoiti pöytään). Ei "jaksanut" mitään! Isääni ja minua jaksoi kyllä pompottaa vaikka kuinka paljon.

Jouduin hommaamaan isäni palvelutaloon. Koska äitini ei "jaksanut" hoitaa vanhaa miestä, isäni kaaduttua liukkaassa mäessä. Äitini ei "jaksanut" tulla katsomaan isääni palvelutaloon kertaakaan, vaikka olisi saanut kyydin ovelta ovelle. Isäni kuoli 6 kk myöhemmin, 89-vuotiaana. Äitini ei "jaksanut" tulla hautajaisiin, vaikka olisi viety ihan hautapaikan viereen.

Tuota "En jaksa!" jatkui vaikka kuinka isäni kuolemankin jälkeen.

HUH! Tästä tuppaa tulemaan romaani... :0)!

Äitini "En jaksa!"-jutut ovat saaneet minut ajattelemaan paljon sitä, miten usein ihmiset käyttävät "En jaksa"-argumenttia. Äitini käyttäytymisen myötä olen ajatellut: "En käytä tuota tyttäreeni!" En käytäkään. Olen huomannut, että tulee houkutus käyttää tuota häneen ja muihinkin, vaikka totuus on toinen: Jaksaisin kyllä, mutta: Nyt olen stressaantunut, ei tee mieli, ei huvita, tekisin mieluummin jotain muuta...

Tilanne: Joku pyytää minua tekemään jotain, jota en halua tehdä. Yritän sanoa mahdollisimman rehellisesti todellisen syyn, mahdollisimman hienotunteisesti. - En voi sanoa suoraan ystävälleni: "Ei nyt huvita tulla kanssasi leffaan." Kun selittää miksi ei, ystävä kyllä ymmärtää. - En voi sanoa suoraan tyttärelleni: "En nyt halua tulla hoitamaan tyttärentytärtäni." Hänkin ymmärtää, kun kerron miksi.

Miten usein Sinä käytät syytä "En jaksa!" ?

Kommentit (3)

mummo

Hyvin harvoin käytän En jaksa sanontaa, kun  kuitenkin yleensä ne on asioita jotka minun on tehtävä halusinpa.tai en. Voisi ajatella, että sinun äitisi oli masentunut.Itse olen hyvin läheltä seurannut läheiseni masennusta, psykooseja  skitsofreniaa ( nyt vasta läkitys kohdllaan ) Silloin ei todellakaan jaksa eikä auta sanonta, että ota itseäsi niskasta kiinni ja tee työsi Tai sitten äidilläsi oli jonkunlainen persoonnallsuushäiriö  Perheessämme myös on ollut rankkoja koettelemukset eivät olet osa elämää, vaan elämä. Toisella enemän vaikeuksia kuin toisella. Vaikka mistä sitä voi toisen taakat tietää.Onhan sanonta, että ei anneta enenpä kuin minkä jaksaa kantaa.

H&H

Hyvä kirjoitus. Varmaan monelle tuttua tuollainen käytös kuin äidilläsi.Minusta sinä olet ottanut viisaasti opiksesi omasta kokemuksestasi tyttärenä; et halua jatkaa tätä valittamisen "perinnettä". Jäin miettimään omaa käyttäytymistäni... En uskoakseni käytä tuota sanontaa "en jaksa" kovinkaan usein; tulee sanottua jotain muuta perusteluksi, jos en esim. halua tai jaksa (oikeasti) tehdä jotain. Ylipäätään pyrin olemaan marisematta; teen tai olen tekemättä, jos asian voi siirtää. Jos on kyse hommasta, joka on tehtävä, käärin hihat. Jos viljelee narisemista ja nalkuttamista, se vaan kertautuu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat