Kommentit (4)

Vierailija

Ei ehkä tule 3-kymppisenä mieleen kysyä vanhuksilta asioita, mitkä kuolee ennen aikojaan yllättäen...

Susanna

Mä vietän paljon aikaa olemalla ja tekemällä kaikkee yhdessä vanhempieni kanssa (liki 8kymppisiä) ja myös puhumme todella paljon kaikesta. Näistä asioita ollan monet kerrat puhuttu. Isän kanss on ihana kävellä metsässä ja kuunnella tarinoita niistä paikoista kun hän oli pieni ja kulki isänsä kanssa siellä. Äidin syntymäkodin pihalla ollaa käyty ja otettu kuvia. Puhuttu toiveista, odotuksista, iloista ja pettymyksistä. Kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä :)

Sandra
Seuraa 
Liittynyt22.4.2016

No kyllä itselleni heräsi kysymyksiä juuristani parikymppisenä. (Ydinperheen lapsena, eikä kukaan "kannustanut", päinvastoin - oli kaukaiset välit.) Opiskelijalipulla oli juuri ja juuri rahaa mennä mummuloihin ja saada jutella näistä. Mietin heitä ja menneitä aikoja paljonkin. Papat olivat jo kuolleet, mutta mummuista molemmat kertoivat: toinen hyviä muistellen, toinen todella vaikeasti (kumpikin kovia kokeneena). Molemmat kuitenkin halusivat kertoa tarinansa, kätketyt kuvatkin esiin kaivettiin. Toinen oli jälkeenpäin iloinen, toinen oli tullut aatoksiin, että mitä oikein halusin (rahaa häneltä?)..

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei Sandra, onpa hienoa, että hoksasit ja ehdit mennä isovanhempiasi jututtamaan! Moni varmasti toivoo, että olisi mennyt. Mutta voihan siinä tosiaan niinkin käydä, että kiinnostus herättää epäluuloa. Inhimillistä sekin!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat