Kommentit (3)

Liisa

Kyllä nuo asiat kannattaa ihan itsekin selvittää jollekin, vaikkapa /puolisolle/ lapsille/ sisarukselle ymv.  ja jo paljon nuorempana. Me kun voimme kuolla ihan muuhunkin kuin vanhuuteen tai esim. maata sairaalassa tajuttomana koko loppuelämän.   Ja ehkä vähän korvaan särähti tuo "järjestelyurakka", meillä päin sitä kutsutana paljon kauniimmin  - se on niitä viimeisiä palveluita matkaan lähteneelle. 

Mari - KK
Seuraa 
Liittynyt1.10.2013

Totta! Ei pitäisi ajatella, että vain iäkkäät kuolevat. Iäkäs isäni kuoli huhtikuun lopulla, eikä tuo järjestelyurakka-sana omaan korvaani tuntunut pahalta. Ja itse asiassa ne järjestelyt olivat ihan terapeuttisia siinä surun alkuvaiheissa kun ei tiennyt, miten olisi ollut. Isän kuolema ei ollut yllätys, joten melkein kaikki asiat olivat tosin jo valmiiksi selvät.

Ria Hafren

Tapauksia on Tosi Erilaisia!

Isäni kuoli 4.8.2004. Äitini tuli heti Aivan Avuttomaksi. Veljeni asui silloin USA:ssa (hän vaan kyttäsi milloin saa ja miten paljon saa Perintöä!

Minä hoidin kaiken. Se olikin urakka. PUUUH!

Hautajaisjutut menivät koht'suht kivuttomasti. Isälläni oli oikeus Sotaveteraani-hautauspaikkaan Hietaniemen hautausmaalla. Mutta meni senkin järjestämisessä monta, monta tuntia.

Järjestin hautajaiset/uurnan laskun maahan. Veljeni tuli niihin USA:sta vain sen takia, että halusi varmistaa, että saisi Rahaa mahdollisimman pian! Äitini ei tullut. Sanoi: "En mä jaksa!", vaikka olisi saanut autokyydin kodistaan hautapaikan viereen.

Sitten tein perukirjoituksen. PUUH! Se huvittaa vieläkin, että jouduin soittamaan 7:mään paikkaan saadakseni isäni tiedot liittyen siihen oliko hänellä mahdollisesti muita lapsia. Isäni oli kuulunut kirkkoon-eronnut kirkosta-kuulunut taas-eronnut taas. Asunut monella paikkakunnalla.

Äitini on nyt 90 v. Odotan vähän kauhulla hänen poismenoaan järjestelyjen, perukirjoituksen ym. suhteen...

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat