Lukijan kirje: Kivut kuuluvat elämään
klo 11:00 | 9.7.2015
Vastoinkäymisistä voi ammentaa kestävyyttä ja kivun sietokykyä.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastoinkäymisistä voi ammentaa kestävyyttä ja kivun sietokykyä.Lue koko juttu
Kiitollinen elämän varjopuolista ja kivuista...
Minusta kysymys on väärin esitetetty. Minusta pitäisi kysyä: "Mistä elämäsi asioista olet kiitollinen varjoista ja kivuista huolimatta?"
Joka päivä elämääni haittaa aika hitsisti lonkka-, selkä- ja nilkkakivut. Välillä ajattelen: "Perkele! Tuleeko minusta Invaliidi ?" Sitten otin selvää kaikesta mitä voin tehdä, jotta kivut helpottuisivat (ehkä menisivät jopa kokonaan pois).
En ole kiitollinen kivuista. Olen kiitollinen siitä, että:
* Pystyn liikkumaan ihan jees.
* Minulla on tyttärentytär, jota hoidan aika usein (ja pystyn siihen).
* On KESÄ :0)! (ei ole väliä sillä paistaako vai sataako).
Voisin lisätä tuohon ainakin 7 kiitollisuuden aihetta, mutta tulisi liian piiiitkä viesti.
Kiitollinen Ria
Varmaan sen sitten huomaa, kun kaikki muut naisvaihtoehdot vaikuttavat, sen oikean rinnalla, miehekkäiltä lesboilta tms. ^^
Olet tavallaan oikeassa siinä, että kivut kuuluvat elämään, sillä emmehän tunne muunlaista maailmaa. Eräs uskontokunta tulkitsee kipujen syntymisen Raamatun mukaan niin, että "yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolemaan." Koska Jumala oli nimenomaan kieltänyt Aatamia ja Eevaa ottamasta kiellettyä hedelmää puusta ja he rikkoivat tätä käskyä, seuraukset olivat ikävät. Koko ihmiskunta heidän kauttaan joutuu kärsimään kivuista ja sairauksista. Mutta meillä on kuitenkin tulevaisuuden toivo: Jumala tulee poistamaan nämä kaikki uudessa maailmassa, eli kivut, sairaudet ja kuolema saavat lopun. Jos osaamme ajatella tällä tavoin, meidän on helpompi kestää ja odottaa aikaa maanpäälliseen paratiisiin. Saat lisää tietoa osoitteessa jw.org. Ole huoleti, sinua ei missään nimessä käännytetä. Voi hyvin!
On ihan eri asia, minkä takia sitä kipua kukaki kärsii, mutta en nyt mene sanomaan jotta kivun pakkosietäminen nyt mitenkää eesauttas kipua sietämään tai vastoinkäymisiä. Itte kärsin pari vuotta ennen ensimmäistä leikkausta ja leikkausten välissä enemmän ja vähemmän kovia kipuja, eipä pää tai keho siihen tottunu, enkä nää mitään järkeä siihen etes tottuakkaa. Jatkuva kipuilu ei suinkaa monellakaan kasvata rautaa pääkoppaan ja mielenlujuutta, se saattaa syyä pois sen vähimmänki ilon ja nautittavuuden. Mutta kukin tavallaan, toisen martyyrisoi ja kärvistellee kuvitelleen tekevän hyvää asiallaan, toiset ottaa järjen kätteen ja marssii sinne terveyskeskukseen.