Helpottava itku

Ria Hafren

Syksy 2013 oli elämäni pahin. Kurjuus jatkui suurimman osan vuotta 2014. Tapahtui niin pahoja asioita, että oli vaikea elää. Itketti, mutta en pystynyt IIKEMÄÄN.

Tyttäreni, tyttärentyttäreni ja minä olimme mökillä kolme vuorokautta aurinkoisella viikolla 27. Oli ihanaa, mutta tyttäreni ja minun välillä jännite kasvoi. Minua ärsytti, että hän oli muuttanut lähes kaiken mökilläni hänen perheensä tarpeita vastaavaksi. Tärkeitä tavaroitani oli kadonnut. Tytärtäni ärsytti, että huomautin noista asioista tämän tästä. Toisen päivän iltapäivänä hän sai varsinaisen raivarin. Huusi minulle suoraa huutoa, siitä miten aina vain Valitan mökkijutuista! Miten en koskaan tee mökillä mitään! Sitten hän latasi miten vaikeaa hänellä on ollut syksystä 2013 asti (oli ollutkin paljon vaikeampaa kuin minulla). Hän ramppasi ylös kalliota koiransa kanssa. Oli poissa 20 minuuttia. Kun hän tuli takaisin halasimme ja sovimme riidan.

Tultuani kotiin mökiltä satuin katsomaan Tervetuloa kotiin-ohjelmaa TV:stä. Siinä lapset halusivat ilahduttaa äitiään remontoimalla hänen kotiaan. Se sai minut muistamaan mitä tyttäreni oli sanonut mökillä: "Kun alan tienata hyvin yrityksestäni, vien sinut Garda-järvelle." (Olin tehnyt sinne ihanan-Ihanan matkan yksin vuonna 2001).

Tyttäreni sanomisen muistaminen sai minut liikuttumaan. Sitten aloin Itkemään. Itkin syksyä 2013. Itkin omia kokemuksiani vuonna 2014. Itkin tyttäreni kokemuksia. Itkin äitiäni. Itkin... ainakin 20 minuuttia. Välillä ihan HUUTO-itkua. - Sitten ajattelin: "Hitsi! Mukavat naapuripojat voivat tulla soittamaan ovikelloani ihmetellen onko minulla jotain hätänä."

Helpottava itku avasi jonkin lukon sisältäni. Elämääni tuli uutta iloa ja innostusta :0).

Aikaisin aamuterveisin.  Ria

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat