Psykologi Vesa Nevalainen: Kiusaaja on tahallaan ilkeä
klo 8:00 | 12.8.2015
Kukaan ei kiusaa vain siksi, että on ajattelematon. Kiusaaminen vaatii suunnitelmallisuutta, sosiaalisia taitoja ja ilkeyttä.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivut
Toivoisin, että ihmiset lopettaisivat kiusaaminen-sanan käytön ja korvaisivat sen sanalla "pahoinpitely", koska sitä se on.
Tuosta olen aivan samaa mieltä. Lapsillekin pitäisi selittää, että jos he pahoinpitelevät (fyysisesti tai henkisesti) vielä 15-vuotiainakin, he syyllistyvät rikokseen. Kouluissa pitäisi suhtautua vakavasti ns. koulukiusaamiseen. Asiantuntijoita (terveydenhoitajia, poliiseja) esitelmöimään oppilaille pahoinpitelystä ja sen seurauksista.
- Minä muistan lukeneeni sellaisen tutkimustuloksen, että kiusaajat/pahoinpitelijät ovat yleisimmin hyväosaisia lapsia, joilla on paljon kavereita ja harrastuksia ja vaikutusvaltaa ikätoveriensa piirissä. Omat kokemukseni vahvistavat tätä tutkimustulosta.
Kyllä noita kiusaajia tulee kaikista yhteiskuntaluokista. Kokemusta valitettavasti löytyy :(
Ehdottomasti olen samaa mieltä!
Tutkimus ei tue tätä näkökulmaa. Mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä varmemmin kiusaaminen on oire omasta pahoinvoinnista, johon lapsi tarvitsee aikuisen apua. Kiusaajan demonisointi ei sitä ole. Tutkimusten mukaan kiusaajan ennuste on yleensä huonompi kuin uhrin niin mielenterveysongelmien, päihteiden käytön kuin työllisyydenkin suhteen. Lapset tarvitsevat tuekseen välittäviä aikuisia, jotka opettavat heille ihmissuhdetaitoja. Kannustetaan siis lapsia puhumaan kiusaamisesta aikuisille esim. KiVa-koulunalkua mukaan!
Silja Kosola, LT, koululääkäri
Iso peukku tälle kommentille, samaa mieltä.
Olisi kiva jos kiusattuja ja kiusattavia ymmärrettäisiin ja hoivattaisiin enemmän kuin kiusaajia. Kosolan kommentissa sympatiat ja avuntarpeen osoittaminen ovat kiusaajien puolella: "Eihän ne muuten kiusais, mutta kun niillä on niin tosi vaikeaa, pitää niitä ymmärtää...". Entäs kiusatut?
Minusta Silja Kosola ei kirjoittanut noin. Eihän kiusaajan motiivien ymmärtäminen ja hänen auttamisensa tarkoita, ettei myös kiusattua pitäisi auttaa.
Tutkimukset osoittaa toista, koulujen käytävillä tilanne on toinen. Varmasti kiusaajalla on tavalla tai toisella paha olo mutta olisi jo aika lopettaa kiusaajien säälittely ja keskittyä uhriin. Ensin haukutaan, pahoinpidellään ja varastetaan tavarat. Kun asiasta kertoo aikuiselle kuten on neuvottu asiaa vähätellään ja väitetään uhrin käyttäytyvän provosoivasti. KiVa-koulu projektia käytetään kulissina jonka suojissa tapaukset lakaistaan maton alle ja opettajat pahimmassa tapauksessa pilkkaavat kiusattua. Jokainen voi miettiä miltä tuntuu saada koulumatkalla toistuvasti turpaansa ja kun lopulta lyö takaisin puolustautuakseen saa rangaistuksen. Pahimmat kiusaajat ovat usein oppilaita joiden vanhemmat kuuluvat vanhempainyhdistykseen ja isommat oppilaat oppilaskuntaan. He ovat niitä fiksuja ja kantaa ottavia jotka todellisuudessa ovat ihan jotain muuta.
On toki välttämätöntä että aikuisten asiallinen tuki osuu kaikkien osalla. Ilkeyttä harjoittava ihminen, etenkin lapsi, on yksilö, jossa on potentiaalia kaikenlaiseen hyvään.
On kuitenkin olemassa perheita joissa lapsen kielreisiä puolia ei kyetä/jakseta suitsia. Perheen syyllistäminen ei auta, oikeanlainen tuki kyllä.
Minusta on vaarallista avata väyliä toisia tuhoavan käytöksen vähättelyyn. Ilkeys on ilkeyttä. Tämän voi todeta kuitenkin nostaen toisen hyviä puolia esiin.
Ei pieni lapsi ole automaattisesti pelkästään kiltti ja hyvä. Ihana ja kaikkeen hyvään kykenevä kyllä, mutta ei täydellisen kiltti. Tämän tietää jokainen, joka omaa ja toisten kultamussukoita on samalla hiekkalaatikolla istuttanut.
Mihin tutkimukseen/tutkimuksiin tarkalleen ottaen viittaat? Olen kanssasi täysin eri mieltä, paitsi siitä, että kiusaajalla on varmasti paha olla myös ja KAIKKI lapset todellakin tarvitsevat tuekseen aikuisia, jotka välittävät ja opettavat sosiaalisia taitoja. Kiusaajia ei kuitenkaan demonisoida mediassa yhtään sen enempää kuin mitä he ansaitsevat. Ovatko koulukiusaajat todennäköisemmin taipuvaisia itsemurhaan kuin kiusatuksi tulleet sinun väittämän tutkimuksen mukaan? Väittämääsi tutkimusta/tutkimustulosta ei ole koskaan missään tullut vastaan ja paljon olen perehtynyt aihetta käsitteleviin artikkeleihin. Jos viljelee keskustelupalstoilla mielipiteitä nojautumalla joihinkin tutkimuksiin ja niiden tuloksiin, niin mielipide on yhtäkuin mitätön, kunnes luotettava ja pätevä linkki suoraan viitattuun lähteeseen on esitetty. Nyt kannattaa siis muistaa erottaa oma mielipiteensä ja todelliset tutkimustulokset toisistaan.
Katsohan professori Andre Souranderin tuloksia suuressa Pojasta mieheksi-tutkimuksessa. Siksi kirjoitin omalla nimelläni, että tutkimustulosten tulkinta ei ole ihan yksinkertaista. Kiusattuja on tutkittu huomattavasti enemmän kuin kiusaajia, enkä vähättele yhdenkään kiusatun kokemuksia. Koulun aikuisten tehtävä on kuitenkin auttaa kaikkia lapsia!
Silja Kosola
Kiitos kun kirjoitit!
Kerro tämä alex stubbille!
Kukaan muu kuin kiusattu itse ei voi sanoa/kokea miltä tuntuu kun joutuu kiusatuksi ja kaikkien hylkäämäksi. Kiusaajat ovat yleensä luokan älykkäimmästä päästä jotka käyttävät ´bulvaaneina´ luokan heikkolahjaisempia yksilöitä. Todella älykkäät eivät jää edes kiinni. Kiusaamisen jalo taito varmasti kumpuaa ydinperheen jonkinlaisesta pahoinvoinnista, jonka takia kiusaaja haluaa huomiota. Eikö se ole jo todettu lapsista että huomio oli se sitten negatiivista tai positiivista, huomiota kuitenkin. Mutta se ei anna syytä sille miksi heitä pitäisi ymmärtää. Itse tuntemistani kiusaajista on tullut vaikutusvaltaisia ihmisiä aikuisiällä. Millaisia esimiehiä / johtajia heistä on tullut en halua edes tietää. Sen verran naiivia/ ymmärtävää tekstiä tuli Silja Kosolalta että häntä ei varmaankaan ole kiusattu kouluaikaoina.
Päinvastoin, arvoisa vierailija: olen sekö kiusannut että tullut kiusatuksi - ja lisäksi tavannut työssäni kymmeniä uhreja ja kiusaajia sekä perehtynyt alan kirjallisuuteen. Haluan omalta osaltani yrittää muuttaa lasten elämää tältäkin kohdalta paremmaksi.
Silja Kosola
Hienoa että uskallat kirjoittaa täällä omalla nimelläsi. Minä en koska pelkään että tyttäreni joutuu taas silmätikuksi. Voin kuitenkin kokemuksesta sanoa että ei sinua ole oikeasti kiusattukaan sen kyllä uskon että olet ollut kiusaaja. On hienoa sanoa että ymmärtää kiusattuja kun on itse samaiseen tilanteeseen joutunut, luultavammin osasit jo kääntää kelkkasi ajoissa ja heittäytyä kiusaajan matkaan alkamalla bulvaanina kiusata muita. Ja jäit kiusaamisesta kiinni. Osuinko oikeaan? Pahimmillaan kiusatun koko loppuelämä on pilalla ja kiusaajat vain olankohautuksella ja sanomalla KiVa keskustelussa ´no anteeks´ pääsevät kuin koira veräjästä. Minua suututtaa kun kaikenlaiset ´kukkahattu tädit ´ taas ymmärtävät kiusaajia...hekin ovat uhreja. Plaa laa plaa... Näinhän sitä ymmärretään lasten hyväksikäyttäjiä ja raiskaajia.
Tutkimuksia on monia. Erään laajan tutkimuksen - en tähän hätään jaksa penkoa, mutta lähde on luotettava siinä kuin joku muukin - mukaan pohjalla ovat kiusaajauhrit. Ne tarkentavat vanhaa käsitystä, että kiusaajat aina ovat itse raukkoja ja kärsivät huonosta itsetunnosta. Monet kiusaajat voivat hyvien sosiaalisten taitojensa turvin säilyttää asemansa aina työikäiseksi asti. Jostainhan ne työpaikkakiusaajat tulevat. Yhdyn siis Nevalaisen argumentteihin.
Tutkimukset eivät ole aina oikeassa. Mielestäni ei ole kiusaajan kuten ei kiusatunkaan prototyyppiä. Joskus kiusaaja kiusaa, koska hän on kateellinen kiusatulle. Kiusattu voi olla kauniimpi, rikkaampi jne. Kaikki eivät työelämässäkään kestä, että joku on pätevämpi, tehokkaampi tai pidetympi.
Oma kiusaajani toimii nykyisin erittäin menestyvänä yrittäjänä. Hän oli koulussa suosittu ja sai kiusata muiden puuttumatta asiaan.
Eräs ystäväni kävi koulunsa eliittikoulussa. Hän kertoi valinneensa psykologin ammatin, koska tuossa eliittikoulussa kiusattiin koko ajan. Moni kiusaajista toimii nykyisin hyvissä ammateissa. He eivät todellakaan ole syrjätynyitä.
Mistä löytyy tutkimus joka kumoaa sen, ettei kiusaaminen ole tietoinen valinta eli tahallinen? Valitettavasti juuri tämän kiusaajan vaastuuttamatta jättäminen loputon ymmärtäminen ja hyysääminen tukee väärän tyyppistä käyttäytymistä tai jopa voidaan sanoa, että luonnehäiriöisestä lapsesta tehdään oman itsensä uhri. .
Sivut