Koira ei yritä pomottaa, mutta saattaa haistaa, miltä sinusta tuntuu! 6 tutkittua tietoa koiran tunteista
klo 15:55 | 20.8.2015
Biologi ja tiedetoimittaja Helena Telkänranta kertoo tutkimustietoja siitä, mitä lemmikkisi todella tuntee. Koira esimerkiksi huomaa, miltä sinusta tuntuu.Lue koko juttu
Ihanaa nähdä tieteenseen perustuvia ja koirien hyvinvointia palvelevaa tietoa. Varmasti auttaa ihmisiä näkemään maailmaa lemmikkiensä näkökulmasta. Hatun nosto!
Hei tämä kannattaisi lähettää kaikille "eläintuottajille", varsinkin isoille! Jos joskun taas joku havahtuisi että eläin ei ole kone, vaan sillä on tunteet, ja tarvitsee myös hyvän elämän mahdollisuuden! Terv ja kiitos hyvästä, tärkeästä aiheesta!
Hyvä kirjoitus <3 Olen itse aina ollut samoilla linjoilla, mitä tulee koirien ja kissojen sielunelämään......meillä nykyisin kaksi kissaa ja kaksi labradorinnoutajaa...kaikki ylimpiä ystäviä keskenään <3
Tärkeä kirjoitus ja hyvää asiaa, mutta se, ettei omistajan tarvitsisi osoittaa koiralleen olevansa johtavassa asemassa, ei pidä paikkaansa. Kaikissa koiraeläinlaumoissa on johtajansa.
Jalostuksen tuloksena jotkut koirarodut ja -yksilöt saattavat olla sellaisia, että niiden kanssa pärjää vähemmälläkin auktoriteetilla, mutta on paljon voimakasluonteisia koiria, joille omistajan on erittäin tarpeellista omalla määrätietoisella ja itsevarmalla käytöksellään osoittaa olevansa auktoriteettiasemassa. Tarvittaessa koiran tekemisiin myös puututaan, eikä pelkästään jätetä sitä huomioimatta. Näin toimii myös koiraemä puuttuessaan pentunsa tekemisiin sitä tapakasvattaessaan, ja siksi se onkin koiralle luontaista ja ymmärrettävää, ja tekee sen elämästä mukavaa ja stressitöntä.
Ensisijaisesti koira koulutetaan rakkaudella ja palkitsemalla oikeasta tekemisestä, mutta hyvä suhde koiran ja omistajan välillä edellyttää myös sitä, että omistaja on koiralleen luotettava auktoriteetti. Pelkällä palkitsemisella tai palkitsematta jättämisellä ei yksinkertaisesti ole mahdollista tapakasvattaa vietikkäitä, voimakasluonteisia koiria.
25 vuoden kokemuksella tämän tyyppisistä koirista pidän huolestuttavana, jopa hieman vaarallisena sitä, että kokemattomille, mahdollisesti ensimmäistä koiraansa tapakasvattaville omistajille kerrotaan faktatietona, ettei heidän koskaan tarvitse osoittaa koiralleen olevansa laumassa jotavassa asemassa. Koirat ovat yksilöitä, ja se tulee aina ottaa huomioon - jo rodun valinnassa.
Oma koirarotunsa olisi yritettävä aina valita sen mukaan, millaiset kasvatus-/koulutustavat kokee itselleen luonnollisiksi, ja paljonko on jaksamista/luontaisia edellytyksiä opetella kouluttamaan koiraa sen ominaisuuksien edellyttämällä tavalla. Tämän arvioinnissa myös vastuullinen pennun kasvattaja voi usein auttaa, uuteen omistajaan ensin tutustuttuaan.
Ihana kirjoitus ja kuva <3 Eveliina osaa; järki, asia, sydän, tunteet!!! Näitä juttuja lisää ja lisää!!! :)
t.Piia
Kiitos, Vierailija! Välitän lämpimät kiitoksesi Eveliinalle. :-)
Siis niin samaa mieltä monessa mutta tuo auktoriteetin puuttuminen. Se on aina ongelma. Pehmeinkin pumpulitollo tarvitsee luotettavan johtajan, muutoin kädessäsi on ongelma.
Minun koirani ovat aina olleet "ongelmakoiria", aikuisena otettu, täysin kasvattamattomia ja täynnään traumoja niin fyysistä kuin henkistäkin laatua. Ensimmäinen askel paranemiseen on fyysinen hyvinvointi. Aikuista koiraa kouluttaessa huomaa varsin hyvin mitä merkitsee perheen sisäinen hierarkia.
Johtajuus ei tietenkään mitenkään tarkoita sitä, että otat koiralta "luulot pois" - niin tekevä tuomitsee itsensä ikuiseksi kakkoseksi ja silloin on peli menetetty.
Kova koira arvostaa tiukkaa mutta oikeellista kuria, pehmeämmälle riittää
hyvä meininki ja joku johon luottaa ihan intuitiolla. Valitettavasti se henkilö ei aina ole koiran omistaja. Ja taas meillä on ongelma Ihmistenkeskinen ongelma.
Jos ette julkistaisi "tieteellisenä totena" noita selkeästi tunteisiin vetoavia kirjoitelmia, teillä sentään on auktoriteettia niin kovin moniin ihmisiin.
Olisiko oikaisu paikallaan? Haloo? Lukisiko hullu puudelinainen chicu kassissaan oikaisun kun nyt sattui näin mieluisa, vastuustavapauttava artikkeli??
Haloo!!
Hieno kirjoitus! Toivon että olisipakko suorittaa eläinkoulu testi ennenkun saisi ottaa minkävaan eläimen, yhdessäolo saattaa kestää jopa 15 vuotta! Minulla on 3 kotikissaa josta vanhin on 16v ja täysin terve, leikkii 3 ja 2vuotiaan kissan kanssa ja nukkuumyös 5vuotiaan Beaglen kanssa sängyssäni, yhdessä ne kaipaavat minua kun menen ulos, makaavat nenät ovenraossa ja näyttävät että ikävä oli! Eläin ei ole lelu, se on SUURI RAKKAUS!
Miksi aina tuntuu siltä että koirakuiskaajaa mollattaan. Kun siinä oli ettei koiraa pidä ratkaisemalla opettaa. Jos olisi katsonut koirakuiskaajaa ohjelmaa vaikka ne kaikki kaudet. Niin ei se rankaisemalla opeta. Sehän on lapsesta asti elänyt koirien kanssa ja seurannut niiden laumassa käyttäytymistä ja sieltä asti on peruja hänen opit. Ihmiset vain ei voi hyväksyä sitä et se on hyvä. Aina pitää ottaa puheeksi joku negatiivinen tapaus jota ei Suomessa ole edes telkassa näytetty. Vaan mutu puheiden perusteella mollattaan. Ja ne omistajat suurin osa on nössöjä jotka pitää koiraa ihmisen kaltaisena. Niin ei mikään ihme et ongelmia on ja paljon.
Itsekin koirien omistajana hyötyisin koirakuiskaajan käynnistä luonani. Pitäs saada oma pelko kuriin. Kun pari kertaa irtioleva koira hyökännyt koirani kimppuun. Niin vaistomaisesti säikähdän ku irti oleva koira ilmestyy lenkillä yhtäkkiä eteeni. Viimeksi tänään metsässä. Melkein sydän hyppäsi kurkkuun ku yhtäkkiä irtioleva koira oli edessämme. Ja kaksi kertaa isompi kuin omani ovat.
Koiran tunteet ovat tosiasia ja Telkänranta osaa paljon avata koiran sielunmaisemaa meille ihmiselle. Mutta erikoista on, että hän suosittaisi jonkinlaista tasa-arvoa koiran kanssa? Siinähän metsään mennään samalla lailla kuin jos lasten kasvatuksessa unohdetaan kuka perheessä on aikuinen ja kuka lapsi. Mihin ihmeeseen perustuu ajatus, että oppimisen pitäisi olla vain positiivista? Ei rajojen asettaminen sillä tavalla onnistu. Tuloksena terroristi jota muut perheessä joutuvat nöyristelemään.
Koirat keskenään käyttävät melko koviakin otteita ja vaativat toisiltaan alistumista. Ne eivät ole ikuisia vauvoja vaan useat yksilöt kehittyvät melkoisiksi kovanaamoiksi aikuistuessaan. Nykyisin tuntuu olevan muotia sanoa että kaikki koiran aggressiivinen käytös pohjautuisi pelkoon. Ei todellakaan, koirilla on paljon uhmakasta, itsevarmaa pullistelua kohtaamistilanteissa. Kokemusta on runsaasti isoista, itsevarmoista uroksista, joiden mahtailun saa kuriin vain omistajan auktoriteetti.
Tiede ja tutkimus ovat hyvä asia, mutta johtopäätösten tekeminen on useinkin vaikeata. Onko tutkimustilanne varmasti riittävä ongelman hahmottamiseen? Käyttäytyminen on monimutkainen alue. Usein tutkija todistaa sen mitä haluaa nähdä. Jos ei johtajuudesta perusta, on viisainta tyytyä pienempiin koiriin, jotka saa voimillaan hallittua sitten kun koira päättääkin itse.
Yrittää kyllä pomottaa ja tuntee syyllisyyttä.
Mua ärsyttää tämä toimittajan planttu. Se ei ole tutustunut Cesar Millanin ohjeisiin ollenkaan. Propagandaa ! On totta, että Millan käyttää kovia otteita mutta VAIN jos koira on jo niin hullu, että tulee ihmisen päälle jatkuvasti vahingoittamistarkoituksessa. Ne ovat äärimmäisiä keinoja. Ne koirat olisi vietävä piikille, ellei Millania olisi olemassa. Hän on ojentanut useita ja onnistuneesti. Ottanut maatilalleen koiria jotka opettanut uusille tavoille mutta ei enää ole uskaltanut antaa niitä takaisin omistajilleen esim pienten lasten vuoksi (vaikka hänen johdollaan koira oppinut niin ex omistajan vaikutuspiirissä siitä tulisi uudelleen hullu) Uudelleen sijoittaa koiria sopiviin, osaaviin perheisiin. Millanin opein minä koulutan ja vielä ikinä ei ole tarvinnut koiraa lyödä tai pahoinpidellä eikä muutakaan pahaa niille tehdä. Enkä tekisi ikinä. Olen lukenut kaikki Millanin kirjat ja katsonut miltei kaikki kotikoirille tarkoitetut ohjelmat - miten koulutetaan - missään ei kehoiteta käyttämään voimakeinoja enkä kertaakaan ole nähnyt mitään pahaa tehtävän, en vaikka koirat ovat purreet Millania ja yrittäneet hyökätä. Silti en ole nähnyt. Olen siis tuntitolkulla, ehkä kymmeniä ehkä satoja tunteja lukenut, katsellut enkä ole pahoinpitelyä ikinä nähnyt. Olen niin raivoissani tästä Millanin parjaamisesta, että kohta kirjoitan sille mitä sontaa hänestä täällä puhutaan. Se on vainon tasolla. Minä haluaisin Millanin ohjelmat takaisin telkkuun. Ne ovat ainoat ohjeet jotka menevät suoraan koirille suoneen. Tässä artikkelissa viitattiin myös koiraan joka innoissaan hyppii ihmistä vasten. Millanin ohjein kun käyttäydyn, ei hypi minua päin. Sanaakaan en sano, enkä koiraa katso. Tietyin elein teen ja hyppiminen päättyy siihen paikkaan. Vieraillemme olen opettanut jutun. Meidän villikot rauhoittuvat heti. Hitzi että ottaa aivoon.
Naurettava ajatus koiran pomotuksesta. Koira tekee kaikenlaista mitä se on saanut tehdä. Kouluttamisella on suuri merkitys koiralle ja omistajalle.
Ja Millanhan itsekin sanoo,ettei kouluta koiria vaan kuntouttaa ja kouluttaa omistajia. Liikunta,kuri(eli rajat ja säännöt) ja hellyyshän ovat Millanin motto. Itsekään ymmärrä mikä Millanissa niin pelottaa? Lienee muutkin kouluttajat samaa mieltä,että noita kolmea tasapainoisen koiran kasvattamiseen tarvitsee. Millan myös opettaa,ettei koiraan pidä koskea vihaisena. Johtajuus tarkoittaa, nimen omaan,että opettaa koiralle mikä ok ja mikä ei(ne rajat/säännöt) esim. Juuri palkitsemalla namilla tai huomiolla=hellyys. Kuri (ja johtaja)sanana,sekä englannissa,että suomessa on saanut negatiivisen kaiun ja tätähän Millankin siksi painottaa,ettei se tarkoita lyömistä ym. Kuten ei lastenkaan kasvatuksessa.
Se on kyllä jännä, että vaikka minkälainen ammattilainen kertoo asioista tutkimuksiin perustuen, niin kyllä kommenttikentästä aina löytyy niitä, jotka tietää paremmin tai puolustelee jotain, joka tunnetusti perustaa kouluttamisensa alistamiseen ja pelkoon!
Mikä teidät oikein saa kuvittelemaan, että tiedätte ja ymmärrätte asiat paremmin kuin asiantuntijat?? Miksi TE ette ole sitten niitä asiantuntijoita, jotka julkaisevat tutkimuksia ja joita haastatellaan lehtiin?