Tämän takia yli 50-vuotias nainen on parasta työvoimaa
klo 9:07 | 26.8.2015
Minna Huuhtanen listasi 10 syytä, miksi työnantajan kannattaa satsata kokemukseen.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minna Huuhtanen listasi 10 syytä, miksi työnantajan kannattaa satsata kokemukseen.Lue koko juttu
Vähän eri kokemus. Juuri 50-vuotiaat naiset valittavat eniten työpaikoilla. Palkka liian pieni, työtehtävät liian tylsiä tai sitten voi kauhea, jos tulee jotain uutta. Ovat myös kokemukseni mukaan aina myöhässä. Ilmeisesti ovat mielestään jo niin kokeneita, että yhteiset aikataulut eivät koske heitä. Ja mielestäni on törkeää vedota siihen, että sosiaaliset velvoitteet on hoidettu kun pienten lasten äitejä pitäisi kannustaa työelämään. Kolmekymppisiä naisia on hävinnyt paljon työpaikoilta. Ihan kiva, että viisikymppisiä kannustetaan, mutta ei ihan kaikkien kohdalla kyllä todellisuuspohjalla tämä juttu.
Olen 50+ ja ainakin toistaiseksi töissä. Lehtiartikkelista jäi sellainen kuva että 50+ naiset ovat vaatimattomia, vähään tyytyväisiä eivätkä valita mistään. Missä on kunnianhimo ja tarve edetä uralla? En ainakaan minä halua vielä jämähtää paikoilleen! Haluan kehittyä ja oppia uusia asioita! Toivon että myös palkka vielä paranee koska työuran alku meni kotona lasten saamisessa ja hoitamisessa joten olisi tavoitteena saada parempi eläke vanhuuden varalle. Mutta tuskin eroan vaatimuksissani nuoremmista työntekijöistä!
Hei Vierailija, joka kirjoitit kunnianhimon puutteesta: totta tuokin, että yli viisikymppisenä halu edetä uralla ei varmasti katoa mihinkään, jos sitä on siihen astikin ollut. Eikä myöskään halu kehittyä ja oppia uutta. Jutussakaan ei ole sitä tarkoitettu, vaikka vaatimattomuus ehkä korostuikin.
Monellakin iäkkäät vanhemmat ovat huolehdittavina, kun koko ajan eletään vanhemmiksi ja kotona pidetään mahdollisimman pitkään.
Kunnianhimo toisaalta torppaa työttömän pääsyn töihin melko hyvin. Pitkästä, muusta kuin tehtävään liittyvästä, jos siitäkään kokemuksesta ei haluta maksaa ja jos se viittaa kunninahimoon ja urallaetenemiseen, tie on poikki.
Suomalainen työnantaja on lyhytjänteinen, palkkaa tekijän paikkaamaan nykyisiä tarpeita, eikä niistä töistä pidä olla ylentymässä pois ihan oman halunsa mukaan.
Ylenijät on sitten suunniteltu jo erikseen talon muusta porukasta.
Jutusta sai sen käsityksen, että viisikymppinen nainen on vaatimaton lammas, joka tekee juuri niinkuin pomo haluaa/käskee. Pääasia, että SAA olla töissä. Minä olen töissä 5pv viikossa kahdeksan tuntia kerrallaan. Olen jopa miettinyt, että voisin ruveta 80%:lle ja saisin enemmän aikaa itselleni/rakkailleni/harrastuksilleni. Olen ahkera ja tunnollinen, mutta osaan myös pitää puoleni. En ole aina se joka tekee ylitöitä, joustaa työvuoroissa ja kesälomissa. Kukin vuorollaan iästä riippumatta. Minulla on elämänkokemusta ja monta koulutusta ja annan panokseni työssä ja odotan, että se myös huomioidaan palkassani. Minun ei tarvitse nöyristellä ikäni takia ja jos sellainen päivä tulisi, vaihtaisin työpaikkaa.
Erittäin hyvä artikkeli, paitsi että otsikossa on aivan turhaan sana "nainen". Em. pointit pätee yhtälailla miehiin.
Mutta kun ei enää huvittaisi tehdä töitä. Jollain pitäisi vaan elää ja pitää te-toimisto pois kimpustani.
Paljon oli hyviä pointteja, mutta tällä hetkellä burnoutista sairaslomalla, niin en ihan allekirjoita kaikkia kohtia. ?
Itse olin tyytyväinen työhöni, ja ikää 50v. Mutta sitten koin epätasa-arvoista kohtelua työpaikalla. Työkaverille maksettiin parempaa palkkaa samasta työstä, vähemmällä työpanoksella.
Nyt mietin vain lähtöä Turun kaupungin palveluksesta muihin hommiin. Nöyristelemään en ala. Olin hyvin motivoitunut ja sitoutunut, mutta en hyväksy epäasiallista kohtelua.
"9. Sosiaaliset velvoitteet on suoritettu. Tekemisiäni eivät estä pienet lapset". Väite ei pidä paikkaansa ollenkaan! Suomessa äidiksi tullaan entistä iäkkäämpänä. Monet ensisynnyttäjät ovat jo lähemmäs 40-vuotiaita ja ylikin. Olen 50-vuotta täyttänyt äiti ja minulla on paljonkin sosiaalisia velvoitteita. Meillä asuu kotona pieniä ja isompia koululaisia ja opiskelijoita. Teemme itse kaiken ja pyöritämme perheemme arjen yhdessä puolison kanssa. Emme saa mitään apua mihinkään esimerkiksi sukulaisilta. Pärjäämme ilman tukiverkkoja. Ja meitä ilman tukiverkkoja olevia äitejä ja isiä on Suomessa paljon!
Myös ikäsyrjintä on "unohtunut" jutusta. Jos yli 50-vuotias nainen on työttömänä työnhakijana tai hänet lomautetaan tai irtisanotaan, niin uuden työpaikan löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta! Jo 40-vuotias nainen on työnhaussa vanha. Yli 50-vuotias nainen on jo ikivanha! Ikäsyrjintä on toki laissa kielletty, mutta käytännössä iäkästä työnhakijaa ei kutsuta edes työhaastatteluun. Jos iäkäs hakija sattuisi pääsemään työhaastatteluun asti, niin lähes aina nuorempi hakija tulee valituksi tehtävään.
Alkuperäisessä jutussa "Tämän takia yli 50-vuotias nainen on parasta työvoimaa" on useita asiavirheitä. Ikäsyrjintä on Suomessa lailla kielletty, mutta käytännössä jo 40-vuotiaan naisen on vaikea saada uutta työpaikkaa. Yli 50-vuotiaan työttömän naisen on hyvin vaikea työllistyä. Poikkeuksena ovat korkeaa koulutusta vaativat, hyvin palkatut asiantuntijatehtävät kuten esim. hammaslääkäri tai lääkäri.
"9. Sosiaaliset velvoitteet on suoritettu. Tekemisiäni eivät estä pienet lapset eivätkä iäkkäät hoidettavat vanhemmat."
Mihin faktoihin tämä virheellinen väite perustuu? Nykyään perhe perustetaan myöhään ja lapset synnytetään myöhemmin kuin ennen. Suomessa synnyttäjien keski-ikä on jo yli 31 vuotta. Moni äiti synnyttää lapsensa noin 40-vuotiaana. Monella yli 50-vuotiaalla äidillä on alakouluikäiset lapset kotona. Monella noin 50-vuotiaalla äidillä on myös alle kouluikäisiä lapsia.
Ja ikävä kyllä - moni yli 50-vuotias nainen joutuu pakosta vanhustenhoitajaksi. Huolehtijat joutuvat huolehtimaan omista ikääntyvistä ja sairastelevista lähisukulaisistaan: Vanhemmista, appivanhemmista ja muista lähisukulaisista. Yleensä nainen on pääasiallinen huolehtija: Hoitaja, siivooja, ruoanlaittaja, kaupassakävijä, taksinkuljettaja ja palkaton kotiapulainen.
Kotona asuu liian huonokuntoisia vanhuksia, joitten oikea paikka olisi palvelutalossa tai hoitokodissa. Kunnallinen kotiapu ei toimi ja omaiset joutuvat jatkuvasti paikkaamaan kotihoidon laiminlyöntejä, tekemättömiä töitä ja virheitä. Moni epävirallinen omaishoitaja tekee työtään oman jaksamisensa kustannuksella.
Pahimmillaan huolehtijalla on hoidettavana oma perhe, omat alaikäiset lapset, koti ja mahdollinen työ. Moni etäomaishoitaja joutuu tämän ohella huolehtimaan usein toisella paikkakunnalla tai toisessa maakunnassa asuvasta lähiomaisestaan. Epävirallinen omaishoito ja etäomaishoito on yleensä palkatonta ja henkisesti ja fyysisesti erittäin kuormittavaa työtä. Huolehtija väsyy ja uupuu ja hänen perheensä kärsii.