Lukijan kirje: Jämptiys ei ole niuhottamista
klo 14:00 | 27.9.2015
Ihmettelen, että jotkut ovat alkaneet pitää suomalaista aikatauluissa pysymistä ja asioiden hoidon jämptiyttä hölmönä ja niuhona.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsmälleen samaa mieltä. Ärsyttää suunnattomasti sellainen henkilö, joka on aina myöhässä. Kertonee arvostuksen puutteesta (ts. minun asiani ovat tärkeimmät, muut saavat odottaa).
Täsmälleen samaa mieltä. Ärsyttää suunnattomasti sellainen henkilö, joka on aina myöhässä. Kertonee arvostuksen puutteesta (ts. minun asiani ovat tärkeimmät, muut saavat odottaa).
Minäkin samaa mieltä.
Vuosia sitten olin töissä Turkama & Co. Mainostoimistossa. Tosi ISO asiakkaamme oli Silja Line. - Joka kevät ja syksy oli seuraavan kauden kampanjoiden esittely. Meitä oli 2 tiimiä + 2 yhteyspäällikköä meidän puolelta. Siljalta tuli Turun pääkonttorista 4 henkilöä. Eräänä keväänä eräs siljalainen myöhästyi kokouksesta puoli tuntia. Markkinointijohtaja sanoi: "Sinä et myöhästynyt pelkästään puoli tuntia. Myöhästyit 10 x puoli tuntia (eli hän haaskasi itsensä ja 9:n muun aikaa puoli tuntia). Se henkilö ei ikinä enää myöhästynyt mistään kokouksesta :0)!
Noh. Siljan mainostoimisto oli Hesassa. Minulla oli tosi tiivistä yhteistyötä usean henkilön kanssa siellä. Kokoukset olivat välillä meillä, välillä heillä. Minä olin aina ajoissa. Usean vuoden jälkeen olin kerran 10 minuuttia myöhässä. Oli kokous kolmen kanssa. He kaikki nauroivat, kun anteeksipyydellen tulin paikalle. Yksi heistä "veti ristin seinälle", ja sanoi: "Jee! Ria on kerrankin myöhässä :0)!" - Joten: Ei ehkä pidä mennä liiian pitkälle ajoissaolemisen vaaatimuksien suhteen...
Myöhästyminen ei kerro juuri mitään arvostyksen puuttesta, huomaatte kyllä sen siitä miten ko. henkilä suhtautuu muuten teihin ja asioihin(ne). Myöhästelevä ei yksinkertaisesti joko osaa varata riittävästi aikaa siirtymisiin tai ei, ja luulenpa, että tämä on yleisempää, ei yksinkertaisesti saa lähtöä aikaiseksi, vaan keksii aina vielä jotain mimä pitäisi tehdä ja vielä muuta, kunnes tulee liian kiire tai ainakin aikaa on niin vähän, että sitä ei jää yhtään joustoon. Kyseess' ei siis ole arvostuksen puute, vaan henkiläkohtainen ominaisuus, (joskus juuttuminen, yleensä) aloittamisen vaikeus, eli kun pitäisi siirtyä uuteen asiaan. Tällainen ihminen on muuten usein juuri se, joka ei osaa lähteä töistä/muusta paikasta, vaikka muut olisivat jo kauan sitten lähteneet.
Ajoissa oleminen on hyvää ja asiallista käyttäytymistä. Jos joustaa omien, edeltä kaavailemiensa aikataulujen kanssa, se on ok, mutta jos aikataulu kykeytyy yhteenkään toiseen ihmiseen, on noudatettava sovittua. -Näin ajattelen ja toimin!