Olen huolissani 20-vuotiaasta tyttärestäni, joka on lihonut viimeisen vuoden aikana – en uskalla kysyä, paljonko, mutta silmämääräisesti arvellen ainakin 15 kiloa. Ne ovat tulleet syömällä. Ruoka maistuu, ja sitä otetaan toinenkin annos. Leivän päälle reilusti voita ja juustoa, ja leipiä pino. Hän tykkää myös karkeista, limsasta ja jätskistä.



Tyttö on aikaisemmin harrastanut liikuntaa, mutta se on jäänyt. Ruokailutahti on silti entinen. Ehkä nykyisten kilojen kanssa liikunnan aloittaminen uudelleen on niin epämiellyttävää, että jää lähtemättä.



Tytär on muuttanut asumaan omaan asuntoon, mutta asuu samalla paikkakunnalla ja näen häntä noin kerran viikossa. Hänellä on aikaisemmin ollut poikaystäviä, mutta nyt ei ole ollut ilmeisesti mitään pitkään aikaan. Noiden kilojen kanssa uuden poikaystävän löytäminen ei varmaan ole helppoa.



Tytär puhuu itse, että täytyisi aloittaa kuntoilu ja on jopa sanonut, että täytyisi alkaa laihduttaa, mutta mitään ei tapahdu. Päinvastoin näyttää, että kiloja kertyy edelleen. Onko mitään, mitä voisin tehdä asialle?



Tyttärestään huolestunut

Kommentit (14)

Oma esimerkki ja toiminta ovat ehkä parhaimmat keinot. Eli älä huomauta lihomisesta - se voi olla todella herkkä paikka! Mutta muista kehua, jos tytär näyttää kauniilta vaikka uudessa puserossa tai näyttää muuten iloiselta.

Varmaankin tapaatte joskus ja syötte yhdessä. Silloin voit tarjota kevyttä ruokaa ja syödä itse myös terveellisellä tavalla - sipaisu levittettä leivälle ja kurkku päälle ja vain pieni juustosiivu yms. ja ohimennen vaikka sanoa, että 'Tämä kyllä nyt riittää minulle, kun kulutakkaan niin paljon. Herkutellaan sitten kun on juhlan paikka.'

Ja tehkää kuntoilu treffit! Ohjaa siis tytärtäsi itse omalla esimerkillä parempiin tapoihin.

Mitä ajattelet, voisitko ottaa asian ihan avoimesti puheeksi hänen kanssaan? Kertoisit että olet huolissasi ja vähän kyselisit, miksi hänen elämäntapansa ovat niin muuttuneet. Kertoisit myös sen että hän on sinulle rakas vaikka minkä kokoisena ja näköisenä -siitä ei ole kyse- mutta että haluat vain auttaa, jos voit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosittelen kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH). Kun siihen perehtyy (esim. netissä) ja oppii mitä ruoka-aineita tulee vältellä ja millä liikoja hiilihydraatteja voi korvata ruokavalion muutos todella palkitsee. Kilot karisevat ja yleinen vireystila kohenee. Pääsääntöisesti viljat, peruna ja riisi korvataan monipuolisilla kasviksilla ja rasvan käyttöä voi jopa hieman lisätä pitämään nälän loitolla, jolloin kaikkien ylimääräisten välipalojen tarve jää pois. Näin pärjää hyvin kolmella ateriassa vuorokaudessa. Kuntoilun aloittaminen liikakilojen kanssa vaatii todella rautaista itsekuria mutta kun ruokavalion muutoksella saa painon putoamaan mieli piristyy ja kuntoilukin maistuu paremmin ja positiivinen kierre on hyvässä vauhdissa.

Jep, samaa mieltä, joululahjaksi tyttärelle Antti Heikkilän kirja! Meillä jo koko perhe karppaa, jospa jo aiemmin oltais tiedetty tämä!

Lihavuus on sairaus ja sairauksian vuoksi täytyy mennä lääkäriin. Koska painoa on tullut noinkin paljon, pitäisi varmasti käydä lääkärissä, jossa mitattaisiin kilpirauhasarvot, verenpaine ja sokerirasitus. Monet nuoret ei ymmärrä kuinka hengenvaarallista lihominen on, se on karhunpalvelus itselleen ja lyhentää jopa kymmeniä hyviä vuosia elämän loppupäästä saatika ei ole mukavaa elää nuoruutta - elämän parasta aikaa vartaloaan häveten ja neljän seinän sisällä herkkuja mussuttaen. Vaikka ihmissuhteissa ulkonäköä ei pitäisikään tuijottaa, on selvää että suhteellisen normaalipainoisena on helpompi tehdä tuttavuutta ihastuksiinkin, vähintään hyvän itsetunnon vuoksi. Toisaalta taustalla voi olla jopa lisäkiloja mukanaan tuova sairaus. Lääkäri osaisi myös perustella nuorelle hyvin miksi laihduttaminen on tärkeää ja antaa neuvoja ja kannustaa rankassa laihdutusprosessissa. Laihduttaminen johtaa elämäntapaan jossa normaalipainoa pidetään yllä ja siksi laihduttaja tarvitsee kannustusta perheeltä jopa vuosiksi ennenkuin uusi paino ja ravinto- ja liikuntatottumukset iskostuu päähän ja elimistön "rasvamittariin", lipsahdukset ovat tavallisia. Ota asia tytön kanssa puheeksi ja tarjoa apua ja kannustusta.

Neuvojen ottaminen omalta äidiltä voi tällaisessa asiassa olla hankalaa, tiedän kokemuksesta. Äidin pitäisi kommenteissaan olla hyvin hienovarainen ja mieluummin kehua jos tytär näyttää yhtään hoikistuneen tai vaikkapa muuten laittaneen itsensä nätiksi. Yhdessä kuntoilu voisi olla ok, jos välit on muuten hyvät. Tai ehkäpä sopivan tilaisuuden tullen voisit kysäistä tyttäreltäsi, jos häntä kiinnostaisi aloittaa joku uusi harrastus. Tarjoutuisit vaikka avustamaan uusien lenkkareiden tai kuntosalikortin ostossa jos hän sellaiseen osoittaa kiinnostusta. Yksin asuvalla nuorella voi rahat olla aika vähissä tällaiseen, etenkin jos kuntoilu ei kuulu ykkösharrastuksiin.

Ylipainoiset ihmiset eivät aina pidä siitä, että kehutaan heidän laihtumistaan. He tulkitsevat sen käänteisesti "olit ennen lihava".



Jos jotain haluaa sanoa, voi vaikka "ihmetellä" miten toinen on niin erinäköinen, onko uusi kampaus, uusi meikkityyli vai uudet vaatteet. Antaa laihtujan sitten itse paljastaa (jos haluaa), että muutama kilo on lähtenyt.



Alaikäisien lihavuus ei ole yksin lasten asia. Suoraan kysyminen on parempi kuin arvuutella, mistä on kysymys. Lapsi syö todennäköisesti suruunsa. Jos pohjalla on jokin sairaus, miksi sitä ei lähdettäisi tutkimaan silloin kun se on vasta alussa. Kilpirauhasen vajaatoimita ja diabetes ovat tällaisia sairauksia. Jos on psyyken puolen ongelma, tarvitsee lapsi kaiken tuen. Jos ette mitenkään huomioi, lapsi kokee ettette välitä. Ja saa hyvän syyn syömiseen.



Joskus tulee ajatelleeksi, olemmeko me menneet liian hienovaraisiksi ja koko ajan pelätään sanomisiamme, ettei vain joku loukkaantuisi?

Saattaa olla,että poikaystävästä ero on saanut nuoren lihomaan.Katsoisin, että keskustelu voi auttaa vaikkapa kävellessä.Riippuu paljon äidin ja tyttären suhteesta miten toimitaan.Tapaatte kuitenkin viikoittain.Voi olla, että siinä sanat sinkoilevat mutta joskus sekin puhdistaa.Kaiken avun täytyy heijastaa että välitätte lapsesta.

Itse olen nyt 34-vuotias nainen. Minulla oli sama ongelma muutettuani opiskelupaikkakunnalleni asumaan siinä 18-vuoden ikäisenä. Ei ollut mitään käsitystä ruokien kalorimääristä enkä osannut edes laittaa ruokaa, joka olisi ollut vähäkalorista. Lääkäri-isäni tarttui ongelmaan ihan kainostelematta ja sanoi: "Oletpas sinä lihonut. Sille pitäisi tehdä nyt jotain." Tietysti suutuin hänelle, mutta hän jatkoi: "Anteeksi nyt, mutta ohjaan laihdutusryhmää kotikaupungissamme. Tiedän, että kiloista on vaikeampi päästä eroon, kun ne kerran ovat tulleet. Jos et päästä niitä kertymään, sinun ei tarvitse laihduttaakaan eikä taistella painon kanssa koko elämääsi." Tämä kirveli jonkin aikaa, mutta sitten ryhdistäydyin: menin kuntosalille ja painonvartijoihin. Paino tippui 10 kiloa ja on pysynyt hyvin normaalilukemissa. Terveellisestä ruoanlaitosta, salaateista ja keitoista tuli talon tapa.



Lääkäri-isäni on myös varoittanut meitä lapsia Atkins-dieetistä: se on lyhytnäköistä. Se ehkä laihduttaa lyhyellä aikavälillä, mutta kilot tulevat takaisin, jos dieettiä ei noudata koko ajan. Ja dieetin pitkäaikainen noudattaminen voi aiheuttaa suuria terveysongelmia, siihen ovat eräät kuolleetkin. Sama koskee joidenkin lähes uskonnollista karppausta, joka siinä muodossa on todettu monissa tutkimuksissa vaaralliseksi (paitsi tietysti karppausmanialla rikastuvien omissa tutkimuksissa). Esimerkiksi keitetty peruna on todellista terveysruokaa ja Painonvartijoissa opin syömään sitä runsaasti - ja silti laihduin! Sen sijaan turhien pullien ja sokerijuttujen karsiminen ruokavaliosta on ihan oikein.



Olen ikuisesti kiitollinen, että isäni uskalsi suoraan sanoa, että olin lihonut!

On aika monta tapaa laihduttaa. 15 kg on kyllä jo paljon ja jos jatkuu samaan suuntaan niin ei hyvä. Varsinkin kun nuo mainitsemasi karkit, limsa ja jätskit ei noin muutenkaan ole hyvä terveydelle + liikunnan puute. Jos tytär on varsinkin sosiaalista tyyppiä niin voisi kokeilla jotain "sosiaalisempaa" dieettiä kuten xtravaganzaa (tuolla myös muita esittelyssä http://www.dieetti.org/xtravaganza/ ).



Ongelma on tietysti se, että tyttärelle voi tarjota idoita elämäntapamuutokseen, mutta hänen puolestaan et voi toki tehdä mitään. Hyvä uutinen on se, että hän on itse myös havainnut asian ja haluaa tehdä myös sille jotain.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelet, voisitko ottaa asian ihan avoimesti puheeksi hänen kanssaan? Kertoisit että olet huolissasi ja vähän kyselisit, miksi hänen elämäntapansa ovat niin muuttuneet. Kertoisit myös sen että hän on sinulle rakas vaikka minkä kokoisena ja näköisenä -siitä ei ole kyse- mutta että haluat vain auttaa, jos voit.

Tuo on hyvä tapa lähestyä, on hän sentään tytär, eikä kukaan vieras. Kaikki asiat pitäisi äidin ja tyttären välillä voida keskustella avoimesti. Toki sitä on kummankin haluttava. Tiedän millaista on,kun salaillaan, valehdellaan ja äitinä kuitenkin huomasin valheet. Mutta sitten sattui jotain koskettavaa ja oli ns. pakko lähentyä ja nyt olemme erittäin avoimia ja ymmärrämme toisiamme loistavasti. En kuitenkaan silloin koskaan tupannut elämäänsä, koska huomasin kyllä, että tytär ei tahton. Hän halusi kasvaa aikuisuuteen päättäväisenä ihan itse.

Mikä neuvoksi

Meillä tytär 19 v lihoo noususuuntaisesti. Haluaisin auttaa, mutta en ole osannut. Mikä neuvoksi? Tytär n. 160 cm, paino ehkä 65-70 kg. Syynä makeiset, leivokset, keksit ja ruokien suuret annoskoot. Tytär raivostuu, kun otan huoleni puheeksi ja käskee minua vaikenemaan. Ei halua keskustella aiheesta. Kotona ruuat terveellisiä, eikä minulla tai tytön sisarella ole samaa ongelmaa. Syödessään ulkona kavereiden kanssa tuttären ruuat ovat pitsaa ym. Kavereiden kanssa hän viettää aikaa lähinnä kahviloissa käsittääkseni. Isovanhemmat tarjoavat hänelle useita kertoja viikossa herkkuja, eivätkä lopeta tarjoamista vaikka pyydän vaan hermostuvat minulle.

Vierailija

Anna olla. Ainakaan tuo vertailu sisareen tai omaan painoosi ei auta, päinvastoin, se on aika ilkeä tapa. Lopeta tyttären syömisten tarkkaileminen ja anna isovanhempien tarjota mitä haluavat, mitä se sinulle kuuluu? Mitä ihmeen "herkkuja" ne sitten ovat? Herkku on joka ihmiselle eri asia, kyllästyttää tuo herkuista puhuminen, ruoka on ruokaa ja joskus tarvitaan pieni makea jälkiruoka tai välipala, se  siitä. Mitä enemmän ruokaan ja syömiseen kiinnitetään huomiota, sitä ongelmallisempaa siitä tulee. Sitä paitsi ihmiset muuttuvat kun ikää tulee. Lapsesi alkaa olla täysi-ikäinen eikä muodot ja kroppa ole enää lapsen.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat