Vierailija

Pojallamme on vaimo, joka ensi alkuun tuntui aivan ihanalta ihmiseltä. Tuntui, että poikamme ei olisi voinut saada ihanampaa vaimoa. Miniän opiskellessa olimme päivittäisessä sähköpostikirjeenvaihdossa. Ensimmäistä lasta odottaessaan poikani ja miniä erosivat kirkosta ja jatkoivat ystäväpiirinsä muutaman pariskunnan kanssa kristillisiä tapaamisia. En tiedä, onko tuo heidän "kristillisyytensä" vaikuttanut tuleviin tapahtumiin, me mieheni kanssa olemme ihan tavallisia "tapakristittyjä", miniän vanhemmat ovat melko hartaita uskovaisia. Kaikki meni hyvin ensimmäisen lapsen syntymään saakka, joka on ensimmäinen lapsenlapsemme. Käydessämme katsomassa vauvaa, kerroimme olevamme mamma ja pappa. Myös miniämme isä on pappa. Jonkun ajan kuluttua meidän annettiin ymmärtää, että mieheni ei voi olla pappa, koska on vain yksi pappa, miniämme isä. Se oli aikamoinen loukkaus miehelleni. Yritimme puhua, että jos sitten Matti-pappa...Se jotenkin kelpasi, mutta auta armias, jos suusta lipsahti vahingossa pelkkä pappa. "Pappa on vain minun kotitalossani" ilmoitti miniä tiukasti. Huipennus oli kesällä, kun ostamamme hupitaulu, jossa luki Pappala, alkoi ärsyttää miniää. Taulu lensi lattiaan repäisten muovipäällyisten lattiamme auki! Ja huuto oli hirveä, pojanpoikamme meni ihan shokkiin äitinsä huutamisesta. Kuulemma kiusaamme miniää! Minä ainakin pelkään poikamme perheen vierailuja, jos vaikka vahingossa lipsautan pelkän pappa -sanan niin ei tiedä, mitä tapahtuu. En uskalla enää oikein keskustella mistään ns. "tyttöjen kesken" miniän kanssa. Tuntuu, että toimimme koko aika mieheni kanssa väärin. Poikamme ei ota asiaan mitään kantaa, hänen mielestään vaimo on oikeassa, ja Raamattu ratkaisee kaikki ongelmat. Miniän vanhemmat asuvat parin kilometrin päässä meistä, poikamme perheineen on aina heillä yötä vierailleessaan täällä päin, meillä ei yövytä koskaan. Jouluaatto vietetään miniän vanhemmilla, me olemme mieheni kanssa kahden. Puhuessani asiasta miniälle, hän totesi: "Tyytykää siihen, mitä saatte". Ei tämä ihan reilulta tunnu, mutta emme tahdo lastenlasten takia kokonaan välejäkään poikki laittaa. Onko kellään samanlaista kokemusta? Mitä voimme tehdä? Olemme mieheni kanssa puhuneet, että odotetaan, kun lapsenlapset kasvavat ja voivat itse vaikuttaa tekemisiinsä, jos he sitten pääsevät meille ilman vanhempiaan vaikka ihan yökylään. Mutta tuntuu vaikealta katsoa, kuinka lapsenlapsemme pikku hiljaa aivopestään suopeiksi miniämme vanhempien suuntaan ja meitä vähätellään. nimimerkki mamma

  • ylös 10
  • alas 7

Kommentit (4)

Pitäkää kiinni omista oikeuksistanne, te määrittelette mitä olette. Raamatussa ei näihin asioihin oteta kantaa.



Tuntuu siltä, että miniä on itsetunnoltaan heikko ja tarvitsee "lakikirjaa" tuekseen. Poikanne ei ota kantaa säilyttääkseen perherauhan. Toimii sinänsä oikein, ensin oma perhe, sitten muut.



Voisitteko olla yhteydessä miniämen vanhempiin ja kertoa, kuinka pahoillanne olette tilanteessa? Voihan olla että tytär pitää käsissään koko sukua ja hänen vanhempansakin tarvisisivat tukea.



Myös suora keskustelu miniämen kanssa voisi olla paikallaan. Kysykää, miksi hän on niin jyrkkä ja tajuaako, miten pahalta teistä tuntuu? Haluaako hän, että lapsella on vain yhdet isovanhemmat? Miltä hänestä tuntuisi, jos te alkaisitte vaatia "titteleiden vaihtoa"?



Minusta ei kannata odottaa lasten kasvamista. Kuten kirjoitit, heidät "aivopestään" siihen, että te ette ole kelvollisia. Lapsi on aina solidaarinen vanhempiaan kohtaan ja ehkä vasta aikuisena uskaltaa kyseenalaistaa menneen. Silloin on heiltä jo ehditty varastaa toisten isovanhempien aika ja sitä ei enää rakenneta satunnaisten tapaamisten avulla. Lapsi joutuu entistä enemmän ristiriitaan.



Asia on teidän, poikanne ja miniänne selvitettävä keskenään, ei lasten kautta joskus tulevaisuudessa.

nimim. Rilleri

Miten sitten kun ollaan ruotsinkielisiä, vaikka vain toiselta puolen? Lapsen isähän on yleensä pappa.

Eri puolella Suomea pappa voi automaattisesti olla isoisän nimitys.

Kuinka monella lapsella on nykyisinkin kaksi ukkia, vaaria tai isoisää? Ei näitäkään voi rajata vain yhdelle henkilölle.

Entä uusioperheet? Onko lapsen vaarin uusi vaimo "vaarin Maija" vai Matin (vaarin nimi) Maija? Miksei hän voi olla mummi tms., kyllä lapsi aikanaan alkaa ihmetellä miksi hänellä on kolme mummia, neljä vaaria tms. Lapsi hyväksyy tilanteen, kun se hänelle avoimesti kerrotaan.



Itse lapsena ihmettelin omia isovanhempia, kun oli pappa ja mamma (ruotsinkielisen mamman vuoksi), mummi, ukki ja Hilma. Viimeksimainittu aiheutti monet kyselyt, joihin vastaus oli "hyshys". Mummi ja ukki olivat eronneet jo ennen syntymääni, ukki mennyt uusiin naimisiin Hilmansa kanssa.

Hilma oli minulle se toiseksi rakkain mummi. Ensimmäinen oli kummisetäni äiti, joka antoi minulle luvan kutsua itseään mummiksi, kuten hänen kahdeksan omaa lastenlastakin kutsui. Eikä minulla ikinä ollut mitään ongelmaa erottaa kuka oli mitäkin, ei vaikka vanhempianikin kutsuttiin mammaksi ja papaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Paras ja kaunein muoto on "ukki" ja "mummi" riippumatta siitä, missä päin Suomea asutaan.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat