Toivoisin keskustelua maniasta eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Sairastatko itse tai onko joku läheisistäsi sairastunut siihen?



Läheiset yleensä huomaavat sairastumisen. Oireita ovat ylenpalttinen jaksaminen ja innostus kaikkeen sekä halu ostaa kaikenlaista, minkä vuoksi rahankäyttö lisääntyy. Nukkuminen puolestaan vähenee, koska ei ehdi nukkua, kun on paljon tärkeää touhuamista.



Kun läheiset alkavat toimittaa sairastunutta lääkäriin, hän loukkaantuu. Se on hänen asioihinsa puuttumista.



Miten olette pärjänneet sairauden kanssa?



Nimimerkki Vertaistukea

Sivut

Kommentit (31)

Minua kiinosti tuo artikkeeli,kokemuksia maniasta.Lapsemme on jo aikainen.ei pysty itsenäiseen elämään.Diaknoosia ei ole.Rahankäyttö on hepreaa ei hallitse syöntiä vapaa-aikaa yleeensä elämäänsä.Elää kuin hullaantunut lapsi.Mutta hän on suloinen herkkä miettii sanomisiaan ja tekemisiään,onko loukannut vanhempiaan tai läheisiään.Syö miten sattuu yleensä makeaa ja oksentaa sitten kun tulee huono olo.Eikö tunnu jos lähentelee 30 v että pitäs hallita se.Toiisinaan tuntuu tai mietin olenko minä tehnyt jotain joka on aiheuttanut sen ettei hän voi elää normaalia elämää.On vaikeaa sanoa ei kun pyydetöön jotain palvelusta esim lasten kaitsijaksi sisaruksen lapsille. Alkoholi on pilannut elämän,on vaikeaa sanoa ei kun tarjotaan.



nimim. rakas lapseni

Kaksisuuntainen miel.häiriö,maanisdepressiivinen on nimensä mukaan vuoroin maaninen,vuoroin depressiivinen.Oikean diagnoosin tekee asiantuntija,eli psykiatri.Kun on mania menossa,silloin on turha yrittää puhua hoidosta.Olo on mitä mainioin,virtaa riittää ja koko maailma kämmenellä.Kun kaksisuntainen sitten lässähtää depikseen(yleensä äkkiä ja arvaamatta),silloin on mahdollista yrittää tarjota hoitoa.Valitettavasti jopa psykiatrit ei aina tunnista koko sairautta,hoidetaan vaan masennusta,se kun on akuuttia.Ei sekoiteta muita mielialahäiriöitä tähän tautiin,joka on itsessään ihan riitävän kurja.Itse olen "potilas",mutta oikeilla lääkkeillä voi elää suht. norm. elämää.Lue netistä enemmän,tieto auttaa omaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin naimisissa kaksisuuntaista sairastavan miehen kanssa. Diagnoosin hän sai salattuaan ensin minulta, perheeltä alkoholismistaan ja jonka jälkeen kysyttiin meiltä tiedämmekö mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Yritin tukea kaikin tavoin auttaa ja tukea kunnes huomasin uupuvani. Mies vain porskutti viis veisaten mitä perheelle kuului saati diagnoosin jälkeen. Mies irtisanottiin töistä. Ajan oloon tuli miehen yhtäkkisiä lähtemisiä viikoiksi juomaan. Perhe sai jäädä. Otin takaisin katuvan ja anovan miehen kunnes sama kaava toistui toistumistaan. Minä, vaimo venyin ja jaksoin sekä lapset. Oli yhteisiä aikoja lääkärin luona ja miehen aikoja yksin, joista minut sitten suljettiin ulos. Ensimmäisen lääkityksen saatua pystyin kuukausittain huomaamaan koska mies häipyy omille teilleen. Lääkityksen vaihdon jälkeen en enää pystynyt huomaamaan koska taas katoaa. Huoli oli suuri miehen kadottua, onko hengissä jne.

Mies tilasi kelloja, milloin mitäkin. Huutokohtauksia, väsymysten täyttämiä päiviä, aloitekyvyttömyyttä. Katoamisten jälkeen seurasi hyvittelyvaihe jolloin teki töitä kotona mitä pyysin kunnes lamaantui. Lasten kanssa opimme elämään tavallaan kuin varpaillaan.

Kunnes tuli kerta kun sain tarpeekseni lähtemisistä. Mies muutti pois ja yritti tulla takaisin. Omalta kohdaltani voin sanoa että sairaus ilman hoitotasapainoa on uuvuttava läheiselle. Pyydä apua myös perheelle. Me emme sitä saaneet. Meidät suljettiin tyystin ulos.

Tänä päivänä elämämme on tasapainoista, minun ja lasten. Elämä hymyilee vaikkakin koettelevan jakson jälkeen.

tänä päivänä tasapainoinen elämä

Sairastan itse kaksisuuntaista mielialhäiriötä. Sairauden vuoksi olen sairaseläkkeellä. Olen käynyt läpi maniat ja masennukset, nykyään kuitenkin voin melko hyvin, kun oikea lääkitys löydettiin. Edelleen mielialoissani on heittelyitä, mutta ei kovin rajuja, onneksi itse tunnistan oloni ja minulla on psykiatrin lupa "rukkailla" lääkitystäni tarpeen mukaan, välillä enemmän masennuslääkettä ja välillä manialääkettä. Vei kuitenkin aika kauan ennen kuin sopiva lääkitys löytyi, se koetteli aika tavalla. Omalla kohdallani varmaankin auttaa se että tahdon itse parhaani mukaan pysytellä "kunnossa" ja tarpeen vaatiessa otan hoitajaani tai psykiatriin nopeasti yhteyttä.

Olen seurannut isäni sairastelua joka oli pitkään hoitamaton, kunnes saatiin hänet sairaalaan. Hän oli mania vaiheessa hyvin agressiivinen ja arvaamaton, eikä hän olisi millään halunnut hoitoa. Lopulta riittämättömän hoidon vuoksi isä vaipui syvään masennukseen ja teki lopullisen päätöksen elämästään. Siinä saurauden ikävä puoli, hoitamattomana hengenvaarallinen. Mutta hyvällä hoidolla ja lääkityksellä sairauden kanssa pärjää ihan hyvin vaikkei helppo sairaus olekkaan.

Tyttäreni on todettu sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä . Olen todella huolestunut , alkoholia paljon ,lihomista ja outoa käytöstä .Ollut aina ennen kiltti toisille ihmisille , työuupumusta ,josta sairaslomalla tämän vuoden , itsetuhoisia kokeiluja . Ollut naimisissa viitisen vuotta ,mies kärsii juomisesta eikä jaksa enää kauan ,itse raitis .En tiedä mitä tehdä? Lääkkeeksi määrätty litium sivuvaikutuksineen .Pelottaa hänen tulevaisuutensa . Tyttreni on minulle tärkein ihminen maailmassa enkä tiedä miten voin auttaa?

... ihan ensinnäkin mania ja kaksisuuntainenmielialahäiriö ovat kaksi ihan eri sairautta.



Itselläni on läheinen ystävätär joka sairastaa kaksisuuntaista ja myös meillä auva kummityttö sairastaa kaksisuuntaista.



Ystävättäreni sairaus meni siihen pisteeseen, että hän ei kyennyt enää hoitamaan menojaan, vaan viimein hän sitten pitkällisen harkinnan tuloksena päätyi välitystilihoitajan puheille ja sai itselleen välitystilihoitajan, joka maksaa kaikki laskut ja jättää 80-100€/vko hänelle rahaa käytettäväksi, jonka hän saa aina perjantaisin tililleen.

hänelle sairastumisen laukaisi ajettu kolari, toki hänellä oli ollut ongelmia jonkin verran nuoruudessaan, muttei mitään hälyyttävää silloin. hän on lihonut hyvin paljon,kuten aika monille mielialalääkkeitä käyttäville käy.



Kummityttömme alkoi oirehtimaan pahasti 3v sitten ja sai apua jonkin verran psyk.sair.hoitajalta, mutta hänen äitinsä kielti kaikki hoidot lääkkeistä psykologin/psykiatrin apuun. No asiat meni miten meni ja viime keväänä hän muutti meille asumaan erinäisten syitten takia. Täällä meillä ollessaan hän hakeutui kesän alussa psyk.polille ja sitä kautta alkoi saamaan apua ongelmiinsa. Kesällä hän oli 3vkoa suljetulla psykiatrian osastolla. Hänellä on voimakas itsetuhovietti, muttei enää ole yrittänyt tappaa itteään. Yläaste aikaan hän viilteli käsiään ja jalkojaan liki päivittäin. Hänellä on lääkityksenä Abilify ja Olanzapiini, unilääkkeet ja Diapamit tarvittaessa.



Niin ja sairastaahan mun mieskin. Hänellä on vakava masennus ja nyt viimeksi hänen käydessään psyk.sair.hoitajala, hoitaja sanoi että ottaa psykiatrin kanssa puheeksi sen että puolisoni sairastaakin todennäköisesti myös kaksisuuntaistamielialahäiriötä. Hänellä on lääkityksenä Efexor tällä hetkellä pelkästään, koska kun hänellä oli Olanzapiini, se teki hänestä äärettömän väsyneen ja hyvä että ylös pääsi sängystä. Mieheni on lihonut vuodessa 25kg. Kummityttöä lääkkeet eivät ole lihottaneet.



Mieheni sairastui 2000 vuonna vakavaan masennukseen, vakavaan työuupumukseen, vaikeaan paniikkihäiriöön ja unettomuuteen. Kävi silloin noin 2v psykiatrilla viikottain, mutta palasi töihin oltuaan pois 2v ajan ja lopetti lääkkeet silloin kuin seinään. Silloin ekan sairatamisen aikoihin hänellä oli alkoholin ongelmakäyttöä ja laskut jäi maksamatta ja salaisi asioita. Nyt asiat on ton suhteen paremmin. Laskut hoituu ja ei salaile mitään ja hänestä tuli "absolutisti" vuonna 2001.



~Elämää bibojen kanssa

Jatkan sen verran omaa tekstiäni, että hoitoon lähteminen on vaikeaa useimmille, koska eivät koe itseään sairaaksi millään muotoa. Pakottaa ei voi. Kaikki lähtee omasta halusta "parantua".



Tässä vielä wikipedia linkitykset maniasta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jotka ovat tosiaan ihan eri sairaudet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mania



http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialah%C3%A4iri%C3%B6



~Elämää bibojen kanssa~

Pelkkä mania ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat todellakin kaksi aivan eri sairautta. Maniassa mieliala on kohonnut ja tunnet olevasi elämäsi kunnossa. Unen tarve tosiaankin vähenee,energiaa riittää vaikka kuinka,etkä tunne itseäsi väsyneeksi. Rahan käyttö on holtitonta ja lisääntyy,voi joutua vaikka taloudellisiin vaikeuksiin. Vastuutonta seksuaalista käyttäytymistä.



Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä maanisen vaiheen jälkeen seuraa masennus eri asteisena ihmisestä ja asioista riippuen.



Itselläni diaknosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö reilu 10v.sitten. Siihen asti sairauttani hoidettiin pelkkänä masennuksena. Moneen kertaan kävin terapia jaksoja. Kunnes taas kerran olin niin huonossa kunnossa masennuksen takia,että jouduin sairaala hoitoon (omasta tahdosta kylläkin).Toivuttuani niin,että pääsin kotiin ja terapia käynnit alkoi säännöllisesti,tervehtyminen alkoi pienin askelin. Ennen kaikkea on oltava rehellinen itselle ja terapeutille. On kerrottava oireistaan juuri niin kuin ne kokee,muutoin ei saa oikeaa hoitoa,oikeasta diagnoosista ja lääkityksestä puhumattakaan. Itse olen ollut työkyvyttömyyseläk-keellä noin 10v. Lääkityksenä on Deprakine mielialaa tasapainnottava eli manian hoitoon,sekä Efexor depot mielialalääke. Oikean lääkityksen löytäminen on pitänyt sairauteni tasapainossa nyt 10v. Elämä on mielekästä ja elämisen arvoista. Oman aikansa on kuitenkin vienyt sairauden hyväksyminen ja oikeanlainen nöyrtyminen asioiden ja tapahtumien edessä. Oman itsensä hyväksyminen juuri sellaisena kuin on,on todella tärkeää. Suosittelen kirjaa Irene Kristeri: Manian varjossa Kun perheenjäsenenä on psyykkinen sairaus

Diagnostisesti mania ja 2-suuntainen ovat eri sairauksia, mutta toisaalta 2-suuntaisella voi olla selkeitä manioita. Toisessa sairaudessa on toista "enemmän". Sairaalassa voidaan 2-suuntaisellakin hoitaa selkeää maniaa. Luulen, että 2-suuntaisetkin tietävät elämästä manian kanssa.



Olen työskennellyt aikuispsykiatriassa ja nähnyt monia maanisia ihmisiä. Isäni sairastuminen 2-suuntaiseen oli kuitenkin yllätys. On vaikea uskoa, että isäni oli selkeän maaninen ja täytti kaikki tunnusmerkit. Sairauden lisäksi isälleni on tullut paha tuurijuoppous. Luulen, että hän alkuun peitteli sairastumistaan juomalla tai hoiti oloaan alkon avulla. Isäni joutui sairaseläkkeelle. Tämä kaikki tapahtui vuoden aikana ja se oli varsin raskas vuosi meille kaikille.



Läheisenä ei ole helppoa. Välillä isäni on "poissa" ja on kamala katsoa hänen tyhjiä silmiään. Sitten taas toisinaan niissä tuikkii "oma vanha isä". Välillä hän on täysin tyhjä ja vastailee muutamalla sanalla ja toisinaan juttu lentää. Yritän edelleenkin hyväksyä tilanteen.



Isäni suvussa on mielenterveysongelmia. Hänen äitinsä sairasti vakavasti ja 1 sisarista on ollut myös suurimman osan elämästään eläkkeellä. Sairaudessahan on perinnöllisyyttä, mutta silti oli kammottavaa, että se puhkesi aivan yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minulle olisi riittänyt tuurijuoppo äitini, mutta isäkin piti viedä pois. Ja tietenkin pelottaa, että voiko sairaus puhjeta itsellänikin yhtäkkiä, odottamatta.



Lähetän voimia kaikille sairastaville sekä heidän omaisilleen. Kyseessä on todellakin aivoperäinen sairaus eikä kukaan ole maaninen omasta tahdostaan. Raskas sairaus kaikin puolin. Ja vaaralliseksi sen tekee impulsiivisuus. Monet tekevät itsemurhan.

Sairastuin itse maniaan v. 1997. Jälkikäteen olen pohtinut,ettei mikään ihme: eli kävin yhtäaikaa ;töissä, opiskelin kulttuurituottajaksi, avioero-prosessi,epäonnistunut kultturiproduktio,raskausajan masennus jälkihoidossa, nuorimmalla baby-astma ja keskimmäinen lapsi erikoiskoulussa,hormoonit jylläsivät ym. Minulla katkesi todellisuus kertalaakista.Menin itse pakkohoitoon.Kykenin sen jälkeen peräti töihin.Mutta sitten iski masennus.Masennustani hoidettiin liki kolme vuotta.Löydettiin lopulta sopiva lääkitys, kuntoutuskurssit ja pääsin takaisin työelämään.Nyt on elämäni tasapainossa ja olen "tautini" kanssa sinut.On tärkeää olla itselleen armollinen ja huolehtia itsestään.Minulla on ollut onnea, kun lähellä on ollut huolehtiva perhe ja ystävät.Osa ns. ystävistä hävisi taudin myötä, mutta en voi syyttää heitä siitä. Itse en kokenut terapiaa minulle sopivaksi, vaan sain enemmän voimia itsetyöskentelyllä ja luottamalla tulevaisuuteen. Nyt on taas erilainen elämäntilanne, välillä voimaa vaativakin, mutta huolehdin itsestäni.Pidän huolta unirytmistä,otan tunnollisesti manian-ylläpito lääkkeet ja annan itselleni elämyksiä-joista saan uutta voimaa.Nimimerkki Manian kanssa sovussa

Mania ei ole kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaan kaksisuuntianen mielialahäiriö on bibolaarinen häiriö, johon liittyy myös mania eräänä osana.Itselläni on tämä kyseinen sairaus ollut kohta 25 vuotta.Lääkitystä ei ole vieläkään saatu kohalleen, riippuen sairaanhoitajasta, joka ei nähnyt mitään koko aikana.Sairaalakäynteja ollut tänä aikana useita osastolla, töissä olen pystynyt käymään 7 vuotta jollakin menestyksellä.Nyt kuitenkin työkyvyyttömyyseläke vetämässä Kelaan.Olin 1,5vuotta vaikean depressoin kourissa, jätin lääkkeet pois että elämänhalu palaisi, ja palasihan se, jaksoin tehä asioita ja innostua jopa lapsenlapsistani.Nyt kuitenkin eilen sairaanhoitajalla käynnin yhteyessä Lääkärini tapasi minua,5min päästä meinasi lähettää suoraan psykiatrian osastolle.Sanoin en halua mennä,on niin paljon asioita hoiettavana,sain uuden lääkkeen deprakinen ja diapamii, lääkäri pyysi tuee 4 päivän päästä uudestaan tapaamiseen,kun olen aloittanut lääkkeen.Mulle monia, monia lääkkeitä kokeiltu, mikään ei ole sopinut.Toivon todella että tästä olisi apua ja mielialan tasapainoittuu, ettei mieheni tarvitse kärsiä minun ärsyilyistä,kiukunpuuskista, koska minulla on avoiero vetämässä,vain siksi etten jaksa erää parisuhteessa, kun puoliso ei ymmärrä tätä sairautta ja pitää minun aina kiukutella hänelle.Joskus toivon todella että voisin olla tasapainoinen,mutta ei lääkkeilläkään sitä ole pystytty aikaan saamaan,työ kärsii, läheiset kärsii, ym nim:Elämään kyllästynyt

Mnulla on tämä kyseinen sairaus, ja haluaisin ystävän Lahden alueelta, joka sairastaa tätä samaa sairautta.Iälläsi ei ole väliä eikä sukupuolellasi, pääasia on että voisimme jakaa kokemuksia kyseiseen sairautteen liittyen, että saisi toiseltä ymmärrystä ja että voisi ymmärtää toista, kun läheiset ei aina ymmärrä.

Sähköpostini on seija64@netti.fi.Voitais tehdä kaikkea kivaa yhdessä, harrastaa,käyä hiihtämässä, uimassa,ym,mistä tykätään yhdessä.Seksikontakteja en tällä hae.

Lueskelin näitä kirjoituksia mielessäni tyttäreni, jonka elämäntapa ja käytös mietityttävät: Tytär on nyt 20 v ja asuu kotona, kuten myös kaksi nuorempaa sisarustaan (teini-ikäisiä). Me vanhemmat olemme olleet yhdessä 21 v ja parisuhteemme on mielestäni varsin hyvä. Meillä ei ole taloudellisia vaikeuksia, joskus on ollut tieukempaa, mutta lapset ovat aina saaneet harrastaa, heidän kanssaan on keskusteltu, ovat olleet mukana matkoilla ja sukua on ympärillä.



Tyttäreni käytös muuttui n 16 vuotiaana ärtyisäksi ja vähän huolimattomaksi (varsinainen murkkuikä ja teiniys meni suht helposti). Samoihin aikoihin hän aloitti ehköisypillerien käytön. Hän seurusteli tuolloin n kaksi vuotta ikäisensä hiljaisen ja kunnollisen pojan kanssa. Seurustelu päättyi ja tytär otti sen melko raskaasti. Hän löysi uuden ikäisensä pojan, jolla oli jonkin verrran ongelmia itsensä kanssa. Tämän suhteen aikana oli tyyntä ja myrskyä, alkoholin käyttö lisääntyi ja lukio sujui rimaa hipoen. Tytär olisi toki pystynyt paljon parempaan, mutta ei keskittynyt läksyihin, yöpyi poikakaverin luona, jossa valvottiin öitä ja nukuttiin päiviä. Kirjoitukset kuitenkin menivät kohtuudella, tosin hän jätti suunnittelemiaan aineita kirjoittamatta, koska ei saanut luettua tai mentyä tenttiin. Yo-kevään aikana t. vaikutti masentuneelta ja väsyneeltä, tosin viihteelle jaksoi aina lähteä vauhdilla, mutta kaikki muu oli ylivoimaista. Varasin hänelle psykologin, jossa kävikin muutaman kerran ja jätti sitten menemättä. Psykiatrilla kävi hakemaas uni ja masennuslääkkeitä.S euraavaksi kesäksi patistin hakemaan ulkomaille töihin ja pääsi, mutta lähti sinne "pitkin hamapain" ja työt siellä eivät sujuneetkaan, kuin osittain, viihde elämä taas maistui ja ostoksia tehtiin heti, kun vähänkin tuli rahaa (palkka, kotoa, isovanhemmilta). Syksy meni kotona maatessa ja viihteellä käydessä. Kotoa koävikin, masennus ja unilääkeitä kirjoitettiin ja söi niitä vähän aikaa syksyllä, mutta ei niistä kokenut hyötyä, enemmänkin haittaa. Jätti sitten lääkkeet pois ja myös sh:lla käynnit. Jouluna tärppäsi ja pääsi asiallaiseen työpaikkaan, jossa kylläkin nyt viihtyy ja homma näyttää toimivan melko hyvin. Muuten kot-i elämä on raskasta, kun t. kulkee oaman aikatulunsa mukaan. Vapaa-aika kuluu viihteellä ja tulee myöhään yöllä kotiin, välillä humalassa runsaastikin. Olemme huomanneet, että hän juo myös meidän alkoholijuomiamme arkiöisin koneella istuessaan. olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta hän ei koe ongelmaa. Palkka menee riepeästi vatteisiin, kosmetiikkaan ja ravintolaan tai reissuihin. Loppukuusta lainataan kavereilta, haetaan isovanhemmilta tukea tai "kärvistellään. Kaikkien paperi- ja asiallisten asioiden hoitaminen vaatii kovasti patistusta ja harrastukset ovat jääneet, vaikka hänellä on huomattavaa lahjakkuutta esim musiikkiin. Yksi hyvä ystävä on (lapsuudesta asti) ja kavereita ja tuttavia paljonkin, mutta paljon vapaa-aika kuluu nukkuen, lorvien tai juhlien tai siitä toipuen. Kotona hän ei tee mitää kotitöitä, kun pakotettuna, peseytyminen ja itsensä laittaminen tapahtuu lähinnä "ulos" lähtiessä. Perheen kanssa hän keskustelee välillä vuolaastikin, mutta jos hänen asioitaan käsitellään käytös on heti agressiivistä. Hän on aina "saamapuolella" ja käyttäytyy mielyttävästi, kun ihmiset ovat juhlatuulella tai antavat hänelle jotain tai kun rahaa on juuri tullut. Lapsena ja varhaisteininä hän oli hyväntuulinen, sosiaalinen ja harrastuksissakin viihtyvä. Tällä hetkellä hän ei seurustele ja irtosuhteita ei kaiketikaan harrasta. Edellinen surustelusuhde päättyi molempien tahdosta ja olen käsittänyt, että suhde oli melko kuluttava molemmille. Kuulostaako tämä kaksisuuntaiselta? Tytär on itse tehnyt tämän dg ja omalla sisrellani on todettu kaksisuuntaisen lievempi muoto. Hän tulee toimeen työ- ja perheelämässä nykyisin, mutta vaikeitakin aikoja on ollut. Tytär ei halua asian vuoksi lääkäriin tai syödä lääkkeitä. Hän haluaa vain, että palvelu pelaa ja hän saa olla ja mennä, kuten haluaa. Kotoa muutto olisi meistä paikallaan ja aiemmin hän oli itsekin siitä kiinnostunut, mutta innostus on hiipunut, kun on huomannut, että pieni palkka ei riitä huvielämän ja vaate- yms ostosten lisäksi itsenäiseen asumiseen. Minun neuvoni ja opastukseni yleensä ärsyttävät häntä ja kelpaan useimmiten vain harvoissa ongelmatilanteissa (rahan antamisen olen nyt lopettanut). Jatko-opiskeluasiat ovat agendalla, mutta niiden hyväksi ei juuri mitään halua tehdä. Sisarukset tulevat kanssaan toimeen, mutta kokevat hänet myös vaativana ja omahyväisenä. Eniten olen huolissani alkoholin käytöstä ja ajoittaisesta oman itsensä ja terveytensä laiminlyönnistä. Onko tämä vain nuoruuden kuohuntaa/itsensä löytämisen hankaluutta vai mitä. Antakaa neuvoja, miten toimin. Jotain jämäkkää pitää keksiä, hänen itsenä js meidän vanhempienkin vuoksi, emme halua olla sylkykuppein aj luuttuina enää aikuisikäiselle tyttärellemme.

Sairastan itse kaksisuuntaista mielialahäiriötä (ent. maanis-depressiivisyys). Koska minulle on löydetty hyvä lääkitys, elän käytännössä normaalia elämää. Sairaudessa on kaksi eri tyyppiä, tyyppi I ja tyyppi II, joista toisessa enimmäkseen masennusta, toisessa vakavaa psykoottista maniaa tai ainakin hypomaniaa. Mania sanana on usein väärinkäytetty, eli ei tietääkseni erillinen sairaus, toki yksittäisiä sairausjaksoja voi ihmisille tulla varmasti myös manian oirein. On myös ihmisiä joilla kaksisuuntainen ilmenee esim. pelkkänä masennuksena, tai maniana + psykoosina, tai hypomaniana.



Minua loukkaa kun monet nuoremmat ja jotkut aikuisetkin ihmiset käyttävät sanaa mania arkipäivän olotilaa kuvaavana, vaikka ovat täysin terveitä: "oli niinku sellanen tosi maaninen olo". Kofeiini, sokerihumala, huonot yöunet tms. eivät johda mihinkään aitoon sairauden oireeseen.

Hei

Käyttäytyminen kuullostaa aivan samalle kuin meidän tyttärellämme. Hän on nyt sairaalassa ja diagnoosina on juuri tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö :-((.

Kyllä se nyt vain on niin, että juuri se mania on kaksisuuntaienmielialahäiriön tunnusmerkki.



Maniaa voi toki aiheuttaa aivokasvaimet, MS-tauti, huumeet ja ehkä muutkin asiat. Mutta yleensä ihminen, jolla näitä muita tauteja ei ole, diagnosoidaan Kaksisuuntaiseksi, jos hänellä on ollut yksikin mania elämässään.

Tunnistan kyllä kun olen siinä. Edellinen muutaman viikon setti loppui muutama viikko sitten.



Yksi nainen kirjoitti jossain ostelevansa taloja maniassa ulkomailta. Hyvin minun tyylistäni. Tällä kertaa ostelin teatteri- ja keikkalippuja, vaatteita, ajelin taksilla ja join+bailasin helvetisti. En uskalla laskea paljonko tuhlasin rahaa.



Itsevarmuuteni oli huipussaan, olin niin loistava, hauska, mukava, HURMAAVA. Olin yli-ihminen, joka pystyy mihin tahansa. Puhuin LIIKAA. Miten olinkin niin sosiaalinen, puhelian ja hauska. Miehiä riittää, treffejä on monta kertaa viikossa. Kaikki rakastuvat minuun, koska olen niin hirveän hurmaava maniassa. Mutta itse en tunne mitään ketään kohtaan, nautin vain huomiosta ja miesten pään sekoittamisesta.



Minulla oli jatkuvasti parhaat jutut enkä pelännyt puhua kenellekään. Olin vähintäänkin samalla tasolla heidän kanssaan. En ollu huonompi kuin kukaan muukaan (masennus aikana olen täysin arvoton, enkä uskalla puhua kenellekään tai edes katsoa kehenkään). Vaikka olisin tavannut presidentin, olisin varmaankin vain taputtanut häntä selkään ja pyytänyt bisselle. Seurauksista viis, nyt eletään viimeistä päivää.



Vaikkakin tiesi kokoajan seuraavankin päivän koittavan, ei sillä ollut väliä. Tätä ei voi missata! Ties mistä jään paitsi jos en nyt tee tätä, mene sinne, lähde mukaan. Uni on yliarvostettua, nukutaan sitten haudassa.

niksu

Mä syön seroquel prolong 200mg,tabletti vrk.Lääkitys ihme ja kumma vei harhaisuuden kokonaan,olen jopa pystynyt olemaan työelämässä.Itselläni todettiin 2000v biposairaus.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat