Kommentit (1)

Vielänuori

Olin itse yksinäinen lapsi.
Pihapiirissä tai samassa talossa asui muutama lapsi joiden kanssa saatoin leikkiä silloin tällöin. Muutaman sadan metrin päässä asui silloiset tarhakaverit, joista toisen kanssa näen vielä toisinaan, melko harvoin.

Olen edelleen yksinäinen, mutten lapsi enää. Tuohtuneessa tilassa saatan manata äidilleni, kuinka minulla ei edelleenkään ole luotettavia kavereita tai ystäviä.
Näiden tilanteiden jälkeen äitini yleensä muistelee, kuinka olin lapsenakin yksin. Hänen kertoman mukaan joka vuosi kun olisin saanut kutsua syntymäpäivilleni muutamia juhlijoita, se oli minulle vaikeaa koska minulla ei ollut ystäviä tai kavereita.
Kutsuin aina silloiset kaksi tarhakaveria, mutta luokkalaisissani ei ollut ketään kenet olisin halunnut kutsua, joten joka vuosi piti vain valita joku vieras.

Näin jälkikäteen olen miettinyt asiaa itsekseni ja joka kerta asia tekee minut surulliseksi. Ei niinkään sen takia etten tiennyt ketä kutsua, vaan äitini vuoksi. Miltä hänestä on mahtanut tuntua, kun hänen lapsellaan ei ole ollut ketään vieraaksi kutsuttavia.
Itse en näistä tapahtumista muista mitään, mutta ehkä otan asian joskus taas puheeksi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat