Kommentit (1)

Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Juttu on Vanha (KK 20/2014), mutta kuin Uusi :0)!

Miten IHANAT Vanhemmat !  Varsinkin Juha.

Kun tyttäreni oli pieni asuin 35 neliön yksiössä. Ei ollut mahdollisuutta rakentaa kiipeilytelineitä ym. :0(. Muuten kannustin tytärtäni olemaan rohkea. - Noh. Kerran, kun hän oli 5-vuotias hän ja hänen kaverinsa kiipesivät Sinebrychoffin 5 m korkean takorautaportin huipulle. Meidän äitien takaa kuului iloinen ja ylpeä hihkunta: "Hei. Kattokaa missä me ollaan!" - Minulla meni kyllä sydän kurkkuun, mutta ihailin, ja sanoin sitten rauhallisesti: "Tulkaapas nyt alas, niin mennään mehulle ja pullalle." Tytöt kiipesivät nolla-ajassa alas.

Kaksi vuotta myöhemmin he kerran menivät bussilla 5-6 pysäkkiä liian pitkälle Hesan keskustassa. Tyttöset palasivat onnellisesti takaisin kotiin kysymällä neuvoa parilta ihmiseltä.

Minä itse olin 6-vuotias, kun perheemme muutti Lohjalle. Minulla oli leikkikavereina pelkästään poikia. Pitihän minun olla yhtä "kova" kuin pojat. Kiivetä mäntyyn korkeammalle kuin he. Antaa turpiin pojalle, joka kiusasi minua...

Noh. Yhden ainoan kerran tuli vähän pahempi vamma. Pojat haastoivat minut hyppäämään hylätylle rautapöydälle, joka oli parin metrin päässä. Minä hyppäsin. Hyppyni jäi vähän lyhyeksi, ja sääreni osui rautapöydän laitaan. Huusin kuin palosireeni. Isäni tuli apuun työpaikaltaan Faner Oy:stä. - Minulla on vieläkin pieni lommo sääressäni tuosta (niin pieni, että sitä ei voi kuvata säärikarvojeni takia :0).

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat