Alenan kertomus surusta: ”Purista kättä, jos tiedät, että äiti on tässä”

Alena Hihnala on kokenut sen, mitä jokainen äiti pelkää: hänen poikansa Mikael kuoli leukemiaan viisivuotiaana. Alena kertoo tarinansa, koska haluaa osoittaa, että pahimmastakin voi selvitä.Lue koko juttu

Alenan kertomus surusta: ”Purista kättä, jos tiedät, että äiti on tässä”

Kommentit (19)

Tuutinen

Kaunis kijoitus.Toivon sydämestäni voimia ja rakkautta sinulle,Alena ja sinulle Alex ja kaikillle Mikaelin läheisille <3

  • ylös 180
  • alas 31
Enkeleille ♥

Lämpimät halaukset teille,Alena,Alex ja,kaikki läheiset.Minun veljeni koki saman kohtalon Mikaelin kanssa,,11 vuotiaana menehtyi.Vanhempieni suru tuntui varmaan juuri samalta kaikkine muotoineen,kuin sinun Alena.Kiitos että olet jakanut tämän tarinan.

  • ylös 17
  • alas 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkelin apulainen

Enkeleitä matkallesi,
rakas ystävä.
Lohdutus on lähelläsi,
aivan vierellä.
Siunausta askeliisi,
missä kuljetkin.
Koskettakoon lempeästi
siipi enkelin.

  • ylös 78
  • alas 33
tyttö1999161

;( niin surullinen kertomus. Minä olin kuolla 15 vuotiaana happomyrkytykseen samana päivänä kun sairastuin diabetekseen. Sairastuin jouluaattona 2014. En ollut tajuton, mutta melkein. Ruumiinlämpöni oli alimmillaan 31 ja verensokeri 29.9. Olen nyt 16 vuotias ja diabeetikkona 10 kuukautta. Sairaalasta kotiin päästyäni äiti sanoi pikkuveljelleni, että "kuvittele, olit menettää siskon!"

  • ylös 15
  • alas 15
Katja

Riipaiseva, kaunis kertomus. Itku tuli sitä lukiessa. Toivon sinulle, Alena kaikkea hyvää!

  • ylös 19
  • alas 14
Vierailija

Näin pienen pojan äitinä itkin alusta loppuun. Toivon kaikkea hyvää teidän perheelle ja paljon voimia jatkossakin. Olen menettänyt vuosia sitten minulle läheisen ihmisen (5 vuotta kestäneelle sairaudelle) ja joskus ikävä nostaa edelleen päätään. Olen saanut voimaa ihanista muistoista ja siitä, että tapaan häntä joskus unissani ja hän on jälleen hyvinvoiva ja onnellinen. Vaikken mistään kohtaa uskovainen olekaan, niin uskon, että jollain tasolla edesmenneet rakkaamme kulkevat edelleen vierellämme.

  • ylös 17
  • alas 18
pienenpojan äiti

Itkien kertomustasi lukien, olen koittanut miettiä miten vahva olet jaksanut olla! Lapset ovat vanhemmilleen rakkainta elämässä ja heitä suojelee vaikka viimeiseen hengen vetoon. Voimia sinulle ja perheellesi <3 ihan syndäntä särkee puolestanne :'( mutta kauniit muistot ihanasta pojastanne säilyvät sydämmissä <3

  • ylös 19
  • alas 10
Päivi45

Koskettava juttu, liikutuin syvästi. Elämän onnet ja elämän surut ovat suurimmillaan niin isoja. Paljon kaikkea hyvää Alenan ja Alexin elämään, valaiskoon muisto Mikaelista ja rakkaus häneen aina perheen elämää!

  • ylös 10
  • alas 10
Vierailija

Tunnen tuskasi, kuljen polkuasi. Sylissäni tytär, syöpälapsi. 1,5 viikon kuluttua mri, joka kertoo, auttavatko nämäkään sytostaatit. Muuta meillä ei enää ole, tyttö on vasta 5 kk. Ei sädehoitoa, leikkaus mahdoton.

  • ylös 13
  • alas 6
Vierailija

Lapsesi on Taivaan kodissa Sinua odottamassa. Taivaan Isä Sinua viiltävän kipeässä ikävässäsi lohduttakoon ja antakoon apunsa ja hellyytensä Sinua hoivata! ❤️

  • ylös 10
  • alas 3
Vierailija

Pikku-Velini kuoli kuusivuotiaana leukemiaan ja vaikka siitä on aikaa niin kyllä on säilynyt mielessä ja uskon että koko neljä vuotta jonka sairaus kesti kasvatti meistä sisarruksista ja koko perheestämme tämän mitä olemme. Uskomatonta mutta vieläkin muistaa veljen äänen ja tekemisiä ja paljon ikävää tuntuu aina vaan.

-Isosisko-

Vierailija

Minäkin menetin lapseni, esikoiseni. Eihän siitä koskaan entiselleen selviä, mutta joten kuten elämään. Minusta tuli katkera, kyyninen ja kova. Höpinät enkeleistä ja taivaasta lähinnä ärsyttävät, en usko sellaisiin. 

Vierailija

Luulin että en enää kykene itkemään. Tämä kertomus osoitti luuloni vääräksi, en kykene olemaan itkemättä.

Tia.A, 68v.

Kiitos kosketavasta jutusta,kuin avoimudesta ja rehelisyydestä.Kyynelet valvuvat silmistäni nyt.Olen sanaton.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat