10 vuotta kadulla asunut pariskunta: "Kukaan ei nouse pohjamudista yksin"
10 vuotta kadulla asunut pariskunta: "Kukaan ei nouse pohjamudista yksin"
klo 13:00 | 16.10.2015
Meile Pentikäinen ja Sergei Sadejeff asuivat kadulla lähes kymmenen vuotta, nukkuivat yönsä yleisen vessan lattialla ja etsivät ruokansa roskiksista. Nyt raitistunut pari on saanut oman asunnon. Tätä kotia he eivät aio menettää.Lue koko juttu
Sivut
Todella koskettava tarina. Kaikkea hyvää ja rakkautta tälle parille! <3
Poikkeuksellisen hienosti kirjoitettu, koskettava juttu, joka laittoi ajattelemaan (ja sai kyyneleet silmiin). Kiitos toimittajalle ja sympaattiselle parille!
Toivon sydämestäni, että Sergeille ja Meilelle kuuluu tänäkin päivänä yhtä hyvää.
Oma blogini: Lapsiperheen arkirealismia / Facebook
Todella hyvin kirjoitettu "kyyhkyläisten tarina" Itse entisenä päihderiippuvaisena jouduin monesti huomaamaan ennakkoluuloja päihteiden käyttäjistä.He kaikki ovat aivan tavallisia ystävällisiä ihmisiä niinkuin moni muu.Antakaa apua ja pysähtykää jos ohikulkialla on jotain asiaa,se että joku meistä pysähtyy hetkeksi kuntelemaan,saattaa pelastaa kyseisen ihmisen päivän tai jopa hengen.
Mahtava selviytymistarina! Toimitus voisi tehdä myöhemmin uuden jutun pariskunnan kuulumisista? On olemassa hyviä ja pahoja päihderiippuvaisia.. nämä kaksi ovat siitä parhaimmasta päästä =)
Ihana tarina ja pariskunta. Heillä on enkelit läsnä <3
Aivan ihana selviytymistarina :)
Hienoa että se huono elämä on nyt ohi.
Hieno selviytymistarina! Kaikkea hyvää tälle pariskunnalle tulevaisuuteen. Olette onnenne ansainneet. Jatkakaa samaan malliin.
Olen ollut samassa tilanteessa 2000 luvun alussa. Kurvissa heiluin ilman asuntoa pitkään ja päihteiden käyttö oli päivittäistä mutta sitten muutama vuosi takaperin sain asunoon ja päihteet jäivät siltä istumalta. Nykyään opiskelenkin opistossa ja olen tullut isoisäksi. Elämä hymyilee vaikkakin rankka elämä on jätänyt kroppaan arpensa, polvet ovat huonot ja selkä melkein leikkaus kunnossa mutta silti joka päivä aamulla herään hymyillen kun saa omasta sängystä herätä oman kullan vierestä :)
Kiitos hyvin kirjoitetusta artikkelista ja hienosta tarinasta! Olisi valtavan mielenkiintoista kuulla, mitä Meilelle ja Sergeille kuuluu nyt, neljä vuotta myöhemmin. Olisiko jutulle jatko-osan paikka?
Saakoon jumala vielä kuulua teidän elämään ohjaajana ja huolehtiana... siunausta teille
Olen itse asunut Italiassa yli 20:tä vuotta josta viimeiset noin 8:n vuotta kadulla en kuitenkaan alkoholisoituneena vaan auttaakseni juuri muita kadunkulkijoita, sillä ei siihen että ihmisestä tulee "juoppo" tai "nisti" tarvita paljoa. Oli se lopullinen isku siihen mikä aiheutti jonkun raiteilta suistumisen mikä tahansa niin se ylös nousu on aina vaikeaa varsinkin kun aikaa kuluu liikaa. Melkein poikkeuksetta menee kaikki suhteet poikki perheeseen, sukulaisiin, ja ystäviin. Kun sitten ihminen alkaa "heräillä" ja miettiä asioitaan niin iskee päälle moraalinen krapula ja taas ihmistä viedään alas, monesti tuo on ikävä kyllä loputonta sillä vaikka tahtoa olisikin yrittää nousta ylös niin ei voimia ja siksi nämä ihmiset tarvitsevat paljon tukea ja ymmärrystä sekä kannustusta.
IHANA TARINA, KYYNELEET tuli silmiin, herkkää, koskettavaa luettavaa.*
Kun puhutaan lusmuista ja sossupummeista, sillä EI viitata tällaisiin henkilöihin. Molemmat kokivat kovia, joutuivat pohjalle, löysivät rakkauden, saivat tukea, selvisivät. Aivan mieletön tarina! Tulin onnelliseksi. Vähän surua tarinassa sivuaa se, etteivät he voi kutsua vanhoja kavereitaan kadulta kylään - varmasti ymmärrettävistä syistä. Elämässä täytyy tehdä valintoja, he valitsivat asunnon ja raittiuden vanhojen piirien sijasta. Toivon hyviä jatkoja pariskunnalle!
Juttu julkaistu v. 2011. Mitä tälle pariskunnalle nyt kuuluu?
Sivut