Kommentit (4)

Hyvää elämää

Ensiksi toteaisin, että ystävälläsi on hyvät mahdollisuudet parantaa omaansa ja perheensä elämänlaatua, koska hän omistaa sinun kaltaisen ystävän.  Ei se ole hänen asioihinsa puuttumista, jos annat hänelle hyviä neuvoja ja toivot ystävällesi parasta.  Jo se, että olet ystäväsi vierellä, kuuntelet häntä ja olet käytettävissä,  merkitsee paljon. On ikävää tietenkin kuulla ystäväsi valittamista ja miehensä arvostelemista, mutta kun jaksat uskollisesti olla hänelle tukena ja vierellä, se voi tuottaa tulosta.  Jos ystäväsi kuuntelee sinua, voisit tuoda esille tilanteen käänteisesti.  Miltä ystävästäsi tuntuisi, jos hänen miehensä koko ajan olisi tyytymätön ja tekisi ystäväsi elämästä sietämättömän?  Vaikka parisuhde on kahden välinen asia,  ystävät voivat auttaa olemalla läsnä ja tuoda uusia näkökulmia tilanteisiin, joista pariskunta ei selviä yksin. Ystävällesi ja hänen miehelleen tekisi yhteinen kahdenkeskinen loma hyvää, jolloin heidän suhteeseen voisi löytyä jälleen lämpöä ja rakkautta.  Tsemppiä sinulle, olet tärkeä ihminen ystävällesi. Koeta jaksaa!

Koola

Ihminen muuttaa elämäänsä sitten, kun on itse valmis ja ennen kaikkea halukas siihen. Ulkopuolisen sanomiset voivat parhaassa tapauksessa sysätä muutosprosessin liikkelle tai sitten aiheuttaa totaalilukon ja asioiden kieltämisen.

Ystäväsi

on manipulaattori. Älä kuuntele hiljaisena hänen  negatiivisia vuodatuksiaan, vaan kerro miten sinä mietäsi huomioit ja miten se vaikuttaa..kerro se iloisesti ja näytä että on toisenlainenkin tapa. Älä mene tämän manipulointi hengen alle yhtään..ainakaan anna sääliä..sitä se hakee..vaan näytä että omasta itsestä lähtee muutos asioissa.  Jos ystäväsi ei hyväksy sitä että et halua antaa sääliä tai anna hänen puheidensa vaikuttaa..ei hän ole ystäväsi..vaan pitää sinua roskakorina ja sinä olet hänen vallassaan, se ei ole ystävyyttä.

moretalk

Jos ystäväsi loukkaantuu syvästi, hänellä on taipumusta narsismiin.Narsistihan ei tee koskaan virheitä,vika on aina muissa. Minulla oli vuosia sitten ystävä jolla on 3 lasta,yksi heistä on lievästi kehitysvammainen.Katselin monta vuotta kuinka hän kohteli tuota poikaa aina vähän halveksuen.Ja he kyläilivät tuon pojan kera oikeastaan vain meillä ja mummuloissa. Häntä varmaan hävetti kun poika puhu pälpätti "omiaan"joskus pitkiäkin pätkiä.(Hän halusi olla täydellinen äiti.Jolla on vain täydellisiä lapsia.)Minusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä,kiva pojan kanssa oli höpötellä,vaikken aina ymmärtänytkään kaikkea.Kerran he olivat meillä,meillä oli silloin koiranpentu.Vaikka poika oli nähnyt koiran kerran aiemminkin, hän säikähti hirveästi kun koira tuli ja hypähti hänen jalkoihin(pöydän alta) kun olimme kahvipöydässä. Poika kävi huutamaan/kiljumaan kovaan ääneen,eikä siitä meinannut tulla loppua. Hänen äitinsä aivan silminnähden "raivoisasti häpesi" pojan säikähdystä ja huusi lopeta,lopeta ja raahasi pojan suoraan ovesta pihalle. Siellä hän karjui ja mesosi lapselle kuin olisi VAKAVAKIN  asia tapahtunut. He lähtivät milteipä heti kotiin. Parin päivän päästä näimme ja ajattelin että kysyisin kuinka ihmeessä hän raivoaa tuollaista asiaa pienelle pojalle.Ja  MITÄ  se haittaa jos poika reagoi noin pikkukoiran hypähtämiseen ja pojan säikähdykseen.  Äiti ei suostunut keskustella asiasta ja sen koomin he eivät ole meillä vierailleet. Minä ilmeisesti arvostelin hänen äitiyttään ja hän ei sitä siedä. Anteeksikin yritin pyytää,mutta mikään ei auta.  Eli minulle selvisi näin karulla tavalla että minähän en alkuunkaan ollut tuolle naiselle ystävä. Koska ystävät sietävät toisiltaan myös kritiikkiä ja varsinkin uskaltavat puhua melkeimpä kuin asiasta kuin asiasta.   Eli kehotan puhumaan asioista JOS  sydämessäsi tunnet että nainen on sinun AITO  Ystäväsi. Jos epäilet muuta ,ei kannata, koska silloin voit menettää pienemmästäkin sanomastasi kaverin/tuttavan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat