Mietitkö, oletko masentunut? Tunnista 11 masennuksen hälytysmerkkiä

Jos kaikki tuntuu harmaalta, rintaa puristaa ja itkettää, kannattaa pysähtyä.Lue koko juttu

Kommentit (10)

Ota minut pois

Kymmenen vuotta sitten jouduin pariksi kuukaudeksi osastolle vakavan masennuksen takia. Tämän jälkeen masennus on uusiutunut pari krt lievempänä joista toisella kerralla olin töistä pari kuukautta sairauslomalla. Nyt on kolme vuotta oltu ilman lääkkeitä ja käyn töissä, mutta monta kertaa päivässä huomaan ajattelevani että kunhan lapset muuttavat kotoa voin irtisanoutua töistä ja tappaa itseni.
Joka päivä mietin myös että soittaisinko lääkäriin että saisin lääkkeet. Mutta en saa soitettua. Sivuvaikutukset on niin rajut (kokemusta on) etten voisi taaskaan mennä töihin ja se tietäisi sairaslomaa. Sairaslomaan ei yksinkertaisesti ole varaa ja lääkkeiden kanssa olisin niin umpiväsynyt tai pahoinvoiva ettei vuorotyöstä tulisi yhtään mitään.
Muuton jälkeen terveyskeskuksessa on inhottava vanha ukko psykologina jolle en pysty puhumaan mitään. Työterveydessä pääsee psykologille vain kolme kertaa jonka jälkeen lähettävät omaan terveyskeskukseen sen ukon pakeille.
Vapaapäivät olen kotona. Hyvin usein linnoittaudun kotiin koska en pääse sängystä ylös. Pakolliselle kauppareissulle lähtö voi viedä monta tuntia. Ovea avatessa joudunkin palaamaan sänkyyn.
Fyysinen kunto alkaa olla huono. Hampaat vihlovat eli niissä on reikiä. Suihkuun jaksan kerran pari viikossa vaikka hoitotyössä pitäisi huolehtia hygieniasta.
Kukaan ei tiedä. Tuttavat luulevat että olen sama aktiivinen harrastaja joka olin ennen ja en siksi vastaa puhelimeen.
Sisaret luulevat että olen töissä kun en vastaa puhelimeen.
Siitä on kohta kaksi vuotta kun kukaan on käynyt luonani kylässä koska en JAKSA ketään. Eikä sellaisia läheisiä ystäviä ole jotka mitään ihmettelisivät.
En ole vielä edes neljääkymmentä mutta tunnen itseni satavuotiaaksi. Tosin töissä hoitamillani vanhuksillakin on enemmän harrastuksia ja vilkkaampi sosiaalinen elämä.
Olin vasta viikon töistä lomalla. Töissä valehtelin mummoille käyneeni sukuloimassa kun en kehdannut kertoa että makasin koko viikon yksin kotona ja itkin. Välillä skarppasin kun teinit tulivat kotiin, välillä valehtelin heille että oli ollut koko päivän menossa ja siksi makaan.
Ilman noita teinejä olisin jo katkaissut elämänlangat omalta osaltani.

Vierailija

Soita pian sinne lääkäriin, jos ne lääkkeet kuitenki auttais? Vaadi päästä toiselle psykologille puhumaan. Voimia arkeen, älä luovuta❤️

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat