Ikäero alkaa painaa

Ikäero alkaa painaa

Lukittu

Onko vaimon luovuttava omista menoista, kun eläkkeelle jäänyt puoliso ei enää jaksa lähteä mukaan?Lue koko juttu

Kommentit (7)

Vuoden eläkkeellä ollut

Ehkä asia on hieman sama kuin jos puolisosi olisi sairastunut kroonisesti. Tosin olet aina tiennyt, että puolisosi vanhenee aikaisemmin kuin sinä. Avoin keskusteluhan on aina paras ratkaisu. Jospa miehesikin ymmärtäisi, että sinä kaipaat elämältäsi muitakin asioita kuin hänen seuransa. Miehesi on ollut kovin vähän aikaa eläkkeellä. Yleensä kriiseistä selviää noin kahdessa vuodessa. Perheneuvolakin voisi selventää ajatuksiasi.

 

Elämää

Parisuhde on yhteinen, joten ongelmakin on yhteinen. Et voi odottaa, että mies ratkaisee asian yksin. Ehkä hän myös pelkää, ettei enää vanhana ja väsyneenä enää kelpaa sinulle? Hänen pitäisi saada mukavia asioita elämäänsä itsensä takia, ei vain sinun. Minäkin suosittelen ammattilaisen kanssa jutustelua pariskuntana, vaikkapa seurakunnan perheneuvonnassa. Muista myös, että kaikkea ei voi elämässä saada. Luultavasti sait nuorena naisena miehestäsi turvaa - myös taloudellisesti, kun hän oli jo pitemmällä työelämässä ja elämää nähnyt aikuinen mies. Et ole siitä tietenkään velkaa, mutta ottaessasi miehen otit koko paketin - nuo aikuisen miehen vahvuudet ja myös tämän ikääntymisen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä ja erikseen

Minä passittaisin miehen lääkäriin etsimään syytä väsymykseen, joka on alkanut kirjeesi mukaan jo muutama vuosi sitten. Väsymys selittää sen, että hän ei innostu matkustamisesta tai on riippuvainen sinusta. Missä ovat hänen omat ystävänsä tai omat harrastuksensa - jos hänellä niitä on ollut? Niistä saa virtaa eläkepäiviin eikä niitä pitäisi lopettaa vielä vuosiin. Kun väsymys väistyy, hän varmasti suhtautuu paremmin myös sinun menoihisi.

Sinulla taas on tyypillinen "50- kriisi", pitää mennä ja tulla ja olla koko ajan tekemistä - täysin normaali elämänvaihe naiselle, joka on vapautunut äidin roolistaan lasten aikuistuttua. Kunhan muistat, että sinulla on mies kotona, voit matkustaa ja harrastaa hyvällä omalla tunnolla. Kärsivällisyyttä tässä vaiheessa ja selvittäkää miehen väsymisen syyt ensi tilassa.

Struudeli-60

Hei "Tulevaisuus pelottaa", olit melkein kirjoittanut minun mietteeni, sillä tilanteeni on lähes samanlainen.

Meillä on ikäeroa 10 vuotta ja olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta. Meillä on aikuiset lapset. Olemme hyvä perhe ja meillä on ollut varsin hauskaa yhdessä. Nyt kuitenkin, kun mieheni kuuttakymppiä käy ja minä viittäkymppiä, ovat eroavaisuudet tulleet esille.

Kyse ei ole viidenkympin-villityksestä tai kriisistä kuten joku jo ehdotti. Ehei! Iän myötä asiat vain muuttuvat ja saavat uusia arvoja.

Mieheni on ollut hyvin sosiaalinen ja aina porukan ilopilleri. Mutta hän on vetänyt aina rajoja kenen kanssa on. Me emme juuri kyläile, emme kutsu vieraita emmekä tapaile naapureiden kanssa. Hänelle kaikki tilaisuudet ja juhlat ovat pakkopullaa, ja se asia korostuu nyt iän myötä entisestään. Kun olemme lähdössä, hän pukeutuu viime tipassa ja yleensä farkkuihin ja villapaitaan, kun pitäisi laittaa juhlavaa päälle. Ei huvita! Kaikkien mieliala laskee siinä samalla.

Hän istuu mieluiten vapaa-ajat sohvalla, katsoo telkkarista mitä tahansa ja ainoa liikunta on sohvalta jääkaapille. Mitään kotitöitä ei enää viitsi tehdä, ennen siivosimme kimpassa. Koirien ulkoiluttaminen on pakkopullaa ja hirveän napinan saa silloin aikaan.

Kiinnostuksemme ovat eriytyneet. Minä olen aina tykännyt urheilla ja teen sitä edelleen. Käyn yksin tai kavereiden kanssa liikkumassa kuten myös teatterissa, leffassa ja messuilla. Minulla on paljon aktiviteettia kodin ulkopuolella, eikä häntä kiinnosta edes kysyä mitä puuhailen kunhan tulen kotiin ilmoittamaani aikaan.

Lasten asiat olen aina hoitanut yksin, vanhempain iltoihin tms. häntä ei saanut ikinä.

Me pysymme yhdessä vaikka emme enää puuhaile niin paljon yhdessä kuin nuorempana. Olen jo tottunut tähän, että minun asiat on minun asioita. Hän kyllä kertoo minulle murheensa ja vaivansa, myös työasiat. Minä jos jotain juttelen, hän ei kuuntele vaan huomio on jossain muualla. Sitten hän kiukustuu, kun selittämäni asia tulee hänelle uutena jossain vaiheessa.

Näin se vaan menee! Elämä antaa kuitenkin niin paljon. Välillä ärsyttää todella paljon, mutta ei kannata suuttua. Lähteä vaikka lenkille, jumppaan tai jonnekin. Palatessa asia on jo laimentunut.

Eli vietä omaa aikaasi niinkuin haluat, ilman miestä jollei hän halua. Koti on yhteinen, eikä sitä kannata rikkoa pitkän liiton jälkeen jos vielä löytyy hyviäkin asioita jotka kantavat liittoa eteenpäin.

Tsemppiä!

 

 

 

 

Ikää syytetään liikaa

Sinulle Struudeli-60: Onkohan miehesi käytös ikääntymisestä johtuvaa vai pitkän parisuhteen aiheuttamaa "leipääntymistä". Erosin miehestäni, kun olimme molemmat 36-vuotiaita, ja olimme olleet yhdessä liki 17 vuotta. Molemmilla alkoi olla samankaltaista käytöstä: olimme kämppiksiä, toisten asiat eivät kiinnostaneet ja minäkin hoidin lapsemme yksin. Miehesi vaikuttaa vetäytyvältä. Voisiko löytyä jokin uusi harrastus, mistä hänkin olisi kiinnostunut ja pääsisi loistamaan?

Anya

Olisikohan aloitrajan syytä miettiä asioita laajemmin kuin omasta navasta ja tarpeista? Mies on juuri jäänyt eläkkeelle, mikä on ihmisen elämässä suuri muutos, etenkin suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa etenkin miehinen itsetunto rakentuu usein juuri ammatti-identiteetin ympärille. Kun lapsetkin ovat pois kotoa, elämään tulee helposti joko pysähtynyt - tai aloittajan oma yliaktiivinen - kausi. Parisuhteen eri vaiheet kulkevat käsikkäin muun elämän kanssa, ja aika oudolta tuntuu, että niihin vaiheisiin etsitään pitkän suhteen jälkeen syitä pinnallisemmilta puolilta. Omista tunteista täytyy ottaa vastuu, ei sysätä syitä toisen niskoille.

Vielä työssä

Eläkkeelle jääminen ei tarkoita, että ihmisen täytyisi merkittävästi hidastaa tahtiaan, jos on fyysisesti hyväkuntoinen.
Miehelläsi voi olla jonkinlainen masennuskausi. Olen Anyan kanssa samaa ja eri mieltä: Täytyy ottaa oma vastuunsa asiasta eli tutkailla, onko sinun toiminnassasi viidenkympin villitystä? Jos kysymys todella on vain miehesi hidastumisesta, pitää huomiota kiinnittää miehen terveydentilaan ja mahdolliseen ahdistukseen eläkkeellejäämisen johdosta.

Voitteko puhua asiasta kiihtymättä? Ratkaisuun pyrkien?
Struudeli, tilanteesi kuulostaa ärsyttävältä. Meilläkin oli tuo juhliinpukeutumis- ja ei huvita-ongelma. Aina lähtiessä mies rupesi kiukuttelemaan, että ei hän oikeastaan halua tavata niitä tai näitä ihmisiä, ja että mitä sinne laitetaan päälle jne. Kerran lähtiessämme suivaantui siitä, että hänen kännykkänsä ei (yhtäkkiä yllättäen....) mahtunutkaan pieneen kirjekuorilaukkuuni, johon olin omat tavarani sijoittanut. Olin raivona, sadatta kertaa. Kun itsellä on meikki hyvin, tukka laitettu ja vaatteet päällä ja mies kiukkuaa kuin lapsi, petti hermot.
Sanoin, että tämä tilanne tässä on iso ongelma. Että en kaipaa mitään draamaa silloin, kun itse olen valmistautumassa hauskaan tilaisuuteen tuttujen tai ystävien kanssa, haluan lähteä iloisin mielin. Että olen valinnut vaatteeni, suunnitellut kampaukseni ja ostanut uudet sukkahousut kolme päivää aiemmin, jotta viime hetken ärsytykseltä ja kiireeltä vältyttäisiin. Sanoin myös, että jos hän ei halua johonkin lähteä, tämä tulisi sanoa silloin kun vastaamme kutsuun, eikä vasta lähtiessä vinkua, ettei huvita. Voin mennä yksinkin, jos hänelle on vastenmielistä.

...Tilanne on parantunut ajan kuluessa. Viimeksi pari viikkoa sitten mieheni sovitti vaatteensa kaksi päivää ennen juhlia, ei protestoinut sanallakaan ja oli valmis ajoissa. Saipa kännykkänsäkin pikkutakin taskuun. Kannatti avata suu?

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat