Kommentit (10)

Kyynelsilmä

Ihana pari, niin koskettava ja aito tarina. Itku tuli silmään kun luki. Jotain sellaista todellista ja aitoa rakkautta. Tuollaista haluaisi itsekin elää <3

Vierailija

Ehkä jopa liian hyvää ollakseen totta, mutta on tuossa jotain niin aitoa ja koskettavaa. Ei prinssi/prinsessasatua vain, vaan arkista osin rujoakin elämää. Sellaistahan elämä on, mutta kaunista kun rakkaus kaiken voittaa.

Petetty mutta rakastettu

Itsekin olen mieheni kanssa paraikaa uskottomuuskriisistä toipumassa. Olemme valinneet toisemme ja tunnemme suurempaa yhteyttä kuin koskaan aiemmin. Eli kyllä se on mahdollista, että parisuhde paranee kriiseistä. Tiedän sen omasta elämästäni. Ihana kuulla muitakin selviytymistarinoita! <3

Rakkaus voittaa, yleensä

Mukavaa olisi kuulla mitä parisuhteelle kuuluu,esim. vuoden tai kahden päästä. Vieläkö rakkaus jatkuu. Vaikka kyllä kai se jatkuu, kun on jo tuollaiset myrskyt kestänyt. Ja onnellisilta vaikuttavat he. 

Annili

Näissä uskottomuustarinoissa, joissa petetty antaa anteeksi ja suhde jatkuu kriisin jälkeen entistä onnellisempana, petetty on poikkeuksetta nainen ja uskoton osapuoli mies. Entä jos asetelma olisi toisin päin? Löytyykö miehiä, jotka olisivat valmiit antamaan anteeksi vaimon uskottomuudem?

rikkirevitty sydän

Hei!
Täällä taas yksi rikkirevitty sydän lisää. Olen niin voimaton ja uupunut mieheni uskottomuuden takia.
Ensimmäinen kerta paljastui sattumalta 24.12.2014, lattialle tipahtaneesta joulukortista, rakkaalleni _ _ _ _ _ _si!
Annoin anteeksi, sovimme yhdessä yhteisen tulevaisuuden jatkamisesta. Mennyt vuosi ei todellakaan ollut helppo. Välillä oli fiilis, että mitä tuosta ja kohta aivan vastainen, haluaisin vain hävitä, pois kaikesta ikuisesti.
Pala palalta sain itseni jotenkin kehyksiin. Puhuimme paljon ja samoja asioita vatvoimme moneen kertaan.
Yhtenkään päivänä en unohtanut tapahtunutta, mutta pikkuhiljaa pystyin antamaan anteeksi, aamuisin herätessä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen ajatus tämä toinen nainen. Vai onko hän se ensimmäinen?
Opimme puhumaan ja keskustelemaan aviomieheni kanssa asioista ja jotenkin tuntui, että ei se rakkaus ole mihinkään kadonnut. Opimme tekemään yhdessä kaikenlaista kotiin ja yhteiselämään liittyvää. Elämä tuntui jo aivan elettävältä, ja vielä ihan yhdessä.
Mutta..
Viikko sitten mieheni kännykkä oli työpöydällä ja samoin minunkin, aikalailla samanlaiset kuoret. Lapsenlapset sanoivat että mummo, kännykkään tuli viesti.
Sanoin vain lapsille että tuokaa mummolle ja näpsäkästi he osaavat avata kaikenlaiset kännykät ja osaavat käyttää myös.
Avautuva viesti pisti heti silmiini erikoisena, joten se oli pakko lukea samantien. Sitten jo ymmärsinkin että viesti on ihan aviomieheni kännykkään lähetetty.
Rakkaudentunnustus, ikävän itkeminen, aviomieheni äänen kuuleminen, kuinka se on ihanaa.. jne.
Ensimmäistä kertaa aukaisin mieheni kännykän sisällön, vaikka teidänkin että se ei ole sallittua. Viestejä ja yhteydenottoja oli tämän toisen naisen taholta kymmeniä viime syksystä asti.
Niinhän miehenikin totesi, että se on rikos. Totesin että menen vaikka vankilaan, mutta tämän asian tiimoilta minulla ei ole enää mitään menetettävää. Totuus ei pala tullessakaan.
Vuosi sitten soitin tälle toiselle naiselle ja silloin myös hän pyyteli anteeksi ja sanoi että tämä on nyt loppu, aivan kuin miehenkin lupasi ja vannoi.
Ja niin soitin nytkin, puhelimesta tuli vain kommentti , etteihän tähän muita tarvitse sotkea, kun sanoin ottavani yhteyttä myös hänen aviomieheensä.
Kukaan muuhan ei ole tietoinen tästä salarakkaudesta kuin minä, aviomieheni ja tämä toinen nainen.
Olen onnekseni voinut avautua kahdelle tosi ystävälleni, muuten en tiedä miten olisin kestänyt kaiken.
Ja todellakaan en ole ollut se paha aika. Luulen, että olen ollut liian kiltti.
Naisena olen itse aivan ok kaikin puolin, mutta mieheni on vain halunnut pitää 40 vuotta sitten tapahtunutta teinirakkauttaan hengissä yhdessä tämän salarakkaan kanssa.
Nyt sanoinkin aviomiehelleni etten jaksa enää leikkiä kanssasi, haluan ihan aikuisen miehen rinnalleni.
Nyt minulle vannotaan rakkautta ja muutosta, jos vain hän saa jäädä elämääni.
Tiedän että selviän, mutta, jos hän on elämässäni, miten toiseen pystyy saamaan luottamuksen takaisin??
En todellakaan ole itseeni kyllästynyt, vaan ihan tässä ajassa elävä aikuinen nainen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat