Sivut

Kommentit (35)

Rosie

Murheellinen tarina.

Tuntuu, että monista keski-ikäisten perheiden joulupöydistä puuttuu "toinen mummo". Leskeksi jäätyään ovat jotenkin eksyksissä ja "parittomina", kuka milläkin tavalla yrittää selvitä uudessa tilanteessa.

Uskon välittämiseen ja sitkeään puuttumiseen estelyistä huolimatta.

Jouluna iloitsen heistä, jotka istuvat juhlapöytään kanssani.

perhe on pahin

Meillä on rauhallinen joulu myös, ilman kumpaakaan anoppia. Toiselle ei kelpaa vävy, joten seuramme ei kelpaa. Toinen ei osaa käyttäytyä vaan järjestää joka kerta jumalattoman kiukuttelukohtauksen  ja näin muilta on juhlatunnelma pilalla.Totesimme jo vuosia sitten että emme pilaa enää joulua hänen takiaan.

harakka

Ei meilläkään ole mummoa joulupöydässä, ei ole ollut vuoden 2003 jälkeen. Ei mummo juonut, mutta osasi muuten olla hankala, vaikea ja suoraan, suomeksi sanoen: vittumainen. Haukkui miniät, miniöiden mukulat ja kertoi nolaavia juttuja omista lapsistaan.

Äitini kuulemma kyttäsi vain perintöä, isän olisi pitänyt mennä toisen kanssa naimisiin, kylällä kun oli ollut samanikäinen ja rikkaan talon tytär. Karjalaisista jaksoi aina valittaa, miten tulivat sodan jälkeen muiden vaivoiksi, veivät maat ja mannut. Aariakaan ei mummolta otettu, mutta silti marinaa riitti. Mukavaa kuunneltavaa miniälle, jonka omaisia oli lähtenyt evakoksi.

Minun rintoihini mummo tarrasi, kun olin rippikouluikäinen, hän halusi kuulemma kokeilla, "joko tissit ovat kasvaneet". Minä olin ruma, ehkä lesbo ja ties mitä muuta (ihan heteroksi olen kyllä kokenut itseni, eikä peili ole vielä särkynyt siihen katsoessani). Ylioppilasjuhlissa mummo kiekui kovaan ääneen, miten "nyt likallakin on lunta paskahuussin katolla".

Mummo tiesi kaikesta kaiken, osasi kaiken ja oli ollut niin nuori, nätti ja osaava. Puhetulvalta ei toinen saanut suunvuoroa.

Lopulta äitini ja minä kyllästyimme. Rajansa kaikella. Nyt mummo on päälle yhdeksänkymppinen ja dementoituneena laitoksella. Kertaakaan en ole häntä käynyt katsomassa, enkä käy. Minulle hän on yhtä kuin kuollut, enkä tunne välien katkaisemisesta minkäänlaista pahaa omaatuntoa, pelkästään helpotusta.

käly

Voi miten tuttu tarina, ei anopista, mutta veljen siskosta. Sairaalajakso pelasti osittain hänet, mutta yksin hän on edelleen. Valitettavan yksin ja yksinäinen. Ei välitä lapsenlapsistaan, ei ole ikinä tuntiakaan hoitanut heitä. Suren pojan perheen vuoksi, ettei heillä ole "mummia". Ei meidän lapsilla tätiä eikä kummitätiä eikä miehellä siskoa!

Hävetkää mummojen arvostelijat

Voittehan te mummoja syyttää ja täällä on yksi sellainen. Kun mies eli ja mummi teki töitä seitsenkymppiseksi, eikä meinannut jaksaa. Mies oli eläkkeeellä ja joi vapaa-aikansa, ei voinut luottaa. Kun jäin leskeksi, aloin itsekin ottaa viiniä. Helpotti surua ja vastoinkäymisiä. Lapset vahtivat ja kyyläsivät. Heillä oli ollut seitsenkymmenluvun hurja nuoruus, mummilla "hurja" vanhuus. Nuoruuttahan hänellä ei koskaan ollutkaan. Syytöksien sijaan, katsokaa että mummo tulee toimeen eläkkeellään. Auttakaa häntä ihan konkreettisesti. Ette usko, miten hyvillään mummo olisi vaikka kahvipaketista tai jostain ihan pienestä tuomisesta. Pienen eläkkeen turvin kitkuttelija joutuu venyttämään jokaisen euron. Jos vaikka ostaa viinipullon, sekin pitää salaa juoda, lapsilta. Kun edessä ei ole muuta kuin vanhuus ja kuolema,miksi enää kitkutella.? Tämäkö on se palkka kovista työvuosista ja kaikista huolista joita on pitänyt kantaa? Sanompahan vain, että kylläpä on hyvä syytellä anoppia ja mummoa, ymmärtää ei tarvitse. Kyllä kirjoittajalla olisi pitänyt olla myötätuntoakin vanhaa naista kohtaan. Pahalta tuyntuu, hyvin pahalta. Ihan kuin olisi maailman suurin rikollinen, kun ei kelpaa miniöiden joulupöytään. Koska olen mummo, isomummo, leski ja pienituloinen, sanon, että hävetkää...Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ja ehkä se joulupöytä löytyy jostakin, johon mummokin kelpaa, jos ei muualta niin omalta pöydältä, kalliin kuolinpesän ylläpitäjän omasta keittiöstä. Viettäkää joulua hyvällä omallatunnolla, mummohan ei valita, kaivaa vielä tyhjän kukkaronsa pohjalta viimeisen euron lapsenlapselleen. Terveisin, pahoilla mielin, mummo Itä-Suomesta.

Vierailija

Tässä ei tosiaan ollut kyse siitä kuinka mummot olisivat syyllisiä. Tekstistä pukkasi kaiho ja auttamisen halu läheistä kohtaan. Ongelmat eivät tosiaan olleet tekstin kirjoittajan mukaan yksinomaan mummon syytä, ja ideana ei ollut valittaa siitä että "nyt sillä on menny vintti pimeäksi", vaan että tuo ei selvästikkään ole elämisen arvoista elämää, oli vanha tai nuori. Eniten tässä pohdittiin omaa ja systeemin voimattomuutta asian suhteen. Enemmänkin kyse on siitä kun ihminen ei ota apua vastaan, vaikka sitä tarvitsisi, mitä lasten olisi pitänyt tilanteessa tehdä? Varsinkin kun muuttujana oli tuo miesystävä? On nuoremman polven velvollisuus pitää huolta vanhemmasta, mutta mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä sinun mielestäsi? Ihan kahvipaketilla tai konkreettisella rahalla ei tilannetta selvitetä, kahvipakettia noin pahasti dementoitunut mummo tuskin osaisi arvostaa, ja rahat menisivät suoraan viinaan. Kyseessä on vaikea alkoholismi, eikä valitettava fakta siitä että eläkeläiset joutuvat suomessa elämään niukasti ja yksin. "kyllä on hyvä syytellä anoppia, ymmärtää ei tarvitse", mitäs sitten kun anoppi ei itsekään ymmärrä?

Terveisin 23v opiskelija PK-seudulta

mimosa

Onpa hienoja kirjoituksia. Voi tuota ahdistyksen määrää kun ei voi auttaa. Toivon kaikesta huolimatta oikein rauhallista joulua teille

Huolenkantaja

Tarinaan kuin meidän elämästä. Äidille ei saatu vuosiin apua, ehti tärvelemään asunto-osakkaansa virtsasta ja ulosteesta. Asun eri paikkakunnalla ja kannoin kovaa huolta jatkuvasti. Poliisit paranivat turvallinen kymmeniä kertoja, kun puhelinyhteyttä ei saatu viikkoina, eikä ovea avattu.

Kun vihdoin joutui sairaalaan, todettiin pitkälle edennyt Alzheimerintauti, alkoholismin lisäksi. Lapsia en ollut vienyt sinne enää vuosikymmeneen.

Sittenbalkoi kotihoito käymään heti 2xpäivässä. Siihen asti minua oli pidetty hysteerisenä omaisensa. Näin jatkui muutama vuosi, ja tiesin että joku käy äidin luona kahdesti päivässä, joka helpotti huolta. M yöhemmin äiti sai aivoinfarktin, ja toinen puoli halvaantunut. Nyt on ollut sairaalassa puolivuotta ja odottaa palvelukotipaikkaa. Näihin vuosiin jaberilaisiin miesystäväni on mahtunut monenmoisia uskomattomia tilanteita

Huono tytär

Todella ikävää, mutta tätä sattuu valitettavan monelle. Oma isäni kuoli huhtikuussa, juurikin tällaisen shown jälkeen. Alkoholisti, ehkä jopa sekakäyttäjä. Lisäksi sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joten välillä mentiin pilvissä, välillä pohjalla. Ei kukaan auttaa voinut, mutta silti kaduttaa, etten ollut läsnä viimeisinä hetkinä. Isä väitti muuttaneensa Rovaniemelle huhtikuun alussa, todellisuudessa ei ollut koskaan asunnostaan lähtenytkään. Vappuaattona huoltomies oli isän asunnostaan löytänyt. Ja myöhemmin selvisi, että siellä oli maannut kuukauden päivät. Todennäköisesti oli kärsinyt jos minkämoisista oireista viikkotolkulla, mutta kuolema tuli pienen sydänkohtauksen voimalla. Paljon aiheutti mies pahaa mieltä, silti harmittaa, etten ollut paikalla. Enkä tiedä, koska tämä katumus hellittää.

Alkoholistin tytär minäkin

Vierailija kirjoitti:
Todella ikävää, mutta tätä sattuu valitettavan monelle. Oma isäni kuoli huhtikuussa, juurikin tällaisen shown jälkeen. Alkoholisti, ehkä jopa sekakäyttäjä. Lisäksi sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joten välillä mentiin pilvissä, välillä pohjalla. Ei kukaan auttaa voinut, mutta silti kaduttaa, etten ollut läsnä viimeisinä hetkinä. Isä väitti muuttaneensa Rovaniemelle huhtikuun alussa, todellisuudessa ei ollut koskaan asunnostaan lähtenytkään. Vappuaattona huoltomies oli isän asunnostaan löytänyt. Ja myöhemmin selvisi, että siellä oli maannut kuukauden päivät. Todennäköisesti oli kärsinyt jos minkämoisista oireista viikkotolkulla, mutta kuolema tuli pienen sydänkohtauksen voimalla. Paljon aiheutti mies pahaa mieltä, silti harmittaa, etten ollut paikalla. Enkä tiedä, koska tämä katumus hellittää.

Älä tunne turhaan katumusta ja pilaa omaa elämääsi. Kun alkoholi vie, siinä ei sukulaisten avun tarjonnat auta. Kokemusta lähipiiristä on! Mieti mieluummin että isäsi on nyt paremmassa paikassa ja sinun huolesi on ohitse. Käy vaikka juttelemassa psykologin kanssa asiasta niin saat helpotusta. Avun hakemisen on valitettavasti tultava alkoholisoituneesta itsestään, ja harvoin näin käy. Suomessa kuolee vuosittain useita ihmisiä alkoholismiin. Olisiko ehkä aika lain näkökulmasta miettiä olisiko pakkohoitoon määrääminen kuitenkin ihan hyvä asia?

Nuori äiti

Voimia perheelle. Ei meidänkään joulupöytään tule minun puolelta ukkia eikä mummia. Äitini on narkomaani isäni alkoholisti. Olen itsekkin ollut narkomaani mutta pitkän kuntoutuksen jälkeen olen oikealla tiellä. Meille syntyi vauva joka on nyt 3kk. Vauvamme on antanut elämälleni tarkoituksen. Lopetin melkein seinään muut huumeet mutta minun oli pakko mennä korvaushoitoon. Stressaan nyt vanhempieni takia paljon, vaikka pitäisi keskittyä nyt muuhun. Olen itse aiheuttanut huolta vanhemmilleni mutta he nyt meille, minulla on 3 veljeä. Mikätahansa riippuvuus on rankkaa lähimmäisille.

KaupanKati

Lasteni mummo ei ole meille tervetullut joulupöytään, eikä muutenkaan. Olen nyt 50 v. täyttäessäni päättänyt, että en enää toimi äitini terapeuttina ja likasankona. Vuosia olen kuunnellut kuinka katkera hän on kaikesta, ja saa itkuraivarin milloin mistäkin. Minä en mitään osaa tehdä oikein, ja vuoroin olen liian laiha tai lihava, pukeudun väärin, minulla on liikaa ryppyjä, hampaat vinossa ja hiukset väärän väriset. Mitään positiivista on turha odottaa, pelkkää haukkumista ja riidan kylvämistä. Suuttuessaan hän laittaa välejä poikki, ja ilmoittaa, ettei halua olla kenenkään kanssa enää missään tekemisissä. Nyt tämä sama päätös on tullut minun puoleltani.

Mumma

Alkoholisti voi tuhota elämänsä. Niinkuin kuka tahansa meistä. Kukaan ei voi sille mitään. Kyseessä on pahimmillaan kuolemaan johtava sairaus.

Tärkeintä on, että omaiset hoitavat itseään, ja työstävät alkoholistin aiheuttamaa surua, murhetta, huolta ja raivoa. Siihen voi olla apua alkoholistien omaisten vertaisryhmistä. Koska alkoholistin valinnat aiheuttavat ylisukupolvista kärsimystä, tähän työstämiseen on oikeastaan velvollisuus.

Mutta vaikka kävisi ikänsä vertaisryhmässä kartuttamassa ymmärrystään ja purkamassa turhautumistaan, omaisen alkoholismi vaikuttaa koko elämään, ihmissuhteisiin, asenteisiin, tunne-elämään ja elämän voimavaroihin.

Ymmärrys kuitenkin auttaa, itseymmärrys ennen kaikkea.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat