Kommentit (5)

ahdistunut äippä

Miekin olen kyllästynyt meidän tavarapaljouteen, asutaan 4 henkilöä 65m2 kolmiossa. Toinen lapsista on vielä sen verran pieni, että voidaan vähän aikaa asua vielä tässä. Toisella lapsella on 10m2 huone täynnä leluja ja pienemmän lelut on olohuoneessa. Isäntä toi vielä varastosta vanhemman lapsen lego dublot täyttämään jo muutenkin pientä olohuonetta :/

Tunnun ahdistuvan tähän nippelimäärään. Nuorempi lapsi vielä oikea tehosekoitin ilman kantta: lelut ja kaikki muut tavarat lentää lattialle. Itse ostin yhteen aikaan paljon lankoja, nyt olen rajoittanut että edellisistä päästävä ensin eroon. Isännällä autoon ja remontointiin liittyvää työkalua... jotain vauvatavaraa ja vaatetta löytyy myös, kun ei kaikkia ole raaskinut hävittää jos joskus saisi kolmannen lapsen (ei siis tähän asuntoon :D). Varasto on aivan täysi, siihen menee puoli päivää ainakin kun aloittaa siivouksen. Pitäisi vaan rankalla kädellä laittaa tavaraa kierrätykseen, niin mielikin olisi ihan toisenlainen kotona ollessa. Toisaalta en tykkää mistään minimalistisesta, mutta vähempikin riittäisi :)

Vierailija

Olipas ihana kirjoitus! Oli lohduttavaa huomata etten painikkaan hamstraamisen kanssa yksin. Hamstraamisen olen perinyt vanhemmiltani, äidiltä. Mitään ei saa heittää pois, kaikki pitää säilyttää, jos vaikka vielä joskus tarvisi. Välillä uhmaan mieltäni/äitiäni ja ajattelen tavaroista luopumista. Aloitan siivouksen ja rakas äitini astelee paikalle kehuen ettei tuosta voi luopua ja tuota et ainakaan sinne kirpparille vie, ne oli kalliit luistimet enkä toisia kyllä osta (lapsenlapsille) ne olisi pitänyt säilyttää 9 vuotta kylmässä varastossa seuraavalle lapselle. Äitini lähdettyä,hain luistimet ja kiikutin ne kirpparille, avattuani paketin oli niissä homepilkkuja. Voi mikä voiton riemu ja itsensä/äitinsä voittamisen olo tuli kun pääsin niistä eroon ja voi hyvällä omallatunnolla vielä sanoa että ne olivat menneet pilalle. Aloitin vihdoinkin siivouksen ja luopumisen tavaroista. Keräsin rohkeuteni ja ilmoitin äidilleni mihin olen ryhtynyt. Tuli pitkä lista mitä halusi itselleen ja aion viedä hyvillä mielin ne hänelle. Jos luopuessani tuntuu siltä ettei tunnu hyvältä jotain antaa/myydä pois,olen itselleni armollinen ja jätän sen itselleni säästöön... ehkä se lähtee sitten ensi kerralla. Mutta voin sanoa että olen ollut todella tyytyväinen itseeni, vaikka vielä on paljon tehtävää, niin pienin askelin etiäppäin. Tämä luopuminen lähti kans juuri tuosta että on aivan mahdotonta pitää kämppää siistinä kun joka paikassa on tavaroita ja sitten täytetään jo lattiatilaa eikä kaapin ovia saa auki, yhden paikan saa ns. Järjestykseen niin toinen paikka on jo levällään.

-mökö

Yleensähän meillä käy niin, että ensin hillotaan jotain tavaraa käyttämättä sen seittemän vuotta, sitten ryhdistäydytään ja sanotaan että nyt nämä kamppeet lähtee kiertoon. Ja ans olla, viikko sen jälkeen kun kamat on rahdattu spr:lle, havaitaan puute: jaa sitä puuttuu, no olispa ollu tähän hyvä just se hilavitkutin jonka männä viikolla laitoin menemään. 

Ja mitäpä siihen lisäämään. 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat