Kommentit (15)

Metsälle on mentävä jos haluaa...

Otan osaa! Ei varmasti ole kurjempaa tunnetta kuin tarpeettomuus.

Mutt kun noin tunnet, sinun pitää tehdä asialle jotain.

Pistä asiat tärkeysjärjesteykseen. Sanot, ettet 59-vuotiaana enää saa töitä, mutta miehen saat varmasti. Varsinkin jos et kaipaa asuinkumppania löydät kyllä miehen, jos etsit oikesti tosissasi ja lasket riman sopivalle korkeudelle.

Täydellistä miestä ei ole olemassakaan. Sen paremmin kuin naisiakaan. Mutta vähän epätäydellisemmänkin kanssa on hauskaa, varsinkaan, jos hänen kanssaan ei tarvitse asua - lue siivota hänen jälkiään.

Olet vielä suhteellisen nuori. 59 vuotta ei ole ikä eikä mikään, kun puhutaan mies- ja naismarkkinoista. Mutta sinun pitää lähteä liikkeelle tosi mielessä.

Muutoksen tuoja

Kuulostaa taas ihmiseltä joka odottaa että Joku tulee muuttamaan hänet tarpeelliseksi. Muutos lähtee itsestään. Uskalla kokeilla vapaaehtoistyötä , saat kokea tunteen tarpeellisuudestasi. Sitähän sinä kaipaat?

lastenohjaaja opiskelija

Mieki ehotan varamummon roolia, koska on paljon lapsia ja perheitä, jolla ei ole ketään lähellä auttamassa. Lisäksi lapset virkistää mieltä:) Annat myös vanhemmille mahdollisuuden välissä hengähtää ja he varmasti arvostaa apua ja läsnä olo. 

Kotinsa vanki, mutta onnellinen

Kokeileppa miettiä mihin kaikkeen sinun terveen ihmisen jolla vielä rahaakin on, on mahdollista osallistua, kokea, nähdä, tehdä, maistaa! Mun silmään tuo sun viestis oli vain itsesääli itku siitä ettei ole ukkoa rinnalla. Jos mul ois sun mahollisuudet, menisin ja kokisin maailmaa kuin villivarsa ensimmäisenä kesänään! Eli pää pois pensaasta ja rupea elämään ennenkui on myöhästä!

Sukututkija

Sukututkimus on aikaavievä ja edullinen harrastus, johon voi uppoutua tuntikausiksi, saa uusia tuttavia, löytää uusia sukulaisia - mahdollisesti myös valtameren toiselta puolen, oppii uusia taitoja ja ylläpitää ruotsinkielen osaamistaan.

Iloinen isoäiti

Mitään ei jaeta maailmassa niin paljon kuin neuvoja toiselle. Jostain syystä meille on kehittynyt harha, että juuri me tietäisimme miten tuon toisen tulisi tässä kohtaa tuntea ja toimia. Tästä syystä minä en olekkaan jakamassa tässä neuvoja, vaan pikemminkin myötäelämässä rinnalla kulkijana. Minä myös olen eronnut ja 59-vuotiaana työttömäksi jäänyt ja voisin kuvitella ainakin jonkin verran tunnistavani noita kuvaamiasi tunnetiloja. Kun hyväkuntoinen ja energinen ihminen yhtäkkiä jää työttömäksi, on se kuin tyhjään kuiluun putoamista. Päivät, jotka ennen täyttyivät pääosin työstä ja työkavereista, ovatkin yhtäkkiä kuin tyhjä taulu, jonka edessä tuntee itsensä aivan  avuttomaksi. Tarpeettomuuden ja jopa häpeän tunne on pitkään seuranasi. Itse en olisi selviytynyt ilman läheisteni apua. He eivät jaelleet minulle neuvoja tai arvostelleet minua yrittämisen puutteesta tai itsesäälistä, päinvastoin: He antoivat minulle luvan ryvetä säälissäni pohjamutia myöden. He toimivat kuuntelijoin ja olkapäänä, jota vasten itkeä. Uusi parempi elämä lähti hitaaseen nousuun tämän jälkeen. Minä löysin liikunnan ja luontoretket, sinulle se voi olla ihan jotain muuta. Sinä olet loppupeleissä itsesi paras asiantuntija. Toivon sinulle kaikkea hyvää <3 

Maiju

Onpa fiksu vastaus ja kauniisti kirjoitettu Iloiselta Isoäidiltä. Ymmärsin kirjoituksen myös niin, että hän tiedostaa asioidensa olevan hyvin mutta sisällä on ontto olo, kaikki tuntuu vain puuhastelulta.

Työn katoaminen alta vastoin omaa tahtoa on iso suru, trauma. Kun 20, 30, 40 vuotta on mennyt töihin ja tullut töistä, ja se loppuu äkisti, menee itsetunto ja minäkuva uusiksi.

Neuvokas

Entä ammattiapu? Enkä tosiaankaan tarkoita tätä neuvoa irvailumielessä. Silloin, kun asiat ovat ulkoisesti hyvin, mutta sisintä jäytää, kannattaa suunnata katse sinne sisimpään. Yksin se on hankalaa ja voi käydä raskaaksi. Jostakin self help -kirjastakin voisi olla hyötyä. Mielellään semmoinen, jossa on tehtäviä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat