Sivut

Kommentit (16)

Tuutikki

Itselläni on tuo tilanne edessä reilun 3 vuoden kuluttua. Mieheni on jonkinverran minua vanhempi ja työvuosia siis jäljellä vähemmän.

Olen vanhemmitten alkanut muutenkin kaivata välillä yksinäistä aikaa ja nimenomaan kotona, kun voin rauhassa puuhata mitä mielin, tai sitten en mitään.

Nyt olen toisinaan miettinyt kuinka käy jos toinen on kotona jatkuvasti.

Mies oli pitkällä sairaslomalla jokin aika sitten. Vaikka suhteemme toimii mielestäni hyvin, aloin välillä hermostua siihen ettei edes pientä hetkeä yksinäisyyttä ollut, vaikkei hän erityisesti kokoajan höpötä tai kaipaa seuraa .

Kotona asuu vielä myös nuorimmat lapset, mutta tuolloin varmasti jo ovat suureksi osaksi maailmalla.

Luuletko että voisit keskustella asiasta ihan nätisti ja syyttelemättä ja pyytää myös yksityisyyttä välillä.

Eihän kukaan meistä ole toisensa jatke ,vaikka parisuhteessa eletäänkin.

Jokaisella pitää olla myös se oma maailma, vaikkapa hyvän kirjan parissa  tai ystävän kanssa kahvilla ilman puolisoa.

Haaveilija

Meillä mies joutui sairaseläkkeelle  ja joutui lopettamaan yrittäjänä toimimisen. Minä olin silloin vielä töissä. Jäin aina päivisin työpaikalle ylimääräiseksi ajaksi, ettei minun tarvinnut olla henkisesti raskaan työpäivän jälkeen heti hänelle seurana. Olin epävirallisena terapeuttina hänelle. Hän kävi kanssani läpi eläkkeelle jäämisensä kriisiä. Olin aivan loppu. Ulkopuoliselle terapeutille mieheni ei ollut halukas lähtemään.

Nyt olen itsekin ollut 2,5 vuotta eläkkeellä. Toisinaan alkaa ahdistaa. Mies on ulospäin suuntautunut, adhd-tyyppinen persoona. Minä olen hidasliikkeisempi ja rauhallisempi. Yhdessäolo on alkanut välillä tuntua piinaavalta. Emme ole alun perin tältä paikkakunnalta kotoisin. Mies oli matkatöissä 37 vuotta.

Aamuisin hän ajelee johonkin paikkakunnan kahvilaan jututtamaan ukkoporukoita. Mitään säännöllistä harrastusta hänellä ei ole koskaan ollut, paitsi nuoruudessa.

Onneksi meillä on Virossa pieni yksiö, jonne hän usein haluaa mennä jonkun tuttunsa (mies) kanssa. Minä nautin suunnattomasti niistä viikoista, kun saan olla aivan yksin.

Itse opiskelen kieliä ja käyn vesijumpassa. Käyn myös teatterissa ja konserteissa naistuttujeni kanssa. Meillä on aika vähän yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Mieheni ei myöskään pidä naisystävieni kumppaneista. Hän on on/off-tyyppi ystävyyssuhteissaan. Meillä asuu kotona vielä parikymppinen kuopus, joka on työttömänä. Tämän hetken tilanne pyörii päässäni joka yö. Yritän keksiä itselleni mahdollisimman paljon omia menoja. Jotain uutta kaipaisin kyllä. En vain tiedä, mitä se olisi.

Kolmen lapsen äiti

Kuulostaa mielestäni mahtavalta. Töistä kotiin, jossa kotityöt tehty, ehkä ruoka valmiina ja mies, joka haluaa jutella ja tehdä yhdessä asioita! Elän ruuhkavuosia, tulen töistä kotiin, laitan ruuan, päälle lastenhoitoa, kotitöitä ja pari kertaa viikossa kaupassa. Mieskin tekee vähän kotitöitä, ja sen lisäksi paljon omia töitä ja käy omissa harrastuksissaan, matkoilla ym. On kovasti suuntautunut kodin ulkopuolisiin asioihin ja varmasti löytää mieleistä menoa, eikä kuluta kotisohvaa tai mangu vaimon seuraa. Nyt tuntuu, että mielelläni ottaisin tuollaisen kotona viihtyvän miehen itselleni, ehkä eläkeiässä ajatukset ovat erilaiset. Saa nähdä.

Aala

Kaikella kunnioituksella: te olette valinneet toisenne aikanaan hyvistä syistä, kuten rakkaus, yhdessäolo, kumppanuus jne. Aika moni olisi superonnellinen, jos häntä odottaisi joku kotona edes joskus. Jos puolisot ovat niin erkaantuneet toisistaan että yhdessäolo ahdistaa, mikään (paitsi mukavuudenhalu ja kulissit) ei liene estä lähtemästä parisuhteesta.

Elämä on valintoja toiseksiviimeiseen hengenvetoon asti. Paras hetki ottaa elämä haltuun on juuri nyt.

Vierailija

Nelikymppisen silmin kuulostaa ihanalta, kaupassa käyty, kotityöt tehty. Lähtisin todella mielelläni työpäivän jälkeen mieheni kanssa leffaan tai harrastaisin seksiä kun lapsetkaan eivät ole häiritsemässä. Ihminen ei osaa arvostaa sitä mitä itsellä on?

Elina V.

Tietysti ruuhkavuosilaisesta kuullostaa ihanalta, mutta ideoita kaivataan tälle pariskunnalle. Tärkeintä on keskustelu, syyttelemättä. Luin jostakin parisuhdeoppaasta, että kerrotaan miltä itsestä tuntuu ja mitä toinen tuntee/ajattelee. Voisiko sopia että joinakin viikonpäivinä mennää yhdessä jonnekin ja joinakin ollaan kotona? Saatko miehesi kavereista harrastusseuraa hänelle tai löytyisikö uusi harrastusryhmä ( vaikka ei haluakaan, mutta keskustelemalla hyvistä puolista, voisi olla kiinnostusta)? Seurakunnan tai asuinalueen toiminnat? Vapaaehtoistyö? Onko näistä mitään apua tai idean poikasta?

?

Vali vali...entäpä jos löytääkin naispuolista seuraa muualta kun kotoa ei kiinnosta...siinäpä sitten saat olla yksikseen ihan rauhassa. Liian hyvin on vissiin asiat kun et osaa arvostaa ja järjestellä tekemisiä sopiviksi molemmille.

Iines Ankka

Tuolta juuri miehestäni ihan varmasti tuntui silloin kun itse olin äitiyslomalla ja TÄYNNÄ mielipiteitä, keskustelunaiheita ja aikuisseuran kaipuuta hänen tullessaan töistä! :)

Soikku

Minusta ainakin olisi ahdistavaa, jos pitäisi koko ajan olla yhdessä. Kyllä ihminen tarvitsee omaakin aikaa. Sitähän tässä tapauksessa miehellä on kaiket päivät, mutta naisella ei ollenkaan. Itse tulisin tuossa tilanteessa varmasti hulluksi. Onneksi meillä on iso talo ja kummallakin omat menot ja harrastukset.  Kumpikin voi olla ihan omissa oloissaan eikä se häiritse kumppania.  Ylipäänsä en ymmärrä pariskuntia, jotka tekevät kaiken yhdessä eivätkä osaa ollenkaan olla erikseen.  Pidän sellaista epänormaalina läheisriippuvaisuutena.

hh

"Ylipäänsä en ymmärrä pariskuntia, jotka tekevät kaiken yhdessä eivätkä osaa ollenkaan olla erikseen."

No mutta eihän sinun tarvitsekaan ymmärtää. Meitä ihmisiä (ja parisuhteita) on niin monenlaisia.  

Neuvokas

Räjähdysvaara kertoo ehdottaneensa miehelle omien harrastusten hankkimista, ok, mutta onko hän huomannut sanoa ukolle esimerkiksi, että "en jaksa töiden jälkeen mitään, tarvitsen palautumisaikaa tunnin/monta tuntia /koko illan"? Ja riittävän napakasti. Miestä voisi kehottaa muistelemaan omia työaikojaan. Olisiko hän ollut työpäivän jälkeen valmis kaikkiin niihin aktiviteetteihin, joita nyt ehdottelee vaimolleen?

Jaana

Minulla on vähän samanlainen tilanne: mieheni on minua aika paljon vanhempi, eläkeläisenä hän touhuaa omia hommiaan päivät, odottaa koko ajan minun tulevan töistä kotiin. Usein hän syö päivän ateriankin vasta minun kanssani. Minulla on vielä pitkä matka eläkkeeseen, en pääse lähtemään töistä säännölliseen aikaan, yllätyksiä tulee. Joskus olen kotona vasta illalla. Usein mies kärttyilee, marisee joka asiasta, väsyneenä en jaksa kuunnella. Ymmärrän toki, että hän purkaa omia tunteitaan, mutta silti joskus hermostun. Asumme maalla, miehelläni ei ole kontakteja päivisin. Hän on innokas kyläilijä, minä olen töissä koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, vapaa -ajalla ei kiinnosta jutella niitä näitä yhdentekevien ihmisten kanssa. Lomalla olemme koko ajan yhdessä, samoin viikonloput. Minä olen ajatellut, että parisuhde on aina jollain lailla hankalaa, pitää vain kertakaikkiaan sanoa suoraan, mitä ajattelee ja tuntee, vaikka toinen loukkaantuukin. Paljon on kuitenkin hyvääkin, yksinäisyys olisi pahempi vaihtoehto.

Vierailija

Tosiaan: mikä vaikeus on sanoa suoraan mistä kiikastaa. Kyllä aikuinen ihminen sen ymmärtää, ei vain ole tullut itse ajatelleeksi.  Jos teillä on mökki, siinähän on loistava tilaisuus omaan aikaan: mies sinne metsää raivaamaan ja puita pilkkomaan muutamaksi päiväksi!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat