Kommentit (10)

Omalla vastuulla

Muutama päivä sitten näin somesyötteessäni linkin olutmerkki Heinekenin kohtuukäyttöön rohkaisevaan mainoskampanjaan. Sieltä edustaja ylpeänä kertoi, että tämä kampanja suunnataan aluksi erityisesti naisille, koska naiset usein voivat vaikuttaa läheistensä alkoholinkäyttöön. Tyyliin mies, naiset tykkää enemmän kohtuukäyttäjistä. Minusta on aika uskomatonta, että yhä edelleen joku viitsii ajatella, että puolison (ilmeisesti miehen) alkoholin käytön hillintä olisi jotenkin naisen vastuulla tai tehtävä. Voi kyynel, sanon minä asiaa jonkunkin kerran turhaan yrittäneenä.

Alholistin entinen vaimo

Erittäin hyviä ohjeita. Etenkin tuo itsensä syyllistämisen lopettaminen ja armollisuus itseä kohtaan. Itse alkoholistin kanssa 30 vuotta eläneenä ja sitten sen elämän jättäneenä, voin kokemuksesta sanoa, että alkoholistia ei voi pelastaa eikä parantaa, mutta itsensä voi.

Työntekijä ja omainen

Muistakaa kuitenkin, ettei sosiaalityöntekijä tai kotisairaanhoitaja voi myöskään pakottaa ketään hoitoon. Suomessa on valtavan suuri itsemääräämisoikeus. He voivat auttaa ja neuvoa, päihdehoitoon on mentävä vapaaehtoisesti ja siihen on oltava motivoitunut. Ei voida edestakaisin kuntouttaa että saa aina vähän lisää terveyttä taas juoda.

H.A.M.

Jaa että mitä teen kun läheinen juo? Onneksi tuo kaikki kamaluus loppui kun äitini ja isäni erosivat ollessani 14v.Kyllä aina tiesimme mitä teemme kun läheinen eli isä joi.Aloimme pukea keskellä yötä vaatteet päälle ja juoksimme karkuun naapuriin isän tähdätessä haulikolla yön pimeydessä selkäämme.Tuo koko lapsuuteni ajan kestänyt kauheus jätti ikuiset,syvät jälkensä minun herkkään sisimpääni.Persoonani hajosi jo lapsena.Turha mainitakaan että työelämässä en pystynyt olemaan kuin 33 vuotiaaksi.Olin täysin rikki,neuroottinen,pelkäsin sosiaalisia tilanteita,olin masentunut,itsetuhoinen.Paloin rajusti loppuun.Monien,pitkien sairaalajaksojen jälkeen jouduin eläkkeelle.Tuosta on jo aikaa,olen 60 vuotias ja elämä on jonkinasteista taistelua edelleen päivittäin.En ole koskaan voinut tietää miltä turvallinen olo tuntuu.Onneksi löysin ihanan aviomiehen joka on jaksanut tukea minua.Muita ihmissuhteita minulla ei ole koskaan ollutkaan,en pysty minkäänlaisiin muihin ihmissuhteisiin.Olen mahdollisimman paljon kotona,ainut kontaktini muihin on fb kun kaksi kuukautta sitten ostin älypuhelimen.Fb:ssa kommentoin juttuja ja saan toivottaa muille ihmisille hyvää huomenta ja hyvää yötä.

N36

Omaa elämäänsä ja hyvinvointiaan ei tarvitse kenenkään uhrata juopon takia. Jollei kumppanilla ole intressejä raitistua puolisonsa ja lastensa vuoksi, tai säilyttääkseen työpaikkansa, tai pelastaakseen perheen talouden ajettua sen ensin karille kaatamalla rahat kurkusta alas, niin on parempi erota ja jättää juoppo pilaamaan vain oma elämänsä. Minä tein näin - ei se helppoa ollut, enkä todellakaan välttynyt omantunnontuskilta, mutta se oli välttämätöntä lasteni takia. Edelleen exä syyllistää minua ja lähtöäni ongelmistaan, niistä samoista, joita jo ennen minua joko aiheutti tai "lääkitsi" juomalla. Minä sen sijaan olen saanut uuden alun ja nautin elämästäni ilman taakkaa läheisen juomisesta. Aikanaan se taakka oli niin raskas, että tarvitsin masennuslääkityksen vain jaksaakseni elää.

Vain elämää

Kuullostipa helpolta. Oman kokemukseni mukaan se oli kaikkea muuta. Miehen Alkoholisoituminen tapahtui salakavalasti, kun lusikka on jo keitossa kuumenemiseen tottui niin että siitä tuli normia. Kesti melkein 10 vuotta ennenkuin päätin luovuttaa ja siirryin toteuttamaan noita ohjeita. Ja siihen tarvitsin ammattiapua. Nyt 2 vuoden takaista elämää on vaikea uskoa todeksi. Ja silti huolehdin, murehdin, suren ja toivon.

Mari - KK
Seuraa 
Liittynyt1.10.2013

Vain elämää, en usko että kukaan ajattelee, että alkoholistipuolison jättäminen on helppoa. Epäilen, että useimmat reagoivat kuten sinä: vielä eronkin jälkeen murehtivat ja surevat ja toivovat. Voimia sinulle ja muille tässä ketjussa tarinansa jakaneille!

Kiitollinen al-anonin jäsen ja...

Edelliset kirjoitukset ovat kuin omasta elämästäni, mutta minä en jättänyt miestäni, vaan hain apua vertaistukiryhmästä. Mieheni ihmetteli, kun en enää nalkuttanut, syyttänyt tms..., vaan jätin hänet rauhaan. Al-anonissa opin keskittymään itseeni, elämään omaa elämää. Pian mies hakeutui aa-ryhmiin. Nyt elämämme on todella onnellista ja olemme oppineet elämään omaa elämää, antamaan tilaa toisillemme ja samalla liittomme on vahvempi kuin koskaan. Tämä ei ole aina ollut helppoa, koska on ollut pakko tutustua rehellisesti itseensä, mutta joka ikinen päivä on muuttunut ihmeellisen hyväksi. Olen tosi onnellinen, että minä päätin kokeilla tätä tietä, enkä heittänyt sairasta ihmistä ulos. Mutta joskus erokin on paras vaihtoehto, mutta siihenkin vertaistukiryhmä auttaa. Ei tarvitse eron jälkeen syytellä, olla katkera..., vaan monet ovat kertoneet oppineensa elämään paremmin. Kannattaa hakea apua samaa kokeneilta eli vertaistukiryhmästä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat