Virallisesti köyhät äiti ja tytär: Vapaaehtoistyö tekee elämästä rikasta

Virallisesti köyhät äiti ja tytär: Vapaaehtoistyö tekee elämästä rikasta

Inka Poikela palaa työkeikalta Ouln yliopistollisesta sairaalasta usein samaan aikaan, kun tytär Silja heräilee kouluun. Illalla molemmat lähtevät vapaaehtoishommiin.

Inka Poikela tietää, miltä tuntuu, kun putoaa aina uudestaan köyhyysrajan alle ja joutuu turvautumaan sossun ja kavereiden apuun. Ei sitä jaksaisi, jos ei saisi auttaa muita.Lue koko juttu

Kommentit (3)

HUH! Mikä tarina Inka ja Silja!

Minäkin joudun just köyhyysrajan alapuolelle, kun osa-aikatyöni loppuu (30.4.2016). Eläkettä saan vain 1.177,-. Siitä yksiön vuokra 734,- (Helsingissä ON kallista asua!). Jää 443,-. Siitä sähkö, puhelin, matkakulut, ruoka ym.

Menin vuonna 2009 mukaan SPR:n toimintaan. Mutta tuntui, että täällä Helsingissä tärkeintä ei ollut muiden ihmisten auttaminen, vaan se, että oma osasto selviää paremmin kuin toinen Hesan osasto (?!). Oli muutakin negatiivista, joten erosin SPR:stä.

1990-luvun LAMAN aikana olin samassa tilanteessa kuin te, Inka ja Silja. Olin työtön. Olin ikärasismin uhri: 40+-vuotiaan naisen oli todella vaikea saada töitä, vaikka oli korkea koulutus ja rutkasti kokemusta (??). Tyttäreni oli teini-ikäinen. Selvisin tuostakin piiiitkästä jaksosta :0)!

Mottoni ovat vuosikausia olleet: Kaikki järjestyy ja Kaikki mitä tarvitsen tulee minulle oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa. - Tukeudun nytkin noihin, kun mieltäni raastaa himskatisti toimeentulo!

Mammaliini <3

Hei Inka ja Silja

Toivon sydämestäni teille molemmille paljon voimia, terveyttä ja työtä. Kaikkea sitä hyvää, jota elämä voi suoda kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Toivon onnen kohtaavan teitä molempia sillä tavalla, joka teille on hyväksi. Itsekin tiedän mitä köyhyys, sairaus ja yksinhuoltajuus voivat tuoda mukaan. 

Artikkeli kosketti kovasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat