Lukijan kirje: En jaksa kuunnella valitusta

Olen ottanut etäisyyttä ystävääni, koska hän valittaa koko ajan.Lue koko juttu

Lukijan kirje: En jaksa kuunnella valitusta

Kommentit (8)

Vm-1975 :)

Itselläni on kaksi valittaja "ystävää" onneksi molemmat asuvat eri paikkakunnalla kun minä niin ei tule nähtyä naamatusten.. Mutta fb.n kautta ja viesteillä sitä valitusta tulee mikään ei ikinä ole hyvin ei koskaan ja jos kerron jotain omia asioitani niin ne sivuutetaan täysin sieltä tulee valitusta valitusta millon mistäkin aiheesta.. Välillä voin oikein pahoin tuosta että eikö ihmisellä muuta ole kun valittaminen pääasia elämässään.. Välillä koitan vastailla viesteihin jotain järkevää mutta on päiviä kun vastaan ok tai selvä mutta ei sekään tunnu auttavan kahta kauheemmin tulee tekstiä.. Olenkin miettinyt noiden kahden ihmisen poistamista vallan elämästäni.. Koska tuskin tulemme ainakaan törmäämään täällä missä minä asun.. toinen kun asustaa liki lapissa ja toinen rannikolla.. "ystäviäni" he ovat olleet monta vuotta ei yhden käden sormet riitä vuosiin mutta ei kyllä enään jaksaisi millään ottaa vastaan sitä mitä sielt toiselta tulee ja kun ei koskaan kysytä mitä sulle kuuluu? Tuollaset "ystävät" ei kyllä ole minkään arvosia.. Eiköhän yhdessä tuumin laiteta tälläiset ystävät jäähylle :) Aurinkoista kevättä! 

  • ylös 17
  • alas 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaisa

Suosittelisin ottamaan etäisyyttä, oman jaksamisesi puolesta. Tilanne on minulle tuttu, tosin kohdallani ei kyseessä ole ystävä, vaan oma äiti. Tilanteeni ei toisaalta ole niin yksioikoinen kuin sinulla, sillä valituksen välissä saan kuulla kuinka sisarusteni lapset ovat tehneet sitä tai tätä hienoa, mutta väsyttävää tuollainen pääasiassa kielteinen yksinpuhelu on. Olen ratkaissut asian niin, että pidän kyllä yhteyttä, mutta harvakseltaan ja silloinkin pyrin pitämään keskustelun yleisissä asioissa ja lyhyenä.

K

Jatkuvasti turhasta valittavan ihmisen seurassa on tosiaan raskasta olla. Siihen on yleensä jokin syy miksi näin on. Yleisin varmaan on juurikin se, että ihminen ei itse tajua sitä. Itse olen ohjannut keskustelua toiseen suuntaan eli käännän asian positiiviseksi tai en vastaa valitukseen mitään. Vaikea jatkaa valitusta, jos ei saa vastakaikua eli huomiota. Joka kerta kun turha valitus alkaa, minun huomioni loppuu. Näin ystävä oppii nopeasti, mikä on ongelman ydin. Muista kuitenkin, että on oikeita huolia, joissa ystävän tuki on aina paikallaan.

KK

Valittajien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, siinähän saa vain omankin mielensä ankeaksi. Olen ihmetellyt sitä kun tänne Loimaalle muutin reilu 7v sitten ja täällä kaikki valittavat. Ei tämä tietenkään mikään paratiisi olekaan, tuskin mikään suomalainen pikkukaupunki on. Ankeuttajia on ainakin tämä paikka täynnä. Luulisi minun muuttaneen kaukaakin, no 40 km päästä mutta siellä on ilmapiiri aivan toinen.

ninna

mielestäni voisit ihan suoraan sanoa että puhutaan nyt jostain positiivisesta ja kääntää asia johonkin kivaan. sanoa suoraan ettet jaksa nyt kuunnella noita valituksia. kysyä häneltä mitä KIVAA on tapahtunut?

Lilli

Erittäin tuttu tilanne. I

tselläni on eräs "ystävä", joka paitsi valittaa kaikesta, myös tyrmää kaiken mitä hänelle ehdotetaan. Kaikki mitätöidään.  Hän on hyvin yksinäinen, ja kaipaa ystäviä - mutta koska hän ei käy missään eikä mikään kelpaa, niin miten hän saisi seuraakaan. Eräs hänet tavannut toinen ystäväni totesi "Hirveä ihminen!" ja toinen "Miten sinä siedät tuota käytöstä." En tiedä, ihmettelen itsekin.

Ystäväni soittaa monta kertaa viikossa ja valittaa. Lisäksi hän kertoo samat valituksen aiheet monta kertaa; perusasioita on vatvottu jo kymmenen vuotta, mutta mitään asioiden muuttamiseksi ei tapahdu.

Toisaalta, hän on muinoin auttanut minut ylös omasta alhostani, en oikein henno olla pitämättä yhteyttä, puhtaasti kiitollisuudenvelan vuoksi. Mutta myönnän, ettei meillä juuri mitään yhteistä enää ole. Lisäksi vältän kertomista hänelle enää omista asioistani. Myötäilen hänen puheitaan ja vastailen ympäripyöreitä.

Kovasti hän toivoo, että tulisin kylään, että kävisisimme kaupoilla tms. mutta laistan niin paljon kuin voin, koska tällaiset reissut vievät voimiani moninkertaisesti kuin yhdessä vietetystä ajasta saisin. Käyn hänen luonaan noin kerran kuukaudessa, vaikka emme asu kaukana toisistamme. Hän käy minulla viikottain (vähintään).

Kinkkinen tilanne, kertakaikkiaan.

Omatunto kolkuttaa

Koen uskomattoman huonoa omaatuntoa siitä, että sain kipujen valittelusta, nukkumattomuudesta, rahapulasta ja monen muun asian valittelusta tarpeekseni. Valittaja on ystäväni, jonka kanssa on joskus ollut mielenkiintoisempiakin keskusteluja. Minulle alkoi tulemaan jokaisen valituspuhelun jälkeen niin ahdistava ja voimaton olo, että pyysin häntä lopettamaan tuon valittamisen kokonaan. Kerroin, että oma psyykkeeni ei kestä sitä enää, en jaksa olla jatkuvasti ahdistunut ja huolissaan hänestä. En koe silti asian parantuneen, koska hän on ottanut tavakseen kysyä, että sallinko hänen kertovan, kiellostani huolimatta, jotain sellaista, mikä on niin vaikeaa, että olisi pakko saada jollekin puhua siitä. Tuohon on todella vaikea vastata kieltävästi. Olen kehottanut puhumaan lääkärille vaativammin vaivojen alkusyiden tutkimisesta, ehdottanut jumppaliikkeitä ja vaikka mitä, mutta mitään konkreettista hän ei kuitenkaan itse tee tilansa parantamiseksi. Asiasta voisi kertoa vaikka kuinka pitkästi, mutta en viitsi edes ärsyttää itseäni jopa kirjoittamalla siitä. Netti on täynnä kirjoituksia, miten tärkeää on kuunnella ja ottaa vastaan vaikka mitä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat