Kommentit (1)

Vierailija

Narsisti-äidin ja keskimmäisenä lapsena yhtälö ollut mahdoton. Tänään näin ja huomenna sama asia erilailla; jatkuva epävarmuus ja kyvyttömyys elää. 40-v kysyin, kuka minä olen, suuttui minulle. Vanhuudessa hänen pääasiallinen tehtävä oli pitää sisarukset erossa toisistaan peläten ettei hänestä puhuta pahaa takana päin. Vähän ennen hänen kuolemaansa alle 1,5 v sitten, nuorin sisar tajusi käytännössä asian ja otti yhteyttä. Kesällä tulee vuosi hänen kuolemasta ja vähitellen pääsemme sisarukset tutustumaan toisiimme. Jopa lapsemme, eli hänen lapsenlapsensakin vähitellen tutustuvat uudelleen toisiinsa. Todella surullista, että suvun yhteinen elämä jäänyt elämättä näin. Hautajaisissa ei itketty. Olen antanut anteeksi, koska ajattelen, ettei hän parempaansa pystynyt. Jos olisi pitkällä tähtäimellä ymmärtänyt tekojensa seuraukset,olisiko käyttäytynyt näin. Tuskimpa.
Äitienpäivänä nuorin poikani toi minulle yli 20 vuotisena itsenäisesti vihjailematta kukan kun vieraili miniäehdokkaasn kanssa. Olin täysin otettu.
Kateellisena usein seuraan äiti-tytär-suhteita vierestä. Lapset vanhemmilleen lojaaleja, moni asia jää siksi käsittelemättä ajallaan.
On oikein kunnioittaa vanhempiaan mutta siihen asti vain kun pystyy niin tekemään. Epätäydellisyys kuuluu elämään rakennusaineena.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat