Kommentit (5)

Almax

Ystävyys. Mitä se on? Itselleni ystävyydessä suurin osa on luottamista.
Itselläni ei ole ystäviä. Vain muutama yhden käden sormilla laskettu kaveri. Yhden heistä olen tuntenut liki 30 vuotta, mutta ystävää hänestä ei ole minulle tullut, koska en voi luottaa häneen.
Jo nuoruusvuosina hän ei pitänyt lupauksiaan eikä ollut luottamukseni arvoinen ja sama on jatkunut aikuisiälle. Tämä on erikoista, sillä hänen äitinsä ja sisarensa ovat luotettavampia ja aidompia. En tiedä kenen geenit kaverini on perinyt.
Kuulen hänestä aina vain vähemmän. Ennen treffailimme milloin missäkin, useamman kerran kuussa. Nykyään näemme kerran kuussa, jos sitäkään. Sekin aika menee aina ostoskeskuksissa rättiostoksilla, josta en niin välitä.
Saatan saada häneltä viestin pari kertaa kuukauden aikana, mutta nekin ovat vain "moikkailuja".
Neuvoksi tähän olen joiltain saanut, että miksi en puhuisi hänelle kaverisuhteestamme. En vaivaudu, sillä tiedän ettei se pidemmän päälle muuttaisi mitään.
Hän on parisuhteessa, jossa mies on ns. niskan päällä ja kaverini on täysin miehen vietävissä.
Hyvä esimerkki tästä on; joka kerta kun näemme, mies soittaa muutaman tunnin päästä ja näin kaverillani onkin jo kiire kotiin.
Tuntuu ikävältä, sillä kaipaan nuoruusvuosien aikaa hänen kanssaan.
Verrattuna aikaisempiin vuosiin tunnen olevani entistä yksinäisempi. Lähetän kaksi ystävänpäiväkorttia, äidilleni ja veljelleni. Muita minulla ei ole.
Ilman ystäviä ei voi elää, sanotaan. Jää nähtäväksi voiko.

H.M.

Minullakaan ei ole ystävää,paitsi jos aviomieheni 31 vuoden ajalta lasketaan ystäväksi,sitten on yksi.Olen osaltaan itse valinnut yksinäisen tien.Kokisin ystävyyssuhteen stressaavaksi ja sitovaksi.En halua että ovikelloni tai puhelimeni yhtäkkiä soisi ja ystävä ehdottaisi tapaamista "kun haluaisi jutella jonkun kanssa." Olen stressiherkkä ihminen enkä jaksaisi olla ystävä.Miehelleni voin kertoa aivan kaiken.Yhdessä nauramme ja myös itkemme.Olemme niin kansi ja vakka etten ole kaivannut muita ystäviä.Joskus,todella harvoin,tulee kaiho että olisipa samanhenkinen naisystävä jonka kanssa kävisin joskus kahvilassa juomassa kupin kahvia.Ajatuksen tasolle se sitten jääkin kun totean että olisin huono ystävä.Ei ystävyys voi mennä vain toisen ehdoilla eli minun ja muuhun en pysty.

Vierailija

Olisipa mukava, että olisi edes yksi ystävä tai edes kaveri.

Erosin reilut 10 vuotta sitten ja siinä yhteydessä ystävät katosivat, mitä lie pelkäsivät? Ennen eroa minulla oli useita ystäviä, tai ainakin pidin heitä sellaisina. Mutta eron myötä taisi totuus ystävyydestä tulla esille.

Olen nyt uudessa liitossa ja koen että puolisoni on ainut ystäväni. Meillä on yhdessä mukavaa mutta siltikään mies ei täytä (nais)ystävän paikkaa. Ei mies shoppaile, kahvittele eikä höpötä naisten juttuja. Usein olen ajatellut, että jos sattuisi käymään niin, että mieheni kuolisi ennen minua, niin jäisin kyllä todella yksin. En tiedä edes, että kenelle ilmoittasin tapahtuneesta. Kenen tuella surisin? Kännykkäkin minulla on nytkyään vain netin selailuun, viime kuussa soitti kerran yksi lehtimyyjä. Itse en soittanut kenellekään kun ei ole kenelle soittaa.

Joskus olen yrittänyt "hankkia" ystäviä aloittamalla uuden harrastuksen tai menemällä työpaikan illanviettoihin. Kaikissa opaissa kun sanotaan, että täytyy hakeutua sellaisiin tilanteisiin tai paikkoihin joissa on samanhenkistä porukkaa. Ei ole tärpännyt ja nyt viime aikoina olen jo luovuttanut.

Itsestäänhän sitä vikaa tietysti etsii kun ystäviä ei ole. Vaikka ei kai minussa mitään vikaa pitäisi olla, tavallinen kohta viiskymppinen nainen. Teen töitä ihmisten kanssa, osaan mielestäni jutella ihmisille mutta kuuntelen myös muita. Pukeudun siististi ja huolehdin hygieniasta, en juo itseäni humalaan mutta en nipota turhasta.

Jokin vikahan minussa täytyy olla.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei nimimerkki Vierailija: heti ensin tekee mieli sanoa, ettei sinussa mitään vikaa ole! Jokainen meistä on omana persoonanaan ainutlaatuinen ja kiva ihminen. Jotain tuurin kaltaista se kai on, milloin sattuu harrastuksesta tai vaikka taloyhtiön kokouksesta osumaan juttukaveriksi ihminen, jonka kanssa voi ystävystyä. Älä luovuta, kannustan! Jos ja kun tiedostat, että olisi kiva löytää myös joku naisten juttujen höpöttämiseen, sellaisen ihmisen tai useampiakin voit varmasti löytää. Kokeile vaikka jotain ihan uutta. Onnea ja elämäniloa!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat