Sivut

Kommentit (17)

Tsemppiä!

Aloin kirjoittaa tästä pitkää kommenttia, mutta tarkemmin ajatellen en osaakaan sanoa tähän mitään. En varmasti itsekään osaisi tuota ratkaista.
Ymmärrän tuskaanne, mutta ymmärrän mainiosti myös ex-puolisoasi.

Varmaa on todennäköisesti vain se, että teillä tosiaan on niitä minun ja sinun lapsia. Yritin ajatella tätä lapsen näkökulmasta mutta en keksi miten tuosta voisi olla tulematta kateellisuutta tai huonommuudentunnetta? Tulisi tuosta itsellenikin sellaista vaikka kuinka yrittäisin järjellä ajatella.

Pahoittelut etten keksi mitään järkevää neuvoa, toivotan kuitenkin tsemppiä tilanteen ratkaisemiseksi!

Uusioperheen äiti x6

No, ehkä teidän pitäisi elää sen mukaan mitä on rahaa tässä nykyisessä suhteessa eikä eritellä, että nämä elarit on sun lasten ja nämä mun lasten. Mitä väliä vaikka eksä suuttuu. Sehän on eksä. Ei se niitä elatusmaksuja sen mukaan maksa pidetäänkö se tyytyväisenä vai ei. Mun mielipide ja kokemus omasta takaa, kaikki lapset samalle viivalle, oli rahaa paljon tai ei. Ostakoon eksä sit omilleen ylimääräsiä jos haluaa.

Spex

En lähtisi noudattamaan Uusioperheen äidin neuvoa elatusmaksujen jakamisesta tasan kaikkien lasten kanssa. Itse elatusmaksuja maksavana suuttuisin todella, jos niillä ostettaisiin muille lapsille jotain tavaroita! Se on eri asia, jos on ruuasta puute tai jostain välttämättömästä, mutta kirjeestä saa sen kuvan, että kyse on nimenomaan hienoista tavaroista ja vaatteista.

Olen itse joutunut monet kerrat omille lapsilleni selittämään, että rahat ei aina riitä kaikkeen mitä haluaisi. Toisilla on hyvätuloiset vanhemmat, toisilla hieman köyhemmät, eikä siinä ole sen kummempaa. Näin tulee aina olemaan, AINA on luokassa, koulussa tai ystäväporukassa joku jolla on enemmän ja joku jolla vähemmän. Se on realiteetti johon kannattaa totutella, muuten saa koko elämänsä olla katkera ja pahalla mielellä.

En siis osaa minäkään mitään muuta neuvoa kuin että puhukaa lasten kanssa tilanteesta rehellisesti ja avoimesti.

Hellu

Itselläni oli samantapainen tilanne vielä viime vuonna, kun elin uusioperheessä.. Minulla on yksi lapsi edellisestä suhteesta ja miehellä neljä. Minulle eksä maksoi elatusmaksua lapsesta, miesystävä oli sopinut oman eksänsä kanssa että kumpikaan ei maksa. Mun lapsi oli isällään vain joka toinen viikonloppu, kun taas miesystävän lapset olivat vanhemmillaan vuoroviikoin.
Meille tuli riitaa miesystävän kanssa siitä, kun minä ostin lapselle esim vaatteita, kenkiä tms, niillä elatusrahoilla. Hänen mielestä ne oli meidän yhteisiä rahoja ja mun olisi pitänyt hänen lupa kysyä niihin lapsen tavaroiden ostamiseen. Kun taas minun mielestä ne elatusrahat oli lapsen rahoja, ja tarkoitettu nimenomaan niihin lapsen tarvitsemien asioiden ostamiseen.
Hänen mielestä mun ois pitänyt sitten aina myös hankkia kaikki sama myös hänen lapsille mitä hankin omalle, olkoon se sitten vaikka suklaamuna sillon ku muut lapset oli äitillään.. Ehkä näistä ja monista muistakin näkemysasioista johtuen emme enää ole yhdessä.
Kehotan miettimään yhdessä mitä asialle tehdä ja saada aikaan molemmille sopiva järjestely.

KEM

Lapsen saamat elatusmaksut, huomio ja lahjat ovat hänen toiselta vanhemmaaltaan saamaa vastuunkantoa, vanhemmuutta ja huolenpitoa. Olisi vielä epäreilumpaa riistää ne häneltä, joka tuskin on alun alkaenkaan halunnut että vanhemmat eroavat. Ero ja uusioperhe ovat täysin aikuisten tekemiä valintoja. Miksei voisi pyytää erityistä huomiota myös toisten lasten vanhemman huomion lisäksi kummeilta ja isovanhemmilta. Tai käyttää hieman enemmän yhteisiä talousrahoja tasapainottamaan hankintoja. Yksinhuoltajilla, joiden puoliso ei osallistu on valitettavasti rankempaa ja tiukempaa kuin niillä, jotka saavat enemmän tukea. Yksi vaihtoehto on myös sopia anteliaamman toisen vanhemman kanssa, että osa lapsen saamista elatusrahoista talletetaan hänelle itselleen avatulle säästötilille, jolloin tämänhetkinen tilanne tasaantuu, vaikka vähän laskisi elintasoa. Siten vanhemman lahja on kuitenkin tallessa ja tiukan paikan tullen jopa käytettävissä.

Leona

Tuosta syystä elän etäsuhteessa, mies hoitaa omat lapsensa ja minä omani. Yhteistä aikaa meillä kahdella vuoroviikoilla ja/tai viikonloppuisin eikä lasten tarvitse sopeutua sisarpuoliin tai isäpuoleen tai äitipuoleen.

Lapsen elatuksen tarve on vakio, siitä molemmat vanhemmat maksavat osansa, jotta yhteiseksi potiksi tulee summa x. Tällä summalla sinun ja uuden puolisosi tulee ostaa kaikille lapsille asioita (sisältäen tietysti elatusvelvollisuudessa määritellyt asuminen, puhelin jne). On tosi epäreilua, että ostat omallesi enemmän jotain kallista, pääsiäismunista ei voi kyllä suuttua tai sitten on jotain muutakin pielessä.

Ainoa mitä et voi rajoittaa on se, mitä isänsä ostaa lapsillesi. Siitä muut vaan sitten joutuvat olemaan kateellisia.

Materia ei ole tärkeintä

Pienempituloista ja etäällä asuvaa toista vanhempaa voisi pyytää aloittamaan jonkin oman tradition lastensa kanssa. Oleellista on varmasti heidän kannaltaan vanhemman osoittama rakkaus ja huomio. Viikoittainen pitkä videopuhelu ei maksa mitään, mutta viestii kiinnostuksesta. Silloin sisarpuolten uudet tavaratkin saavat vähemmän painoarvoa. Ja mikä parasta lapsi muistaa varmasti lopun ikäänsä, että vanhempi muisti häntä jatkuvasti.

Vierailija

No tarviiko tähän muuta sanoo ku kuka täs kärsii, tyhmien vanhempien fiksut lapset, eikö aikuisilla ole mitään todellisuudentajua?

Kippe

Kuinka moni on uusperheellinen ja kuinka moni uusioperheellinen, kysynpä vaan?!!!! Ne on kaksi eri asiaa. Itse en ex:ni kanssa yhteen enää palaisi.

Vierailija

Onpas isot ongelmat liikaa rahaa ostaa tavaroita. Toiset ne miettii miten saadaan maksettua vuokra ja ruokaa. Sano ex- miehellesi ettei maksa niin korkeita elareita ku pärjäätte vähemmälläkin ei tarvi miettiä tuotakaan:) eihän elintaso mitään onnellisuutta tuo. Varmaan lapsesi paljon onnellisempia myös tulevaisuudessa kun opetat heille ettei raha kasva puussa.

YH

Mitä jos lähihuoltaja maksaisi sitten sen omilta lapsiltaan puuttuvan osuuden vaikka yhdessä nykyisen puolison kanssa? Onko kaikki revittävä etähuoltajan pussista? Kai perheen sisällä tulisi olla samankaltainen elintaso? -Jo on taas ongelmat..

yh-äippä

Kyllä elatusmaksut kuuluu käyttää vain oman lapsen hyväksi.Kannattaa jutella ja sopia nämä asiat etukäteen,ennenkuin uusperhe elämää alkaa viettää.Jotenkin on vain loogista,että jos meillä on ex-miehen kanssa yhteishuotajuus,lapset asuu pääsääntöisesti minun luona ja ovat isällään joka toinen viikonloppu/loma-aikoina enempi,niin isän maksama elatusmaksu tulee joka minun tilille tai lapsen omalle tilille.Tällä rahalla ostan omille lepsille vaatteet,maksan harrastukset ja käytän norm.elämiseen.Jos olisin isotuloisempi olisin koko ajan antanut elatusmaksujen olla lasten tilillä,josta olisi ollut helppo seurata mihin raha menee.Oli vaan helpompi ohjata se omalle tilille,kun välillä sitä rahaa tarvitsi ruokaankin.En hyväksyisi,jos minun uusi mies rupeisi vaatimaan eksäni maksamia elatusmaksuja käyttämään omien lasten hyväksi.Ja en ikinä ilkeisi vaatia itse moista.Näin lapsetkin oppivat,että kaikilla rahaa ei vain yksinkertaisesti ole yhtä paljon.

Sirules

Aikuisten oikeaa

Olen ollut todella rasittunut, pöllämistynyt ja välillä ahdistunutkin omien vanhempieni oudosta käytöksestä, joka koskee ihan normaaleja ihmissuhteita. Olen ystävieni kanssa keskusteltuani kuullut, että muillakin on ollut samoja kokemuksia, vaikka ilm jonkinlainen 'tabu' onkin. Liittyykö vanhenemiseen ja siitä liityviin itsetunnon ongelmiin, kun pitää yliseksualisoida tai tehdä kaikesta mustasukkaisuusasia ym? Iäkäs isä on mustasukkainen 30-v nuoremmalle vävylleen, kun kuvittelee, että tämä yrittää iskeä anoppia kun tämä tyttären kehoituksesta pilkkoo puita. Anoppi kuvittelee, että hautajaisissa käydessään liian vähän nuoremmilta sukulaisilta huomiota saaneena nuori emäntä on ilkeä ja mustasukkainen, koska 25 vuotta nuorempi sukulaismies halaa saadessaan osanoton isänsä kuoleman johdosta. Tällaisten vanhempien vanhin tytär joutuu jos minkälaisia asioita pohtimaan ja selvittelemään oudoista puheista johtuvia sekaannuksia.
Itse olen vanhimpana tyttärenä jo pienestä pitäen joutunut suojelemaan nuorempia sisaruksia keskenään epäsopivien ja mustasukkaisten vanhempieni taisteluja, nyt heidän ollessaan 70v+, luulisi, että olisivat henkisesti kehittyneet eteenpäin tms! Jotenkin alan näin keski-iän kynnyksellä olla väsynyt - huusinhan heille jo 9-vuotiaana, että "EROTKAA SAATANA", vaikka meillä ei ollut lupaa kiroilla. Olin vain niin väsynyt siskon iltaiseen itkuun peiton alla.
Nykyäänkin heidän riitojensa aihe tuntuu olevan totaalisen järjetön mustasukkaisuus, vaikka koskaan en ole rakkautta tai lämpöä välillään havainnut, koko lapsuuteni ajan vain ilkeilyä ja nälvimistä, tämä ei juurikaan muuttunut, kun alkavassa teini-iässä veljeni syntyi. Olisi mukava kuulla kuinka muut keski-ikäiset olette jaksaneet vanhuksienne omituista käytöstä mm eivät voi ottaa vävyltä tai miniältä vastaan apua, koska aiheuttaa mustasukkaisuutta.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei Sirules, kiitos kirjoituksestasi! Tuollainen elämää hallitseva mustasukkaisuus, mitä perheessäsi näet, kuulostaa todella rankalta. Suora, ystävällinen puhuminen asiasta voi joskus olla vaikeaa tai ihan mahdottoman tuntuista. Se saattaa silti olla myös alku johonkin uuteen. Joskus taas viisainta on vain suojella itseään ja läheisiään parhaan kykynsä mukaan. Toivottavasti saat käsitellä tilanteita jonkun läheisen kanssa. Kertokaa myös muut, mikä teistä olisi paras toimintatapa!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat